Myllysaari aamulla - Myllysaari in the morning

 

Tiistai aamuna kävin kävelyllä Myllysaaressa (Lahti), joka on pieni saari Vesijärvellä.

On Tuesday morning I went for a walk in Myllysaari (Lahti), which is a small island in Lake Vesijärvi.

 

 

 

Nokikana/Eurasian Coot

Tänä kesänä västäräkkejä on joka paikassa paljon. Pesinnät ovat näköjään onnistuneet poikkeuksellisen hyvin. Myllysaaressakin västäräkkejä oli runsaasti. En kylläkään valokuvannut niitä.

This summer, there are a lot of White wagtails everywhere. The nestings seem to have been exceptionally successful. Even in island Myllysaari, there were plenty of White wagtails. I didn't photograph them.

Rantasipi/Common Sandpiper

 

 

Myllysaaren rakennuksessa toimii ravintola. There is a restaurant in the Myllysaari building.

 

Valkoposkihanhia/Barnacle Goose

 

Linking to

Saturday's Critters 

 

Kylmä kevät - Cold spring

 

Omituinen tunne, kun ulkona ei kuulu hyönteissyöjien laulua. Tänään aamulla kuulin ensimmäistä kertaa pajulinnun. Yhden ainoan pajulinnun. On ollut niin kylmä kevät, että hyönteissyöjät eivät ole vielä saapuneet. 

A strange feeling when there is no insectivorous bird singing outside. This morning I heard a Willow warbler for the first time. A single Willow warbler. It has been such a cold spring that insectivores birds have not yet arrived.

Here are the photos I took at Suomenoja. Tässä kuvia Suomenojalta.

Kaksi koiras telkkää taistelivat keskenään ojassa. Naaras oli liikkumatta ojan reunassa.

Two male Goldeneye battles. The female was motionless at the edge of the ditch.

Nokikana/Eurasian Coot

Common Pochard and Eurasian Coot/Punasotka ja nokikana

Punasotka koiras/Common Pochard male

 

Punasotka naaras/Common Pochard female

Keinotekoinen pesä linnuille/Artificial nest for birds

Naurulokki/Black-headed Gull

Kyhmyjoutsen/Mute swan

Linking to
Saturday's Critters

Thank you Eileen

Kevät etenee

English text is the bottom of Finnish text.

Muutamia tänään Viikissä ottamiani kuvia.

Töyhtöhyyppä/Northern Lapwing

Mitään erikoista en nähnyt. Näin kaksi niittykirvistä ja ne olivat tämän vuoden ensimmäiseni. Harmaahaikarat kylläkin olivat saapuneet, mutta en kuvannut niitä.

Mustarastas/Blackbird

Maanantaina merenpoukamissa vielä oli jäätä. Nyt vedet ovat vapautuneet. (Kuvat saa isommiksi klikkaamalla hiirellä jotakin kuvaa)

Nokikana/Coot

Kaunis koivikko/Beautiful birch forest and some Hooded Crows

Some photos I took today in the nature reserve area of Viikki. I didn’t see anything special. I saw Meadow Pipit first time in this year. The Grey herons have come (but I didn’t take photos) and the water is now free from ice (last Monday there was ice in the sea).

Linking to Wild Bird Wednesday

Ja, toisenlainen retki ...

Nokikanat ovat temperamenttisia lintuja. Niillä on vähän väliä jokin tilanne päällä.

Eilen menin innoissani Tringan järjestämälle yölaulaja-retkelle. Yleensä Tringan retket ovat viikonloppuisin, enkä siksi koskaan pääse niihin mukaan. Tämä nyt järjestettiin viikolla. Odotustani lisäsi se, että retkellä käveltäisiin Lammassaareen. Parhaimmillaan saisin siis tietooni, mitä olivat ne pitkospuiden varrella liikkuvat minulle oudot pari laulajaa, joista kirjoitin jokin aikaa sitten.

Retken lähtöpaikalle saapui noin 59 muutakin yhtä innostunutta ihmistä. Periaatteessa oppaita oli kaksi. Siitä huolimatta retki toteutettiin siten, että 60 ihmistä tallusti jonossa pitkospuilla. Oli siis mahdotonta kuulla jonon alkupäässä olevaa retkiopasta. Yhtälailla lintujakin oli hieman vaikea kuulla. Päästyämme Lammassaareen, käännyin takaisinpäin, koska tällä toteutustavalla en saanut retkestä irti. Muutama muutakin ihmistä teki saman ratkaisun. 

Upeaa, että niin paljon oli retkeläisiä! Lähtöpaikalla juttelin noin neljän kanssa, jotka kaikki kertoivat samaa: eivät pääse viikonloppuisin Tringan retkille. Toivottavasti Tringa jatkossakin järjestäisi viikolla retkiä, ja suuren porukan kanssa kierrättäisi kahdella oppaalla, hieman eri reittejä, kahta ryhmää. Sillä tavoin jokainen paikalla olija saisi retkestä irti.

