tiistai 28. kesäkuuta 2011

Bongausreissu

Eilen kyläpöllösen bongausmatkalla satuin yhteen tällaisten tienviittojen kanssa:



Niitä katsellessa tiesi, ettei eksyä voi: kaikissa ilmansuunnissa olisi jotakin :)
Hauhon kirkon ympäristö oli minulle iloinen yllätys. Sen ympäristöön oli säilytetty vanhoja taloja, ja talojen välissä meni kujia tai raitteja, jotka olivat paikoin niin kapeita kuin keskiaikana rakennetut kadut olivatkin. Ihana, keskiajalle vivahtava kyläidylli järvenrannassa. Järjestyssäännötkin alueella oli:




Kyseisellä alueella oli myös näköalatorni. Sinne noustessani portaita, ajattelin mielessäni, jotta lintutornien tekijät saisivat kyllä käydä katsomassa mallia tästä tornista. Oli nimittäin kutakuinkin samanlainen kuin lintutornit, mutta porrasaskelmat olivat matalia, ja siten todella hyvä kulkuisia. Huonommillakin kintuilla pääsi siihen torniin. Useimmat lintutornit puolestaan ovat siten rakennetut, että huonompi kinttuiset eivät kerta kaikkiaan voi kuin vain uneksia niihin kiipeämisestä.
Tässä pienessä kylässä erään pienen rakennuksen seinällä oli postilaatikosta tehty linnunpönttö.



Pöntössä pesii kirjosieppo: näin kun se lenteli pönttöön sisään ja ulos. Hauskaa lisäksi olisi ollut, jos postilaatikossa asukkaan nimenpaikan kohdalle olisi laitettu teksti ”Kirjosieppo”.

Kotkontietä käveltyäni


kirkon pihalle, näin nurmella jo kaukaa jotakin, joka sai minut ajattelemaan, että pöllö, pöllönpoikanen, kirkon pöllön poikanen, vihdoin, kirkon tornista pudonnut pöllönpoikanen (olinhan pöllönbongausmatkalla ja kaikki minussa oli valmistautunut näkemään pienen pöllösen!). Vaan, kun menin lähemmäksi näköetäisyydelle, huomasin sen olevan jotakin muuta kuin pöllön poikanen. Ehkäpä se oli lokin poikanen.




 Ja, sillä oli ilmeisen hurskaat vanhemmat, sillä ne viettivät päiväänsä kirkon katolla ristin päällä.


Niin, se kyläpöllönen sitten. Sitäpä en nähnyt, kuten varmasti jo tätä lukiessa oli helppoa aavistaa. En onnistunut pientä kyläpöllöstä bongaamaan. Sen tähden tarvitsin pientä lohdutusta eli poikkeaman reitiltä katsomaan Hauhon vanhaa kirkkoa, ja itselleni yllätyksenä löytämään sekä kokemaan kirkon ympärille säilytetty upea talojen ja museotalojen muodostama kokonaisuus. Vilpitön suositus: poiketkaa Hauhon kirkon luokse, varatkaa aikaa kävellä niitä vanhoja kujia ja käykääpä vaikka kievarissa kahvilla tai syömässä. Kannattaa antaa itsellensä tämä kokemus. Hauholaiset ovat tehneet hienoa työtä säilyttääkseen tällaisen uniikin kulttuurimiljööalueen.






maanantai 27. kesäkuuta 2011

Poikasten elämää

Sain eilen kutsun päästä aitiopaikalta seuraamaan erään pöntön elämää. Ja, nyt kertomus, mitä siellä pöntöllä tapahtui.

Pöntössä kirjosiepon poikaset pitivät ääntä. Ne kaipasivat vanhemmiltaan ruokaa. Ja, vanhemmat lentelivät pyydystämässä kesän herkkuruokia ja kantoivat nokissaan niitä poikasilleen.





Eräs poikanen kurkotteli pöntön aukosta, katseli vihreää maailmaa ja piipitti isoäänisesti emojaan kutsuen.



Kun se kurkotteli ulos, niin yhtäkkiä se putkahti koko pöntöstä pois, ja tupsahti puun rungolle.






Siinä se hämmentyneenä ja ehkäpä hieman peloissaankin jatkoi vanhempiensa kutsumista. Halusi ruokaa.









