Pari luontohavaintoa

Lauauntain aamuyön pimeydessä, seisoin Lahden havaintopaikassani ulkona. Yhtäkkiä suoraan kasvojani päin lepatti, puolelta toiselle, pieni musta lepakko. Huitaisin kädellä kasvojeni edessä, jolloin se puolimetriä ennen päätäni nousi ylöspäin, eikä lentänyt suoraan kasvoilleni. Samassa toinen lepakko teki saman. Ja, niitä seurasi vielä kaksi lepattelevaa lepakkoa, jotka eivät kuitenkaan enää tulleet minua kohden.

Muistini mukaan se olisi ensi kosketukseni lepakoista.

Hieman myöhemmin, samana aamuna, lintuilin sumuisen Alasenjärven rannalla. Aurinko työnsi säteitään poutapilven ja sumun lävitse. Juuri silloin taivaalle, sumuun ilmestyi prismailmiö.

 

Sumuprismatkin ilmeisesti yleensä ovat kaaren muotoisia. En kuitenkaan havainnut minkäänlaista kaarta.

 

Ainakin se näytti pystysuoralta prismalta vailla kaarta.

 

 

Kottarainen

Lapsuudessani 1970-luvulla kottaraisia (Sturnus vulgaris/Starling, eng.) oli paljon. Joka lapsi tunnisti kottaraiset. Muistan kuinka hieman myöhemmin nuoruudessani, 1980-luvun puolella, eräs mies kertoi eräänä keväänä, että kottaraiset eivät ole tulleet. Hän mietti, mikä niitä viivästyttää. Alkukesästä hän sanoi, etteivät kottaraiset ole vieläkään saapuneet. Ja, kesällä hän huolestuneena totesi, että kottaraiset eivät todellakaan tulleet. Hän pohti, mitä niille oli sattunut, kun eivät saapuneet laisinkaan.

Kottaraiset vain vähenivät. Vuosi vuodelta.

Vuonna 2006 kottarainen oli vuoden lintu. Silloin sen Suomen pesimäkannaksi arvioitiin noin 30 000 – 60 000 kottaraisparia. Kun aiemmin 1970-luvulla ja sitä ennen kottaraiset olivat runsaslukuisia ja yleisiä, niiden kannat romahtivat 1980-luvulle tultaessa. Kottaraisten väheneminen johtui muun muassa karjatalouden vähenemisestä ja viljelysten yksipuolistumisesta. BirdLifen sivuilla löytyy kattavaa tietoa niiden lukumäärien muutoksista, sekä muuta mielenkiintoisa: Anna koti kottaraiselle!

Nykyään kottaraisia on Suomessa jälleen hieman enemmän. Lintu Atlaksen mukaan kottaraispareja voi olla jo noin 100 000.

Kottaraiset muuttavat keväällä Suomeen jo maaliskuusta alkaen. Samalla alkaa myös kottaraisten laulu. Ne matkivat lahjakkaasti muita lintuja ja muita ääniä. Kottarainen tekee pesän puiden koloihin, tai rakennuksissa oleviin sopiviin kolopaikkoihin. Se myös pesii linnunpöntössä, kunhan se vain on sille tarpeeksi iso. Ruoaksi kottaraisille kelpaavat sekä hyönteiset, madot että marjat, sillä se on lähes kaikkiruokainen.

Alkukesällä (7.6.) Lammassaaren lintutornin viereisellä laidunaidalla istui kottaraispoikue. Alla kuvissa osa poikueesta:

Nuoret kottaraiset ovat harmaanruskeita. Kun se vaihtaa ensimmäiseen talvipukuun, niin sen puku on osaksi musta, jossa on valkoisia pilkkuja, mutta pää on vielä ruskea, sillä sen pään väri vaihtuu viimeiseksi.

Nyt on syksy ja kottaraiset ovat jo useiden viikkojen ajan parveutuneet Viikin alueelle. Elokuun alkupuolella (8.8) näin siellä usean sadan yksilön kottaraisparven. Niiden pitämä ääni oli melkoista, kun ne istuivat puiden oksilla.

Ja, kun ne yhtäkkiä kaikki pelmahtivat parvena lentoon, ääni ja näky oli mahtava!

Sumuisessa aamussa

Havaintopaikallani Lahdessa on useina aamuina kuulunut runsaasti lintujen lauluja. Kun keskikesän jälkeen linnut ovat olleet hiljaa, on yllättävää, kun ne yhtäkkiä alkusyksyllä saattavatkin taas laulaa ja äänellä aktiivisesti.

