torstai 14. maaliskuuta 2013

Urpiaiset ja peipot


Keväällä urpiaisen (Carduelis flammea/Redpoll)  rintapuoli alkaa punertaa. Erityisesti koirailla. Seurailin tänään urpiaisia.

 
Olen kuullut lintuilua pidempään harrastaneilta, että tundraurpiaisen ja urpiaisen on helppoa erottaa, kun silmä tottuu niihin. Minä en vielä kykene erottamaan niitä toisistaan. Jotkut näkemistäni urpiaisista olivat sangen vaaleita, varsinkin alhaalta päin katsottuna – mutta, en erota tundraurpiaista urpiaisesta. Tiedän periaatteen, että tundrat ovat vaaleampia ja niissä on vähemmän viirutusta.

 
 
 
Aurinko paistoi ja pari peippoa (Fringilla coelebs/Common Chaffinch) intoutuivat laulamaan. En tiedä olivatko peipot talvehtineet täällä, vai olivatko ne muuttajia. Tänne Etelä-Suomeen on jo kyllä palannut varhaisia peippoja. Istuessaan oksalla peippo keikisteli pyrstöään ilmaistakseen, että nyt on kova meno päällä ja talvi saisi sen puolesta väistyä. Keikistelijä kuitenkin kiinnostui myös yhdestä urpiaisesta (tai sen ruoasta):

 
 

3 kommenttia:

  1. Peipposesta puolikuuta kesään...

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommenteista.

    Itsellenikin tuli heti mieleen tuo ”puolikuuta peipposesta” kun kuuntelin peipon laulua :)

    Välttämättä ei enää pidä paikkansa tuo vanha sananparsi… Ainakin pohjoissuomessa peipot saapuvat yleensä ennen kiurua (kuu kiurusta kesään)…

    Muutoin mielenkiintoista, että entisaikoina muuttolintujen saapumisjärjestyksellä on määritelty kevään ja kesän etenemistä. Nykyihminen määrittää vuodenkierron katsomalla kännykkänsä tai älypuhelimensa kalenteria. Toisaalta, nykyään on lintujen harrastajia enemmän kuin koskaan on ollut ja se on lisännyt tietoutta linnuista – vaikka vuodenkierto (ja ajanhallinta) määritelläänkin kalenteria katsomalla.

    Mutta, minä ainakin odottelen pian jo västäräkkiä, sillä ”västäräkistä vähäsen” :)

    Anu

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.
(Please, do not write links in your comment)