sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Pähkinänakkeli

Pähkinänakkeli (Sitta europaea, eng. Nuthatch, Eurasian Nuthatch, Wood Nuthatch) on tosi veikeä tapaus. Se liikkuu koko ajan, eikä malta pysyä paikoillaan kovinkaan monta sekunttia. Siinä seikassa talitiainenkin on samankaltainen oksalta oksalle pyrähtelijä. Vaan talitiaiseen verrattuna pähkinänakkelissa on hauskaa se, että pähkinänakkeli myös kiipeilee puun runkoa pitkin. Eikä se vain kiipeile ylöspäin, vaan suvereenisti ja vikkelään se kapuaa runkoa myöskin alas. Ja, alaspäin se kipittää runkoa pää edellä, mihin eivät muut Suomessa tavatut linnut juuri ryhdy!



Suomessa pähkinänakkelit eivät oikeastaan pesi säännöllisesti, vaan paremminkin satunnaisesti. Siten niitä ei täällä helposti näe. Helsingissä niitä on viime vuosina ollut joillakin talviruokintapaikoilla säännöllisesti. Yleensä Suomessa pesivät pähkinänakkelit ovat idästä päin tänne harhautuneita asiatica-alalajiin kuuluvia yksilöitä. Tosin, syksyisin myös etelästä päin vaeltaa tänne europaea-alalajin yksilöitä. Alla kuvassa todellakin on pähkinänakkeli maastoutuneena värikkäiden lehtien joukkoon:


Suomessa tavattavien pähkinänakkeleiden alapuoli on yleensä valkoinen. Tämän postauksen kuvissa pähkinänakkeleiden alapuoli on punaruskea. Kuvien yksilöt kuuluvatkin Sitta caesia-alalajiin. Linnut kuvasin Prahassa, Petrinin kukkulalla, maaliskuussa 2010. Keski-Euroopassa ja Brittein saarilla pähkinänakkeleiden vatsapuoli on siis punertava toisin kuin Suomeen idästä harhautuneilla yksilöillä. Kaikilla pähkinänakkeleilla aivan alaperä on pikkaisen punertava, tai punertavanruskea. Muutenkin kuin vain alapuolen värin suhteen Keski-Euroopan pähkinänakkelien värit vaikuttaisivat voimakkaammilta kuin idän pähkinänakkeleilla.



Ääni tällä veikeällä linnulla on kuuluva. Tämän kirjoituksen kuvien pähkinänakkeleidenkin olemassaolon huomasin juuri niiden äänten perusteella: ympäriltä kuului voimakas ääni, jota ei totisesti voinut olla huomioimatta. Ja, sitten kun näki tämän linnun, oli hämmästys melkoinen: kylläpä pienestä linnusta lähteekin iso ääni! Äänen perusteella sitä siis voisi luulla hieman isommaksikin linnuksi.



Pähkinänakkelin tapa olla liikkeessä lähes koko ajan on hauskaa katseltavaa. Sen ulkonäössäkin on jotakin hauskaa. Se on kuin naamiaisiin menossa, tai naamiaisista tulossa. Todella söpö lintu, jota Suomessa voi vain harvakseltaan nähdä. Toisaalta, en ihmettelisi yhtään, vaikka pähkinänakkelit alkaisivat siirtyä Suomeenkin pikkuhiljaa pysyvästi pesimään. Onhan haikaroistakin aikoinaan sanottu, ettei niitä Suomessa pesi. Ja, nykyäänhän harmaahaikaroita on niin joka paikassa pesimässä, Hailuotoa myöten. Pähkinänakkelin kun saisi omalle ruokintapaikalle, niin se olisi kova juttu!

4 kommenttia:

  1. Jees.tänään ekakertaa eläissäni bongasin pähkinänakkelin omalla lintulaudallani.piti oikein tarkistaa että varmaan on oikia laji.hurjan paljon on vaihteluita eri alueiden välillä.voi tätä riemun päivää:-)

    VastaaPoista
  2. Hei!

    Anteeksi, kun nyt vasta julkaisen kommentin – en ole juuri tietsikalla ja blogin äärellä istunut ja siksi vasta nyt näin kommenttisi.

    Onpa mahtava havainto: ruokinnalla pähkinänakkeli! Upeaa! Onneksi olkoon!

    Vieläkö se käy ruokintapaikallasi, vai onko se kevään edetessä kadonnut metsään?

    Anu

    VastaaPoista
  3. Tällä marraskuun eka viikolla täällä Ylä-Savossa ruokaili lintulaudalla erikoisen näköinen lintu tinttien kanssa. Muistin kuulleeni vastikään radiosta pähkinänakkelien suurentuneesta kannasta. Tarkistin lintukirjoista ja netistä ja kas vain, sehän on pähkinänakkeli. On jo viihtynyt useamman päivän...

    VastaaPoista
  4. Onpa hienoa, kun se on tullut ruokinnalle sinne!
    Murskattuja pähkinöitä jos pitää ruokintapaikassa, niin se voi jäädä siihen pidemmäksikin aikaa.
    Se on söpö lintu!

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.