Lahden kevät

Pohjoisemmassa Suomessa asuvat tuttavat puhelimessa jutellessamme kyselevät, missä vaiheessa kevät on Etelä-Suomessa. Helsingissä kevät on pidemmällä kuin Lahdessa. Tässä kuitenkin kuvia keväästä Lahdessa.

Pikkulinnut etsivät ja kuljettavat ahkerina ruokaa poikasilleen.

Pikkuvarpunen. Tree Sparrow. 

Viherpeippo. Greenfinch

Lauantaina kävimme Lapakistossa. Pirkko sytytti tottuneesti nuotion.

Pirkko, Malla-dog and I in nature reserve area of Lapakisto 23.5.

Punakylkirastas. Redwing.

Kirjosieppo. Pied Flycatcher.

Lauantai aamuna katsoin, kun härkälintu hautoi pesällään munia. Päivällä tuuli yltyi kovaksi, joten luulen, että sen hauras pesä rikkoutui tuulessa. En ole vielä käynyt tarkistamassa asiaa.

Red-necked Grebe incubate in the Lake Alasenjärvi.

Vuosi sitten Pirkko uudisti aitapensaan. Vanha ruusuaita kaivettiin pois, tuotiin uutta maata ja istutettiin toisenlainen pensas. Päälle kuorikatetta. Tänä vuonna siihen nousi sieni, jota emme tunnistaneet.

It is a very big surprise that Morchella conica is growing in the cottage of Pirkko!

Paikalle saatiin sienestäjä, joka kertoi sen olevan kartiohuhtasieni. Ja, voi miten iloissaan hän oli näistä sienistä! Sieniä on todennäköisesti noin 60, ellei enemmänkin.

Tänä aamuna hämmästyin, kun huomasin, että erääseen Pirkon kohopenkkiin on myös alkanut kasvaa samaa sientä! Sieniä siis tulee yhteensä varmaan lähelle sata kappaletta! Kartiohuhtasieni on kuulemma erittäin hyvä ruokasieni ja vaikea löydettävä.

I took this photos in Lahti 22. – 25.5.  The Sprig is so lovely time.

Anu

Mustavuorenpolku - Lapakisto

Kesäkuussa kirjoitin kolme postausta Lapakiston luonnonsuojelualueelle tehdyistä retkistä. Noiden retkien jälkeen olen toistamiseen käynyt Sammaliston laavulla. Se on upea ilta-aurinkopaikka.

Kävin 1.8. aamupäivällä, ennen helteen nousua, vielä yhden reitin alueesta. Kävelimme Mustavuorenpolun, joka kulkee Sammaliston kautta Kalliojärven rannan laavulle. Valitettavasti tältä retkeltä ei ole kovinkaan monta kuvaa.

Kalliojärvi laavupaikalta

Osa matkasta, parkkipaikalta laavulle, kulki metsätietä pitkin. Polut olivat helppokulkuisia. Laavu oli aamuaurinkoon päin. Laavu itsessään oli hyväkuntoinen, mutta siellä ei ollut polttopuita. Metsähallitus ei ilmeisesti huolehdi kyseisestä laavusta kuten ei Seelammin laavustakaan. Seelammin laavun ympäristöhän oli roskainen käydessämme siellä kesäkuussa.

Löysimme kuitenkin sen verran puuta, että saimme palavan nuotion. Tarkistin kaksi kertaa, ettei metsäpalovaroitus ole voimassa.

Tylsää. Ne syövät makkaraa ja juovat kahvia. Minulle ei tarjoilla...

Hei, mullehan on katettu oma kuppi! Tarjoilija, kahvia ja makkaraa, kiitos!

Heh heh. Vitsi vitsi.

Laavu oli mainiolla paikalla. Vastakkaisella rannalla oli hieno pystysuora kallio. Järvessä uiskenteli kuikkia.

Autereista aamupäivää.

Paluu parkkipaikalle Mustavuorenpolkua oli mielenkiintoinen. Polku kulki ensin Kalliojärven reunan läheisyydessä. Kun polulta poikkesi järven reunalle, näkymät olivat kauniita. Polku yhtyi taas metsätielle, josta se kuitenkin onneksi suhteellisen pian jälleen erkani. Reitillä oli yksi mielenkiintoinen korkeampi kohta. Karttaan korkeudeksi on merkitty 141,2 merenpinnan yläpuolella. Kyseiseltä mäeltä on hakattu puita, joten näkyvyys ympäristöön ja taivaalle on hyvä. Paikka olisi erinomainen lintujen muuttotarkkailuun, staijaukseen.

Tämä reitti ei ollut muihin Lapakiston polkuihin verrattuna yhtä kiva, koska se kulki aika tavalla metsäteitä pitkin. Toisaalta, laavu nuotiopaikkoineen oli mainiolla paikalla ja siinä oli hyvä levähtää.