Useat metsälinnut ovat hakeutuneet ihmisten pihoille ja puutarhoihin. Muuttolinnut tankkaavat puutarhojen runsaalla ravintotarjonnalla itseään, jotta jaksaisivat lentää etelän maihin. Muutamana aamuna jo on punatulkkujenkin puhallusta kuulunut ihan lähellä – kesällä kun niitä ei pihoilla ja puutarhoissa näe, eikä kuule. Nyt ne taas lähestyvät ihmisasutuksiakin. (Viime yönä unessa otin valokuvia omenapuun pikkulinnusta ja katsellessani kameran lävitse lintua, huomasin sen olevan sinirinta… Olen viime päivät ajatellut sinirintoja, jotta joskos ne pysähtyisivät taas muuttomatkallaan omenapuuhun hetkeksi. Ehkäpä siksi jo unessa näinkin sellaisen.)

Jokavuotista päänvaivaa tunnistamisessa ovat aiheuttaneet tiltaltit ja pajulinnut – ne kun ovat niin samannäköisiä. Nyt niiden samannäköisten joukkoon on liittynyt sirittäjiäkin. Haastetta lintujen tunnistamiseen siis riittää! Metsälinnut lentävät pihalle tiaisparven mukana. Kun tali- ja sinitintit pelmahtavat paikalle, joukossa on yleensä aina kerttuja, pajulintuja ja muita metsänlintuja. Aina kun tinttiparvi saapuu pihalle, on syytä olla valmiudessa, sillä niiden seassa on muitakin lajeja.

Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla/Blackcap, Black-capped Warbler, eng.) koiraalla on musta baskeri. Ja, naaraalla baskeri on punaruskea.

Tämän postauksen kuvat otin pari päivää sitten aamulla erittäin sakeassa sumussa. Sumu tekee kuvista utuisia. Kyseisen mustapääkerttuyksilön vatsa näytti hieman kellertävältä, että aloin jo epäillä olisiko tuo baskeripää mustapääkerttu laisinkaan.  Yleensä mustapääkertulla on vatsapuoli melko harmaa. Toisaalta naarailla ja nuorilla linnuilla vatsassa saattaa olla kellertävyyttä – niillä sitten taas on punaruskea baskeri päässään. Kellertävyys voimistuu, kun auringon valo osuu sopivasti lintuun. Ja, kun valo ei taas kohdistu lintuun, silloin värisävy on toisenlainen. Kuvaa ottaessa aamuauringon säteet yrittivät työntyä sumun lävitse erityisesti metsälintujen - ja myös mustapääkerttujen - suosimaan luumupuuhun (tiaiset puolestaan tykkäävät enemmän pelmentää omenapuissa – tässä havaintopaikassani).

Saalistava lintu

En ole kovinkaan paneutunut petolintuihin. Niiden tunnistaminen on vielä täysin aluillaan. Tunnistamisen yritys on aika vaikeaa ilman Lintuopasta, jota minulla ei nyt tässä ole käsilläni. Postaanpa kuitenkin muutamia viime viikon torstaina (9.8) Lammassaaren lintutornista ottamiani kuvia.

Seurailin harmaahaikaraperheen onnellista aamuhetkeä, kun taivaalla alkoi kaarella upea lintu:

Se ei ollut kovin korkealla ja lennellessään katseli alas, missä olisi ollut runsain mitoin lintuja saaliksi. Kuitenkin se tähysteli kalaa.

Pian se alkoikin pudottaa korkeuttaan ja kävi vedessä saalistusreissulla.

Yllä olevassa kuvassa sen väri tuo mieleeni ruskosuohaukan. Toisaalta, alla olevassa kuvassa, se näyttää sääksiltä eli kalasääskiltä (Pandion haliaetus/Osprey, Fish Hawk, Fishing Eagle, eng.) :

Sama suurennettuna:

Kalasääskillä ruumis alhaalta päin on valkoinen ja sillä on musta juova silmäkulman seutuvilta niskaan, kuten kuvieni linnulla.

Lintu saalisti kalaa, ei toisia lintuja. Ja, vesilinnut eivät näyttäneet olevan moksiskaan sen läsnäolosta. Olisiko se siis kalasääski? Olen nähnyt samalla alueella kerran, kun kanahaukkanaaras iski kiinni sorsaan. Kun kyseinen haukka lensi paikalle, vesilinnut pyrkivät välittömästi ruovikkoon piiloon. Ehkäpä tämä kuvien lintu olisi kalasääski, sillä vesilinnut eivät pelänneet sitä ja se pyydysti kalaa? Alueella on sekä kalasääskejä että ruskosuohaukkoja, kuten lisäksi muitakin petolintuja.

