Aiemmin keväällä jo pelkäsin pulmusesta tulevan minulle lintujokaeinäyttäydy. Pian sen jälkeen näin pulmusia kaksikin kertaa. Ja, viime viikon keskiviikkona näin niitä jo kolmannen kerran: illalla Viikin pellolla niitä oli kuusi. Ne kyllä uppoutuvat maastoon hyvin.
Samalla viime keskiviikkoillan reissulla näin tämän kevään uusina lintuina rastaita, joista varsinkin kulorastaan näkeminen oli kiva juttu. Västäräkitkin olivat saapuneet. Todellista päänvaivaa tunnistamisessa aiheuttivat vanhat pajusirkku (Emberiza schoeniclus/ Reed Bunting, Northern Reed Bunting) koiraat. Niiden näkeminen oli minulle uusi iloinen tuttavuus. Kookkaita kanandanhanhia oli useita, kuten myös töyhtöhyyppiä. Taivaanvuohen mäkätys kuului pelloilta, mutta sitä en onnistunut näkemään.
Kaverukset katsovat yhdessä eteenpäin. Pienempi on pajusirkku:
Vantaanjoesta olivat jäät lähteneet ja niityillä on tulva vettä. Niittyjen tulvissa liikkuvat paitsi rastaat ja västäräkit, niin myös lokit. Tämä kuva on otettu kodin läheltä tulvivalta niityltä viime perjantaina, ja sen jälkeen ovat lumet kuta kuinkin kaikkialta sulaneet:
Sähkölangalla istui pieni lintu, jota en tunnistanut. Se oli punarintaa pienempi. Voikohan tästä profiilikuvasta sitä tunnistaa? Ja, samoin tunnistamaton, viime perjantaina kuvattu pienen pieni terhakka laulaja (huomattavasti punarintaa pienempi), metsästä kodin viereltä:
Tänä keväänä minulle yksi uusi asia on punarinnan (Erithacus rubecula/ European Robin, eng.) laulu, jota koko viikonlopun sain kuulla. En ole aiemmin tähän aikaan vuodesta ollut näin aktiivisesti kuulemassa lintuja, ja siksipä koskaan aiemmin en ole nähnyt punarinnan laulavan koko rintakehän voimalla. Se aloitti aamulla varhain hyvin kuuluvan laulunsa ja jatkoi sitä pitkin päivää. Kesäisin punarintaa näkee, mutta sen laulua ei tällaisena kuule. Kylläpä pieni ja söpö punarinta onkin komea laulaja!
Peipot (Fringilla coelebs/ Chaffinch, eng.) myös laulavat kuuluvasti. Ja, välillä istuvat ihmettelemässä. Minulle tuotti pulmaa tämä näissäkin kuvissa näkyvä voimakkaan vihreä selkä, sillä yleensä en ole peippojen selkää tällä tavoin vihreänä nähnyt.
Kaksi tikkaa kävivät lähipuussa. Oletan niiden olevan käpytikkoja, mutta jos eivät ole, niin oikaiskaa. Toinen näistä tikoista pullisti rintaansa mahtavaksi palloksi ja suki itseään. Sitä oli hienoa seurata läheltä. Nämä kuvat on otettu ikkunan lävitse.
Lähes koko viikonlopun olin ulkosalla. Siellä on nyt niin mahtava lintujen konsertti, että! Illalla aloittavat laulurastaat, kun useat muut linnut lopettavat laulunsa. Kärpäset, mehiläiset, ampiaiset ja muutamat perhoset ovat jo liikkeellä. Maasta työntyy kevätkukkia.