Ja, hetken kuluttua, se avasi pienet siipensä ja lensi matalalentoa epävarmana vaappuen useita metrejä. Katosi minun näköpiiristäni.
Vaan samassa toinenkin poikanen kävi pöntön aukosta kurkistelemaan. Sekin halusi ruokaa. Ehkä se myös ihmetteli, minne oli sisar kadonnut kotipöntöstä. En ehtinyt jäädä seurailemaan, mutta luulen tuonkin poikasen jo pudonneen pöntön aukosta ja aloittaneen pesäkolon ulkopuolisen elämänsä kaikkine vaaroineen ja iloineen.









torstai 23. kesäkuuta 2011

Pieniä reissuja

Reissussa ei aina tiedä missä on, mutta tienviitat osoittavat, minne voi mennä ;)





No siis, Iitissähän yllä oleva tienviitoitus on.

Eilen kävin Riihimäellä Lasimuseossa. Sen näyttely positiivisesti yllätti minut laajuudellaan. Ja, tänään, iloisena sattumana, löysin kirpparilta Riihimäenlasin sokerikonkin :)

Lasimuseon lisäksi Riihimäellä teki mieli myös jotakin muutakin hyvää. Ja, sellaista löytyi Kulmalan konditoriasta (kun asioidessamme eräässä kenkäkaupassa kysyimme hyvän ja kahvin nälkään neuvoa, ja asiakkaat sekä henkilökunta suosittelivat). Voi hyssykät, miten hyvää kakkua!  Kulmalan konditorian mandariinipähkinäkakkua kun syö, niin sitten on paitsi tyytyväinen niin myös onnellinen:




Käykäähän, ohikulkiessa, maistamassa!

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Tähän astiset havainnot

Lintuja kauan harrastaneet havaitsevat keväästä syksyyn yhden vuorokauden aikana hyvinkin sata eri lintulajia, elleivät enemmänkin. Heidän silmänsä ja korvansa ovat harjaantuneet kuulemaan ja näkemään lintuja, ja toisaalta, luulen heillä myös olevan runsaasti aikaa lintujen havainnointiin.
Minä olen sangen tyytyväinen omiin havaintoihini, vaikka lukumäärällisesti niitä ei paljoa olekaan.

Voi olla, että joitakin sangen tavallisia lajeja olen unohtanut merkitä… Tässäpä tähän asti tämän vuotisen lintuilun listaa (pahoittelen, jos joku on mainittu kahdesti). Joukossa on muutamia bongauksiakin.

Varis
Talitiainen
Sinitiainen
Harakka
Tammitikka
Punatulkku
Keltasirkku
Viherpeippo
Keskykyyhky
Palokärki
Naakka
Mustarastas
Varpunen
Pikkuvarpunen
Korppi
Koskikara
Ruskosuohaukka
Kuusitiainen
Hömötiainen
Käpytikka
Tikli
Närhi
Urpiainen
Kanadanhanhi
Kottarainen
Sinisorsa
Isokoskelo
Telkkä
Pulmunen
Vihervarpunen
Uuttukyyhky
Kalalokki
Peippo
Naurulokki
Räkättirastas
Kulorastas
Viitatiainen
Västäräkki
Pajusirkku
Töyhtöhyyppä
Punarinta
Lapasorsa
Nokikana
Harmaahaikara
Kyhmyjoutsen
Punakylkirastas
Kalasääski
Kanahaukka
Selkälokki
Harmaalokki
Laulujoutsen
Teeri
Metso
Valkoposkihanhi
Laulurastas
Härkälintu
Haapana
Turturikyyhky
Silkkiuikku
Sinisuohaukka
Kurki
Kuikka
Kattohaikara
Kalatiira
Niittykirvinen
Räyskä
Tylli
Punajalkaviklo
Suokukko
Liro
Lapintiira
Rantasipi
Fasaani
Haarapääsky
Sepelrastas
Merihanhi
Ristisorsa
Sepelkyyhky
Pilkkasiipi
Kuovi
Pikkukuovi
Hernekerttu:

    
 


Kirjosieppo
Kivitasku
Kultarinta
Harmaasieppo
Pajulintu
Meriharakka
Kiuru
Pikkulepinkäinen
Tervapääsky
Räystäspääsky
Mustapääkerttu
Punavarpunen
Pikkujoutsen
Satakieli
Pensaskerttu
Keltavästäräkki
Jänkäsirriäinen
Leppälintu
Ruokokerttunen
Lehtokurppa


keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Kesän tultua

Hernekerttuja (Sylvia curruca/Lesser Whitethroat, eng.) siellä ja täällä, paljon ja laulellen:









Kurtturuusu (Rosa rugosa):

torstai 9. kesäkuuta 2011

Rodopuisto

Lintulavojen ja lintutornien lisäksi, silloin tällöin, ihan vaan vaihtelun vuoksi, käyn myös kukkienkatselulavoilla ;)


Helsingissä Alppiruusu- eli Rodopuistossa on lavoja, joilta voi katsella  useita metrejä korkeita ja hienoja alppiruusuja eli rodoja, sekä atsalejoja. Yllä oleva kuva on astalejojen katselulava. Nyt juuri parhaillaan niin rodot kuin atsaleatkin kukkivat. Ensin rodot tekevät kävyn kaltaisen kukinnon alun. Varsinkin kaksivärisissä rodoissa tämä ”käpyvaihe” on kivan näköinen.