No, nyt jäi vielä tunnistamatta ne minulle muutamat oudot laulajat. Toisaalta, olen kuunnellut netistä tiettyjen, sillä alueella liikkuvien lintujen laulua, joten voi olla, että tunnistan kyseiset laulajat vielä itsenäisesti. Parasta eilisessä retkessä oli ruisrääkkä, joka lauloi alle 10 metrin päässä pitkospuilta, joilla kävelimme. Se oli upeaa! Ruisrääkkää vaan ei voi nähdä, koska se on pieni ja kasvillisuuden seassa maassa.

Kuvat otin 26.5. Viikissä.

Coots are very temperamental birds. They continuously quarrel with each other.

Yesterday evening I was in bird tour organized by Tringa (Bird society of Helsinki). There was about 60 participants. We walked as one group and it was difficult to hear what the tour leader told about the birds. On the other hand, it was also difficult to heard birds singing. The group was too big. It would have been better to walk in two different groups.

The best of yesterday’s tour was the song by Corncrake. It was very near. We didn’t see it, but we heard it.

The photos I took 26.5. in Viikki.

Anu

Veden äärellä

Lapasorsa on telkän ohella uskomattoman hauskan, ja hieman koomisenkin näköinen lintu. Sen nokka on pitkä ja edestäpäin levenevä. Ja, siitähän se on nimensäkin saanut. Ruotsiksi sen nimi on skedand eli lusikkasorsa. Sen tieteellinen nimikin on keksitty sen nokan inspiroimana: clypeata, joka viittaa kilpeen tai lusikkaan. Englanniksi se on Northern Shoveler.

Muihin puolisukeltajiin nähden lapasorsa, kuulemma, hankkii ravintonsa sangen omalaatuisesti. Lapasorsat nimittäin polkevat räpylöillään vettä ja siitä syntyneet pyörteet nostavat pintaan pikkueläimiä. Niitä lapasorsa sitten siivilöi suuhunsa litteällä nokallaan. Lapasorsakoiras on komean näköinen kesällä, kuten eilen ottamassani kuvassa, mutta syksyisin sillä on samankaltainen höyhenpuku kuin naaraallakin.

Eilen katselin vesilintuja Viikin piilokojulla. Ja, täytyy myöntää, että kun lapasorsa oli uinut kojun ohitse, minun oli kysyttävä muilta kojussa olevilta, että mikä lintu se oli. En nimittäin ollut lainkaan varma tunnistuksestani siinä kohden, yhtäkkiä. Onneksi muut tunnistavat lintuja ja kertovat mielellään.

Kaikista linnuista minulle kohokohtana olivat sangen yleiset ja kaikkialla tutut  nokikanat (Fulica atra/ Eurasian Coot, eng.). Niitä oli paljon ja ne viettivät rauhassa päiväänsä.

 Kunnes, yhtäkkiä, yksi pöyhensi itsensä.

 Ja samassa silmänräpäyksessä kolme muuta tekivät samoin.

Alkoi valtava nujakka näiden neljän kesken.

En oikein tiedä, mitä nujakassa tapahtui. Taistelivatko ne reviiristä vai kumppaneista vai parittelivatko ne? Ei tietoa, mutta upean näköistä joka tapauksessa. Lintukirjat kertovat nokikanojen olevan melko aggressiivisia, sillä koiraat käyvät keskenään reviiritaisteluja ja toisaalta molemmat puolisot ovat hyökkääviä pesän lähelle tulevia muita lintuja kohtaan.

Kun nujakka oli ohitse, ne palauttivat siipensä tavanomaiseen asentoonsa ja jatkoivat päivänsä viettoa rauhalliseen tapaansa.

Nokikanan pesinnästä Suomessa on ensimmäiset havainnot 1870-luvulta. 1900-luvun alussa se oli Etelä-Suomessa jo sangen yleinen. 1930-luvulta lähtien nokikana on ollut levittäytyneenä niille alueille, missä se nykyäänkin on. Siis, käsittääkseni, ainakin Oulun korkeudelle asti.

Nokikanojen äkillinen nujakka oli kohokohta, mutta näin minä myös  harmaahaikarankin (Ardea cinerea/ Grey Heron, eng.). Se on tämän vuoden ensimmäinen harmaahaikarani. Ja, kylläpäs se oli komea lentoon lähtiessään. Sen lentoon nouseminen tapahtui niin äkisti, etten kuvaa siitä saanut. Aiemmin en ole nähnyt harmaahaikaraa näin läheltä, vaan ainoastaan lintutorneista.

Kyhmyjoutsenet (Cygnus olor/Mute Swan, eng.) olivat ylväitä ja majesteetillisia, kuten aina. Suomenkielinen nimi viittaa joutsenen nokassa olevaan kyhmyyn. Englanninkielinen nimi puolestaan viittaa siihen, että kyhmyjoutsen ei laula tai ei ääntele juuri, ts. mute-sana viittaa kyhmyjoutsenen mykkyyteen.