Punarinta ja leppälintu

Alempana kirjoituksessa Punarinnan varpaat, Annikan kommentit innostivat minua kertaamaan, olisiko kuvissa leppälintu, eikä punarinta. Poikasten tunnistaminen on erittäin vaikeaa, koska poikasilla muuttuu puku. Poikaset eivät oikein näytä lajityypillisiltä, eikä sellaisilta kuin lintuoppaiden kuvissa. Puku muuttuu pikkuhiljaa, ei yhtäkkiä radikaalisti, ja siksi poikaset eivät näytä samanlaisilta kovin pitkää aikaa, vaan niiden ulkonäkö vaihtelee. Punarinta on pesinyt varhain ja sen poikaset ovat jo melko isoja. Niiden puku muuttuu tällä hetkellä alati.

Pitäisin katselemaani lintua punarintana, koska alueella pesii punarinta ja kyseisen yksilön lähellä tiksutti punarinta, kuten punarintaemolla on tapana tiksuttaa poikasen lähettyvillä. Kyseisessä paikassa myös punarinta on jokapäiväinen kulkija. Leppälintuja alueella en ole havainnut, enkä kuullut. Toistaiseksi kukaan muukaan alueen lintuja havainnoivista ei ole kertonut leppälintuhavainnosta.

Punarinta kulkee maassa pensaiden ja kukkapenkkien alla ja vieressä, kuten kuvankin poikanen kulki. Kuvassa poikanen on noin reilun 10 cm maanpinnan yläpuolella rautaisen koristelinnun päällä. Leppälinnut puolestaan viihtyvät hieman korkeammalla maanpinnasta.

Sekä leppälinnulla että nuorella punarinnalla on punertavaa pyrstössä. Sekä nuorella leppälinnulla että nuorella punarinnalla silmän ympärillä on valkea rengas. Leppälinnut jalat ovat melko tummat, mustat. Punarinnan jalat ovat vaaleammat. Kuvan linnun jalkojen väri viittaa punarintaan:

Punarinnan istuma-asennolle lajityypillistä on, että sen siiven kärjet ikään kuin töröttävät ruumiista irti, ja töröttävien siipien välistä laskeutuu pyrstö. Leppälinnulla siipien kärjet sulautuvat ruumista vasten, eivätkä törötä kuten punarinnalla. Kuvassa linnulla on punarinnan lajityypillinen asento, jossa siipien kärjet törröttävät ruumiin ja pyrstön ”ohi”:

Kuvan linnulla on jo lajityypillistä kuviota siivessä. Punarinnalla kulkee vaalea poikkijuova siivessä. Samanlainen on kuvan linnulla muodostumassa. Leppälinnulla sitä ei ole. Leppälinnulla, ja sen poikasella, on siiven etuosassa musta alue (onko kyseessä alula eli ns. pikkusiipi?). Kuvan linnulla ei sitä ole. Muutoin, minulle on tosi vaikea erottaa kuvien siipikuvioista leppälinnut tai punarinnan kuviota.

Punarinta on pyöreähkö ja leppälintu on sellainen hoikka, pitkulainen. Niiden muoto poikkeaa toisistaan.

Olisin tosi iloinen, jos alueella olisi leppälintu! Se olisi uusi tulokas. Toisaalta, olen varma, että leppälintu ei ole pesinyt ihan lähellä havaintopaikkaa, sillä olisin havainnut leppälinnut, jos niitä olisi. Jos kuvassa on leppälintu, se on lentänyt havaintopaikalle jostakin hieman kauempaa. Se on täysin mahdollista. Toivottavasti se on leppälintu. Leppälinnut: tervetuloa!

Vai, olisiko se jokin muu kuin punarinta tai leppälintu...

Lokkien valtakunnassa

Kaatopaikat ovat lokkien valtakuntaa.

Kävin 24.7. Lahdessa Kujalan jätekeskuksessa. Ja, voi sitä lokkien määrää! Lokkeihin erikoistuneet lintuharrastajat löytävätkin kaatopaikkojen lokkien seasta välillä harvinaisiakin lokkeja. Kuten myös muita lintuharvinaisuuksia. Lokkeja on sadoittain ja niiden joukosta erikoisten yksilöiden tunnistaminen ei ole ihan helppoa.

Kaiken kaikkiaan lokkien lentely, varsinkin kunnon tuulessa, on hienon näköistä.