Ja, sitten, käpyvaiheensa jälkeen, rodot pikkuhiljaa, vähä vähältä, puhkeavat kukkaan.





Rodopuistoa on kahdeksan hehtaaria. Rodojen välissä kulkee hiekkateitä ja kivoja lankkupolkuja. Niitä kulkiessa korkeat rodot kaartuvat pään päällekin.







Helsingin Rodopuisto sai alkunsa jotakuinkin niin, että. Mustialassa Carl Gustav Tigerstedt alkoi kasvattaa isänsä A.F Tigerstedin arboretumissa rodoja. Joskus, jo jonakin sotavuotena, kun lunta ja pakkasta oli ollut paljon, Tigersted kiinnostui kovasti eräästä rodostaan, joka kesti pakkasta erinomaisen hyvin. Ja, sitten vuonna 1975, juuri tuon kyseisen pakkasta poikkeuksellisen hyvin kestävän kukan siemenet istutettiin Helsinkiin ja Alppiruusupuisto sai alkunsa.





Alppiruusupuisto perustettiin suolle (tänäänkin siellä kukkii ja kasvaa joitakin suolajikkeita, kuten suopursua ja lakkaa), mäntyiseen ympäristöön. Vanhimmat puiston alppiruusuista ovat todella puumaisen isoja tätä nykyään.









Puistossa on jalostettu rodoja mahdollisimman pakkasen kestäväksi, sekä erilaisia kauniita värejä, ja erilaisia kokoja. Rodojen jalostus on ollut alusta lähtien Helsingin yliopiston tutkijoiden työtä. Alueesta itsessään vastaa Helsingin kaupunki.



Puisto on erikoisuus koko maailmassa, koska se on kaikille avoin kaupunkipuisto ja yhtäaikaisesti se on myös yliopiston tutkimusalue. Erikoisuutta on tietenkin myös siinä, että puistossa rodolajien ja myös lajikkeiden määrä on tuhansissa. Tämä puisto on myös ”tuottanut” kahdeksan  kotimaista rodolajiketta.



Rodopuistossa omana alueenaan on sitten atsaleapuisto, jonka tuoksu on todella, todella päätä huumaava. Puisto sai alkunsa vuonna 1988 aloitetusta atsalean jalostusohjelmasta. Atsaleat kuuluvat rodojen sukuun.



Atsaleat pudottavat lehtensä talveksi, toisin kuin rodot, jotka ovat vihreinä talvellakin. Atsaleat eivät myöskään ole yhtä korkeita kuin jotkut rodot parhaimmillaan ovat. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin atsalea-alueella kasvaa muun muassa kaikki Suomessa (ja ilmeisesti Euroopassa?) myynnissä olleet atsaleat, sekä tietenkin paljon, paljon muita atsalejoja. Yhteensä alueella on ainakin 1500 atsaleaa. Atsaleat on alueelle valittu myös siten, että aina jotkin niistä olisivat kukassa kesän aikana. Atsalejoja alueella on jalostettu erityisesti sään kestäviksi, mutta myös eri värejä ja eri kokoja.



Vaan kukat eivät tänä vuonna olleet ainoita, mitkä rodopuistossa kiinnittivät huomioni. Huomasin siellä nimittäin myös lintuja. Tali- ja kuusitiaisia, mustarastaita, peippoja, kyyhkysiä ja käpytikka… Kun puistossa käy varhaisella aamulla, jolloin siellä ei vielä ole väen paljoutta, tulevat oravat ja tiaiset lähes tulkoon päälle asti. Niitä on ruokittu siellä sen verran hyvin, että ne eivät pelkää ihmisiä, vaan päinvastoin, hakeutuvat hakemaan ruokapaloja. Vanhat rodot ovat varreltaan hyvin puumaisia, ja niinpä rodojen paksuilla varsilla ja oksilla hyppelevät pikkulintuset, ja rodopensaiden suojissa kulkevat mustarastaat ja kyyhkyset. Männyissä oli runsaasti linnunpönttöjäkin.