Tänä talvena olen nähnyt haukkoja. Vajaa kuukausi sitten näin Lahdessa Kotiniemen siirtolapuutarha-alueella kuinka varikset takaapäin hätyyttivät kanahaukkaa. Varikset eivät päästä kanahaukkaa yläpuolelleen, sillä silloin haukka iskisi kyntensä niihin. Siksipä varikset uskaltautuvat vain takaapäin ja ylhäältäpäin hätyytellä kanahaukkoja. Siirtolapuutarha alueella liikkui koko kesän kanahaukka (sekä varpushaukka), ja se näyttää jääneen sinne talveksikin.
Juuri ennen Joulua ollessani Lahden torilla, johon oli pystytetty ”Joulukojukylä” jouluasioiden myyntiä varten, katsahdin ylöspäin talojen katojen yläpuolelle. Ja, siellä kanahaukka lentäen ajoi takaa keskykyyhkyjä (Columba livia domestica) eli puluja. Meno, sekä kyyhkyillä että haukalla, oli nopeaa.
Edellisen kanssa samana viikonloppuna näin autosta kutakuinkin Lahden ja Hollolan välimaastossa, teollisuus- tai/ja ostoskeskus alueen talojen kattojen yllä, saman näytelmän: kanahaukka liiti kesykyyhkyjen perässä.
Tämän viikon tiistaina, aamupäivällä, katselin edellistä näytelmää Helsingin keskustassa. Olin aitiopaikalla: talon viidennen kerroksen ”parvekkeella”, joka sijaitsi ulkona välikatolla. Suoraan edessäni, tien päällä, korkeiden kerrostalojen välissä, kanahaukka ajoi takaa kesykyyhkyjä. Ne lensivät vauhdilla talojen kattojen yläpuolella ja sitten taas kaartuen alaspäin, ja taas ylös… Haukka räpytti muutaman kerran nopeasti siipiään ja sitten se taas liiti vauhdilla. Ja, yllätys minulle, että kyyhkyt lentävät niin hyvin. Kyyhkyt tekivät taidokkaasti vauhdissa kaartelevia liikkeitä ja alaspäin liitoa, ja taas ylös. Haukka seurasi niitä uljaan varmalla liidolla. Näytti siltä, että kyyhkyt tekivät nopeampia pieniä kaarroksia ja alaspäin syöksyjä, ja iso haukka ei kyennyt aivan yhtä pieniin äkillisiin käännöksiin, vaikka se kylläkin syöksyi upeasti alaskin päin vauhdilla ja hallitusti. Yksi kyyhky lensi kerrostalon sisäänkäynnin yläpuolella olevan kattolippaan alle, ulko-oven viereen maahan, ja uskon sen sillä kertaa säästyneen haukan kynsistä, sillä haukka ei lähtenyt alas ihmisvilinän keskelle. Se selkeästi olisi halunnut napata saaliinsa joltakin katotasanteelta, tai sitten iskeä kyntensä saaliiseensa ilmassa.
Kaikissa edellisissä neljässä havainnossa oli kyse samasta haukkalajista. Sen ison koon, lentosiluettien, pullean vatsan ja lentotavan perusteella päättelen sen olevan kanahaukka. Varsinkin viimeksi mainittu, tiistain, vajaan kahden minuutin havainto, oli hyvä, sillä näin haukan ja kyyhkyjen lentonäytelmää sangen läheltä – tosin, ilman kiikareita. Valitettavasti minulla ei ollut aikaa jäädä katsomaan, saiko haukka saalinsa.
Nuoret kanahaukat (Accipiter gentilis/Goshawk, eng.) muuttavat talvehtimaan muun muassa Etelä-Ruotsiin, Tanskaan ja Venäjälle. Vanhemmat kanahaukat jäävät asuinalueilleen talveksi. Ne ovat paikkalintuja. Ja, ne ovat myös rauhoitettuja lintuja. Lintukirjojen mukaan ei ole harvinaista nähdä kanahaukkoja talvisin ihmisasutusten lähellä. Ehkäpä se johtuu siitä, että linnut ovat muuttaneet talveksi etelään. Ja, ihmisasutusten lähellä ovat talvehtimaan jääneet linnut. Ja, siksi kanahaukkojakin voi nähdä asutusten lähellä: ne etsivät ravinnokseen lintuja, jotka käyvät ruokinnalla, tai elävät muutenkin asutuksen yhteydessä kuten kaupunkien kyyhkyt. Sitä en tiedä, onko tyypillistä, että kanahaukat saalistavat talvisin jopa Helsingin kaltaisen suuren kaupungin keskustassa. Enkä tiedä sitäkään, onko leuto talvi saanut kanahaukkoja jäämään tänne talveksi enemmän kuin normaalisti, kun niitä nyt on näkynyt niin tiuhaan – vai, enkö ole vain aiempina talvina kiinnittänyt niiden kaupunkiläsnäoloon huomiota – viimeksi mainittukin on mahdollista.
Haukoista ja kesykyyhkyistä toisiin kyyhkyihin.
Sepelkyyhkyt (Columba palumbus/Common Wood-Pigeon) ovat Suomessa pesivistä kyyhkyistä kookkaimpia. Ne ovat myös ainoa kyyhkylaji, joka kuuluu riistalintuihin, ja saalismäärältään sepelkyyhky onkin runsaimpien riistalintulajien joukossa. Sepelkyyhky on hyvin elinvoimainen laji. Suomalaiset sepelkyyhkyt muuttavat syys ja lokakuun aikoina Länsi-Eurooppaan, lähinnä Ranskaan ja Iberian niemimaahan. Pesimäajan loputtua, muuttomatkan lähestyessä, ne alkavat parveilla. Alla olevat kuvat otin elokuun puolivälissä Helsingin Viikinmäellä, jossa kyseiset kyyhkyt parveutuivat ehkäpä ainakin sadan yksilön voimin. Alla kuva kymmenestä kyyhkystä (vai, montako niitä on?):
Alla olevista kyyhkyistä ensin arvelin, että ovatko sepel- vai uuttukyyhkyjä. Näiden silmät ovat niin tummat kuin uuttukyyhkyillä. Kuitenkin nuorilla sepelkyyhkyilläkin silmät ovat aluksi tummat. Nuorilla sepelkyyhkyillä ei ole vielä kaulassa sepeltäkään, vaan ne saavat sen vasta parin kuukauden ikäisinä. Kuvan linnuilla kuitenkin on selkeä valkoinen juova siivessä, joten oletan niiden olevan sepelkyyhkyjä.
Pian ne ovat taas täällä, mahtavat sepelkyyhkyt, sillä niiden kevätmuutto tänne alkaa jo maaliskuussa.
