Harmaapäätikka

Tiklien lisäksi olen riemastunut Lahden havaintopaikassa myös harmaapäätikasta (Picus canus/Grey-headed Woodpecker).

 

Sillä on ilmeisesti onnistunut pesintä. Alueella liikkuu kaksi harmaapäätikkaa, joista toisen oletan olevan poikanen.

 

Ne kommunikoivat keskenään voimakkailla merkkiäänillä, joten niiden läsnäolo on helppoa havaita.

 

Kun puutarhassa ei ole ihmisiä, niin harmaapäätikat uskaltautuvat  omenapuihin ruokaa etsimään. Silloin niitä on mukava katsella sisältä ikkunan lävitse, sillä ne ovat noin 5-7 metrin etäisyydellä.

Alla olevan kuvan, kuvasin ikkunan läpi.

 

Perustietoa harmaapäätikasta Luontoportti-sivustolla.

 

Ruokintapaikalla

Pitkästä aikaa pääsin ruokintapaikalle. Tiaiset, närhet, punatulkut, keltasirkut, viherpeipot… Ja, pikkuvarpuset (Passer montanus/eng. Tree Sparrow) ovat siellä olleet ahkerina.

Puhdistimme auringon paisteessa linnunpöntöt. Ja, kun jo teimme lähtöä pois ruokintapaikalta, silloin näimme päivän kohokohdan: harmaapäätikka (Picus canus/eng. Grey-headed Woodpecker) tuli ruokinnalle! Se söi siemenautomaatista ahnaasti jonkun aikaa. Sitten kapusi puun runkoa ylös. Ja, lopulta lensi viereiseen metsään ja piti siellä isoäänistä lauluaan.

Pirkko sai otettua kirkkaaseen vastavaloon muutaman kuvan harmaapäätikasta, kun se kiipesi puunrunkoa:

Harmaapäätikka on juuri se tikka, jota niin usea suomalainen luulee vihertikaksi. Suomessahan ei vihertikkoja ole. Harmaapäätikan puku kuitenkin vihertää kuten vihertikalla ja siksipä ihmiset luulevatkin sitä vihertikaksi. Harmaapäätikkakoiraan otsa on punainen. Ruokintapaikan tikkaa joutui tarkastelemaan auringonpaistetta päin, ja oli vaikea erottaa sen otsan seutua. Vihertikoilla puolestaan on koko päälaki punainen ja niiden mustat viiksijuovat ovat keskeltä punaiset. Harmaapäätikkojen viiksijuovat ovat kokonaan mustat. Pitäisi siis olla helppoa erottaa vihertikka ja harmaapäätikka toisistaan, ja varsinkin Suomessa, missä ei vihertikkoja ole ;)