Kevät herättää...

Valkoinen krookus

Tasapainon hallitsija

Talven ajan ruokintapaikalla on käynyt vihertikka (harmaapäätikka!) ja käpytikkoja (Dendrocopos major/Great Spotted Woodpecker) kaksi: koiras ja naaras. Tikoille emme laittaneet erikseen ruokintaa, joten ne ovat syöneet ruokintatelineestä. Niiden tapa olla ruokinnalla on upea näyte niiden huikeasta tasapainokyvystä. Pyrstöllään ne kykenevät hallitsemaan asentonsa, joten ne pysyvät ruokintatelineellä hyvin. Viime viikonloppuna oli hauska näky, kun yksi harakka päätti tehdä saman kuin tikat. Se vauhdilla syöksyi ruokintatelineelle ja yritti pysyä siinä, mutta tipahti samassa sekunnissa siitä pois – tipahtaessaan se tietenkin lennähti, eikä maahan töpsähtänyt.

Viime viikonloppuna kuvattu ruumiinhallinnan ja tasapainon taiturinäyte:

Tämä otus kävi ruokintatelineen alapuolelta etsimässä makupaloja 9.4:

Keväinen äänimaailman muutos

Viime viikonloppuna ruokintapaikalla Lahdessa koko äänimaailma oli muuttunut. Kun edellisenä viikonloppuna peippojen liverrys oli dominoiva ääni ja sitä edeltävänä viikonloppuna talvehtivien lintujen laulu kuului päällimmäisenä, niin viime viikonloppu oli jotain ihan muuta.

Peippoparvi oli hajaantunut ja paikalle jääneet peipot lauloivat. Mutta, päällimmäisenä kuului punarintojen ihana laulu.

Ja, laulurastaan viritelmät, kun se lauloi taas, kuten edellisinäkin kesinä, melkein mitä tahansa sen mieleen juolahti. Sitä on hauska kuunnella! Räkättirastaat säksättivät ja hernekertut lauloivat. Kyyhkyset olivat tulleet ja huhuilivat kuusikoissa. Lokit lensivät ääntäen ylitse. Tiltaltitkin olivat saapuneet ja veryttelivät äänijänteitään toisiaan kutsuen: tilt talt til tal tal til tal til tal tal til…

Ruokinta on aika lopettaa. Pikkuvarpuset ahmivat kuin tietäen, että tätä herkkua ei kohta enää ole:

Yöllä heräsin jo puoli viiden aikoina ja kuulin ulkoa rastaiden laulun, ja jonkun itselleni oudon laulajan lirutuksen. Hyvä kun maltoin edes uudelleen ummistaa silmäni, kun teki jo mieli mennä ulos… Ja, illalla, juuri ennen hämärän alkamista,  aloittivat  rastaat laulunsa.

Viherpeipot laulelivat isoon ääneen:

Sinitiaiset olivat tehneet pesän yhteen pönttöön.

Ruokintapaikalla huomasin eräällä tiaisella olevan jokin epämuodostuma tai sairaus jalassa. Sen toinen jalka on paksumpi kuin toinen. Paksu jalka on myös kyhmyräinen. Mikähän tuollaista aiheuttaa linnulle, ts. mikä sillä on? (Kuvan saa isommaksi klikkaamalla kuvaa)

Suurennos edellisestä:

Peippo

Ruokintapaikalla Lahdessa pääsiäisviikonloppuna, talvehtivien lintujen laulujen lisäksi, kuului yksittäinen peipon (Fringilla coelebs/Chaffinch) liverrys, sekä yksittäisen hernekertun laulu. Viikko sitten viikonloppuna (14-15.4) paikalle oli pelmahtanut yli parinkymmenen yksilön peippoparvi.

Seurailin niiden elämää (kun ei juuri muita muuttolintuja tuolloin ollut vielä tullut seurailtaviksi), joka oli paitsi äänekästä, myös vilkasta. Ikkunan lävitse kuvattu:

Ne lauloivat oksalla ja pörhistelivät höyheniään sekä sulkiaan.

Pörhistelyn lisäksi, ne pullistelivat vatsojaan. Tässä tyyppi laittaa vatsansa pulleaksi:

Ja, sitten päästää ilmat pihalle:

Päivän aikana pariin otteeseen kaksi haukkaa kävi hätyyttämässä peippoja. Peipot olivat kuitenkin ihmeen rohkeita ja äänekkäitä – ikään kuin niitä ei olisi haukat pelottaneet. Kanahaukka yritti lennossa saalistaa, mutta peipot parvessa kaartelivat sinne tänne nopeammin ja kanahaukka näytti kömpelöltä niihin verrattuna. En nähnyt onnistuiko se saamaan saalista. Kaksi korppia ja varista puolestaan alkoivat hätyytellä kanahaukkaa ja ilmassa käytiin niiden kesken äänekästä kähinää.

Eilen ilta-auringossa Helsingissä, Viikissä, laulava peippo: