torstai 3. joulukuuta 2015

Urpiainen




"Urpiainen on Lapin kesäasukas. Siellä suurissa metsissä se pesii sangen yleisenä. Syksyn ja talven tultua se lähtee tilhen tavoin kiertelemään etelämpään. Silloin sen näkee kaikkialla Keski—ja Etelä-Suomessakin. Sen tavallisimpia olinpaikkoja ovat metsänlaiteet, joissa kasvaa leppiä ja koivuja. Urpiainen nimittäin syö talvella pääasiallisesti lepän ja koivun siemeniä. Ankarina pakkastalvina näkee niitä usein kartanoillakin varpusen seurassa."


"Luonteeltaan urpiainen on hiljaisempi ja rauhallisempi kuin vihreävarpunen. Useihin kymmeniin nouseva parvi ei ruokaillessaan hiiskahda sanaakaan. Ainoastaan siementen syönnistä johtuva pieni rapina ilmaisee ne ohikulkevalle."


"Mutta äkkiä lehahtaa koko parvi ilmaan tilhen tavoin ja hetkisen kierreltyään, ehkä vain pienen kierroksen tehtyään, ne palaavat monesti entiseen puuhun syöntiä jatkamaan. Jokin seikka, usein aivan vähäpätöinenkin, herättää niissä epäluuloa, ja koko parvi on valmis matkaan, mikä on luonteenomaista parvissa liikkuville linnuille."

Edellä ote Jussi Sepän suloisen mainiosta ornitologisesta kirjasta, jonka ensipainosvuosi oli 1922.
Jussi Seppä: Lintujen äänet. Taskukirja lintujen lajin määrittämiseksi lauluista ja kutsuäänistä tekijän kuvittamana. WSOY, Porvoo, 1945. 2. painos.


Jukka Hintikan kirjassa Suomen lintujen nimet kerrotaan, mistä urpiaisen nimi on peräisin. Latinaksi urpiainen on flammeus eli tulipunainen. Urpiaisen päälaki on punainen ja siihen viittaa myös englanninkielinen nimi Common Redpoll eli punapää.



Suomalainen nimi urpiainen on johdettu koivun silmuun viittaavasta sanasta urpu. Virossa urpiainen on urvalind ja viittaa koivun silmuun. Urpiaisethan hakevat ravintoaan koivuista. Saksaksi urpiainen on Birkenzeisig, joka myös viittaa koivuun (Birken on koivu). Ruotsissa urpiaista kutsutaan nimellä Gråsiska, jolloin liite grå viittaa urpiaisen harmaaseen väriin.

Jukka Hintikka: Suomen lintujen nimet. Merkitys ja alkuperä. Neiroil-kustannus.2008.
Kuvat otin eilen.


Above I borrow old Finnish bird book from the year of 1922. And after that I compare some names of the Common Redpoll. In Latin Cardeulis flammea refers to the red color on Redpolls head. Of course also English name redpoll refers to the same thing. A Finnish and an Estonian names, urpiainen and urvalind, refers to the buds of birch. In Germany redpoll’s name is Birkenzeisig and it refers also to the Birch. In Sweden the name of redpoll is Gråsiska, which refer to the gray color of Redpoll.

I took these photos yesterday.

Anu

6 kommenttia:

  1. Mahtava yhteenveto :-)

    Vuosia, vuosia sitten meilläkin oli urpiaisia melkein ruuhkaksi asti. Siitä taisi alkaa minunkin orastava vähän isompi kiinnostukseni lintuja kohtaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna.
      Täällä on nyt parhaillaan urpiaisia enemmän kuin aiempina vuosina. Ne eivät selvästikään hakaudu vielä ruokintapaikoille, vaan saavat ravintonsa yhä luonnosta. Toivottavasti sinäkin törmäät urpiaisparveen!
      Anu

      Poista
  2. Kivat otteet Jussi Sepän ornitologisesta kirjasta :) Hieno Blogi sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos!
      Jussi Sepän vanha kirja on tosi mainio kirja!
      Anu

      Poista
  3. Todella hienot kuvat! Joskus olen talvella nähnyt meilläkinpäin urpiaisia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi.
      Urpiaiset ovat aika hiljaisia lintuja, joten äänihavaintoa niistä ei useinkaan saa - katseella jos yhden näkee, niin pian näkee useita, koko parven.
      Anu

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.