Muutamia viikkoja sitten vielä rastaat pitivät ääntänsä. Ja, toissa viikolla, vielä keskiviikkona, hanhet lentelivät Helsingin yllä. Silloin näin suuren parven: varmasti toista tuhatta hanhea lensi kodin ylitse. Kunnes, seuraavana päivänä taivas hiljeni: hanhet olivat lähteneet. Niille oli saapunut sopiva tuuli, ja sopiva pouta. Ne olivat päättäneet: nyt ylitämme meren, nyt lähdemme toiseen kotiimme.
Linnut ovat lentäneet. Ne ovat lähteneet kauas, meren ylitykseen ja mantereittenkin ylitykseen. Jotkut lajit lentävät jopa Afrikan kaukaisiin maihin. Pienen pienet linnut. Miten ne jaksavatkaan lentää niin kauas, niin pitkään… Asuvat lämpimissä maissa, vaikkapa Afrikan maassa. Näkevät siellä uskomatonta luontoa ja erilaista auringon valoa. Lepäävät ja syövät. Katselevat maisemia, miettivät maiseman kauneutta… Kunnes, jo vajaan puolen vuoden kuluttua ne muistavat pohjoisen metsät ja pohjoisen kevään hennon vihreyden. Muistavat pohjoisen tuhannet järvet, ja luonnon kauneuden…
Ja, silloin ne lähtevät taas lentoon. Pitkän matkan lentoon. Saapuakseen tänne.
Näin 7.10 elämäni ensimmäisen sinirinnan - Lahdessa Kotiniemen siirtolapuutarhalla. Se oli muuttomatkalla Lapista Etelään. Kaunis lintu, sinirinta, Lapin satakieli.
Talvehtimaan jääneet mustarastaat ja punatulkut pörräävät pihapiirissä:
Aivan kuin tämä punatulkku katselisi kaltereiden takaa elämää… Tai, sitten, aivan kuin se olisi hieman liian pönäkkä lentääkseen aitaverkon lävitse ja olisi jäänyt siihen kiinni:
Ei se ollut vangittu, eikä kiinni jäänyt. Se vain istuksi pitkään paikallaan siinä aidan rakosessa. Oli kova tuuli - ehkei lentäminen oikein huvittanut.
Syksyilloin taivaalla valtavia, huikeita maalauksia:
Syksyn muutolintujen lähdön synnyttämän apeuden vastapainona tulee mieleen kuinka hauskaa onkaan pian taas seurata talven lintuvieraita lintulaudalla ja pihapiirissä ruokaa etsimässä! Sitä odotellessa nautitaan näistä viimeisistä (?) kirkkaista syyspäivistä :)
VastaaPoistaKiitos Satu.
VastaaPoistaTänä syksynä lintujen lähtö on kyllä jättänyt ison tyhjiön. On niin hiljaista. Ja, katseeni yhä edelleen etsii puista lintuja, kuten on koko kesän tehnyt – mutta, linnut ovat lentäneet pois.
Odotan jo lintujen ruokinta-aikaa! Hieman käy kateeksi kaikkia teitä, jotka asutte omakotitaloissa ja voitte asettaa ruokintapaikan siten, että sen näkee kodin lämmöstä ikkunan lävitse…