Kalliojärvi laavupaikalta.

Laavun rannalla ihmettelin vastarannan lintua. Näin pitkään paikoillaan seisovan lokin ympärillä hiljalleen tepastelevan jonkin rantakanan. Ilmahan oli periaatteessa kirkas, mutta kuitenkin kuumuuden tähden autereinen, eikä näkyvyys siksi ollut paikoitellen hyvä. En millään saanut selvää vastarannan linnusta, että mikä rantakana se olisi. Tiirasta en löytänyt apuja linnun tunnistamiseksi. Harmittaa.

Kuikka

Kuikan (Gavia arctica/Black-throated Diver/Arctic Loon) juovitus on aivan huikean näköistä. Ihmeellisen näköinen lintu.

Birdlifen nettisivulla kerrotaan, että kuikat voidaan tunnistaa yksilöiksi niiden kaulan juovitusten perusteella.

Edellä mainitsemani Birdlifen sivu kuikasta, antaa runsaasti tietoa: Perustietoa kuikasta.

Osittaiseen vastavaloon kuvasin (7.6) kuikan Nastolassa Lapakiston luonnonsuojelualueella, Ahvenlammella.

Lapakisto - Pitkäjärvenpolku

Lapakiston suojelualueen sininen reitti, Pitkäjärvenpolku, on kyllä ehdottomasti hienoin alueen reiteistä! Kävelimme sen lauantaiaamuna. (Pajulahden urheiluopiston pdf-kartta reiteistä)

Matka alkoi jälleen Ristikankaan parkkipaikalta. Polku kulkee Pitkäjärven rantaa kallioiden alapuolella. Kalliot, Pitkäjärvenvuori, nousee korkeimmillaan 45 metriä järven pinnan yläpuolelle. Muutama vuosi sitten kalliosta on lohjennut "palanen":

Aamulla Pitkäjärven äänimaisema oli nautinnollinen. Joutsenten ja muiden lintujen äänet kantoivat järvellä upeasti.

Polku oli helppokulkuinen. Kalliolla kasvava metsä on vanhaa.

Pitkäjärvenvuorelle kapuaminen oli ainoa kunnon nousu. Nousu oli lyhyt, mutta suhteellisen jyrkkä. Vuoren laelle on tehty nuotiopaikka ja puuliiteri polttopuille. Kun saavuimme sinne oli nuotiossa kyteviä hiiliä. Nuotiopuut sai syttymään, kun jaksoi tarpeeksi puhaltaa tulisiin hiiliin.

Malla-koira tarkkailee nuotion sytytystä.

Maisema nuotiopaikalla oli hieno suomalainen järvimaisema. Närhet näyttäytyivät lähellä nuotiopaikkaa.

Maisemaa nuotiopaikalta.

Nuotiopaikka on kalliojyrkänteellä.

Kahvit termarista ja makkaran paistaminen nuotiolla. Upea aamuhetki!

Nuotioon jäi kyteviä hiiliä seuraaville retkeläisille.

Reitti jatkui kuivassa metsässä kohden Ahvenlampea.

Polku on helppokulkuista.

Polun lähellä metsässä huuteli palokärki. Ahvenlammen reunalla oli hieman kosteampia kohtia.

Suopursu

Vesilintu

Ahvenlammen pohjukkaan on myös rakennettu nuotiopaikka.

Liiterissä oli puita ja tukevaan mäntyyn oli kettingillä kiinnitetty sankko, jolla saisi vettä nuotion sammuttamiseen. Istuimme hetken nuotiopaikalla. 

Vastarannan kuikkaparin kuvaamista.

Ja, tämä nuotiopaikka tuntui jopa mukavammalta kuin Pitkäjärvenvuoren nuotiopaikka, sillä tämä oli aivan vesirajassa ja kontakti veteen tuo oman tunnelmansa.

Ahvenlammen nuotiopaikalta ei ollut enää pitkä matka lähtöpisteeseen. Parkkipaikalla olevaan postilaatikkoon oli vieraskirjan lisäksi laitettu maastokarttoja reiteistä. Kun teimme puolen päivän aikoina lähtöä alueelta, paikalle saapui useampia autoja. Retkeilijät suuntasivat kohden Lapakiston kivoja reittejä!

P.S Jos käyttää tehokasta hyttyskarkotetta, hyttysistä ei ole haittaa. Lapakiston suojelualueella, kuten Suomalaisissa metsissä yleensä, on kyykäärmeitä (joihin me emme ole törmänneet, onneksi). Kyytabletit olisi siis hyvä pitää mukana ja mieluiten vaelluskengät, joiden lävitse eivät käärmeet kykene purra.

Kuvat saa isommiksi klikkaamalla jotakin kuvaa.

Lapakisto - luonnonsuojelualue

Pitkään aikaan en ole ollut niin ilahtunut ja innoissani mistään luontoon liittyvästä kuin viime lauantaina ilahduin ja innostuin Lapakiston luonnonsuojelualueesta.

