tiistai 27. lokakuuta 2015

Porinaa lintuilusta




Nämä tiaiset kuvasin eilen Lahdessa Radiomäen ruokintapaikalla. Muutamia hippiäisiä ja käpytikka oli myös lähistöllä.


Ei olisi ollut pitkä matka Lahdesta Heinolaan nunnataskua bongaamaan. Enpä kuitenkaan käynyt bongausreissulla. Bongausreissuja teen yleensäkin erittäin harvoin. Tietenkin pinnoja tulisi, jos kävisin bongaamassa.


Pelkästään täällä pääkaupunkiseudullakin olisi jatkuvasti jotain harvinaisempia lintuja nähtävillä. Aika ei siihen riitä. Toisaalta, en omista omaa autoa, joten bongausreissut jäävät senkin tähden tekemättä.



Ne, jotka jatkuvasti käyvät bongaamassa – heillä on aikaa siihen. Ja, heillä pinnamäärä on aina korkea. Hyvä niin.


Itse en kykene mennä lintujen perässä niin paljon kuin haluaisin, joko ajan tai auton puutteen tähden. Toisinaan ehtii enemmän, toisinaan vähemmän. Tänä vuonna pinnoja on 150. Se on ihan hyvä, kun ilman kaukoputkea havainnoin ja en ole juuri käynyt bongausreissuilla. Toisaalta, määrä voisi olla korkeampikin pelkästään Viikin alueen lintujen tähden…


Kuvat saa isommiksi klikkaamalla hiirellä jotakin kuvaa.

I took these photos yesterday in Lahti (100 km to the north from Helsinki). In Heinola (about 50 km from Lahti) would have been one Pied Wheatear, but I didn’t go to watching it. 

I have 150 species in this year. If I had more the time, I’d watching birds much more. But… The birds are not the whole life… Sometimes I have more time watching birds, and sometimes less. Such is life.

Anu
 

9 kommenttia:

  1. Onneksi tavallisten lintujen seuraaminenkin on mukavaa puuhaa:) Minullakaan ei tahdo aika riittää kaikkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin totta, että tavanomaisten lintujenkin seuraaminen on mukavaa :)
      Ajankäytön kanssa saa välillä tasapainoilla...
      Anu

      Poista
  2. Nunnatasku täällä? En ole kuullutkaan, sen kuulin, että hollolassa olisi nähty, joten piankos se tänne sieltä lentää. Täytyykin olla silmät avoinna.
    Muuten sama tilanne kuin sinulla, aikaa kyllä olisi mutta liikkuminen ilman autoa monimutkaista ja en oikein ole pelkän bongailun ystäväkään. Eli en ainakaan pitemmälle lähde .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tuula! Siis, se on Hollolan Manskivi, eikä Heinolassa! Anteeksi, minun moka! Tuossa kirjoittaessani pyöri mielessäni niin monenlaista, että muistelin jo väärin nunnataskun paikan! No, minun kannaltani kun Hesasta menen Lahteen, niin Heinola ja Hollola molemmat ovat siellä lähellä...
      Yksi suurin hidastaja lintuilussa minullakin lienee oman auton puuttuminen. Lähipaikkoja vain tulee käytyä...
      Anu

      Poista
  3. Pitäisi varmaan alkaa keräillä pinnoja , kun ei jatkuvasti uusia lajeja voi löytää. Pitäisi vain ensin jostain ottaa selvää, mistä niitä pinnoja karttuu. Eihän sitä tiedä vaikka minulla olisi jo vaikka kuinka rutkasti pisteitä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pinnoilla en tarkoita sen kummempaa, kuin tämän vuoden lajimäärää. Ts. näköhavaittulaji = pinna. Olen nähnyt tämän vuoden aikana 150 eri lajia.

      Haluan kyllä rohkaista sinua kirjaamaan näkemäsi lajit ylös. Luulen sinulla olevan paljon lajeja, vallankin kun olet käynyt linturetkillä useissa paikoissa, esim. Liminganlahdella. Periaatteessa lintuhavaintokirjaamiseen ei tarvitse muuta kuin laji, paikka ja päivämäärä. Halutessaan ja osatessaan voi kirjata ylös aina kaikkea muutakin, kuten esimerkiksi linnun sukupuoli, ikä, lukumäärä, onko paikkalintu vai muuttava, lentoilmansuunnat, säätyyppi jne.
      Tiiran sivulta saa tarkan ohjeistuksen, mitä kaikkea voi merkitä ylös:
      http://www.birdlife.fi/ohjeet/tiira_ohje_fi.pdf

      Anu

      Poista
    2. Pisteiden keruu olikin näköjään yksinkertaista. Kyllä minä varmaan sitten pitkälle yli sadan pääsen. Kiitos. Täytyy perehtyä asiaan.

      Poista
  4. En minä lintujen bongaamisen vuoksi lähde autolla körryyttelemään pitkiä matkoja. Kun lähden kauemmas, pyrin löytämään paljon ihailtavaa ja kuvattavaa - vaikka ihan tavallista :-)

    Radiomäen urheilukentällä olen lapsuuteni/nuoruuteni aikana viettänyt paljon aikaa kilpaillen ja treenaten. Suurin osa yleisurheiluajasta on mukavia muistoja mielessäni. Vasta myöhemmät vähän verenhimoisetkin kilpailut (ei omalta, mutta minua isompien kanssakipailijoiden puolelta) tekivät kilpailusta ja harrastamisesta ikävää.

    Summa summarum: Radiomäki = sentimentaalisen positiivinen paikka :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos minulla olisi auto, niin tekisin kyllä joidenkin lintujen tähden bongausreissuja. En usko kuitenkaan ihan valtavan paljon tekeväni bongausmatkoja, mutta tekisin kuitenkin.

      Radiomäki on kaunis paikka :) Keväisin siellä kuulemma saattaa nähdä joitakin vähän harvinaisempiakin pikkulintuja, jotka ovat harhautuneet muutollaan.
      Anu

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.