Lapakiston luonnonsuojelualue on vuonna 2012 perustettu uusi luonnonsuojelualue Nastolassa, noin 19 kilometrin päässä Lahden keskustasta. Suojeltu alue on noin 230 hehtaaria ja alueella on runsaasti vesistöjä. Patikoimisreittejä alueella on useita. Reiteille on rakennettu, ja yhä rakennetaan, tulentekopaikkoja. Valitsimme reiteistä yhden päiväretkeilyyn. Linkistä avautuvassa pdf-tiedostossa kartassa reittimme on merkitty keltaisella, eli se on nimeltään Sammalistonpolku.

Ristikankaan parkkipaikalta on lyhyt matka reitin alkuun, joka näyttää tältä:

Valitsimme aloitussuunnaksi vasemman puoleisen polun, joka oli alueen suositusten mukainen. Matka taittui ensin vanhaa metsätietä pitkin. Kulkeminen on siis helppoa. Jonkun matkaa kuljettuamme, alkoi huumaavan hyvä tuoksu.

-Suo tuoksuu, Pirkko totesi iloissaan ja kertoi tuoksun lähtevän suopursuista ja rahkasammaleesta.

Pian huomasimme suon reunalle kulkevat lyhyet pitkospuut, jotka veivät hienolle katselulavalle. Istuimme tuokion katselulavan penkillä huumaavan hyvässä tuoksussa ja kuulimme, miten käki kukkui aivan suon reunalla. Me huomasimmekin käen, joka kukkui oksalla sangen näkyvällä paikalla.

Metsätien jälkeen reitti muuttui oikeaksi poluksi. Se oli helppokulkuinen. Joissakin paikoissa polku oli kylläkin märkä, sammaleet upottivat kenkien alla. Reitti on uusi, eikä jokaiseen vetiseen paikkaan ole vielä ehditty rakentaa pitkospuita. Vaelluskengät olisivat siis paikallaan tällä hetkellä tällä reitillä. Minä kuitenkin menin vettähylkivissä lenkkareissa. Pikkaisen toinen jalka kastui, kun en osannut aina valita tarpeeksi kantavia mättäitä jalan alle. Mutta, kesällä ei jalan pieni kastuminen mitään haittaa! Ja, näitä vetisiä kohtia reitillä oli vain vähän.

Reitti kulkee pienen suon ja kahden pienen järven ympäri maastossa, jossa ei ole suuria korkeuseroja. Sammalisto-järven rannalle on rakennettu laavu.

Kuta kuinkin yhtä aikaa laavulle saapui kaksi retkeilijää, jotka tulivat sinne eri reittiä kuin me. Hekin patikoivat alueella ensimmäistä kertaa. Olin havaitsevinani heilläkin innostusta tämän uuden luonnonsuojelualueen reitistöön. Ja, sitä en ihmettele, vaan jaan innostuksen heidän kanssaan! Laavunranta:

Laavun lähellä oli vessa, joka oli siisti ja hyvä. Myös polttopuille oli oma vaja. Puuhun oli pitkällä kettingillä kiinnitetty sankko, jolla järvestä saisi vettä nuotion sammuttamista varten. Kaikkea oli siis ajateltu retkeilijöiden kannalta.

Alku illan hetki oli hieno, ei liian lämmintä, eikä kylmää. Paistoimme makkarat ja lintuilukoira Malla ei ollut pysyä nahoissaan. Malla on käynyt jo monta monituista kertaa retkinuotioilla ja tietää, että hänkin saa pienen palan herkullista ja hyvää makkaraa. Malla parka ihan tärisi kiihtymyksestä istuessaan ja odottaessaan – sen pienen hetken, kun se malttoi istua.

Laavulla ajatteli, että olisi kiva olla laavulla aamuyöllä, kun linnut laulavat. Sitä varten täytyisi yöpyä paikalla. Mutta, laavulla yöpyminen on kielletty ja teltan pystyttäminen on myös kielletty. Sinänsä kyseiset kiellot ovat hyviä. Alue on niin lähellä esimerkiksi Lahtea, että halutessaan sinne yöllä auringonnousun aikaan, matkan voi tehdä sutjakkaasti autolla.

Sammalisto-järven toisella sivustalla on toinen tulentekopaikka. Siinä myös on vaja, jossa polttopuut pysyvät kuivina. Ja, taisi nuotiopaikalla olla myöskin vessa. En ehtinyt tarkastella paikkaa paremmin, sillä nuotiolla oli ihmisiä mukanaan kaksi koiraa, jotka reagoivat Mallaan ja Malla niihin. Huomasin kuitenkin kyseisen nuotiopaikan olevan mitä mainioin maisemiltaan. Vastarannalla, kun aurinko oli jo puiden takana:

Sammalisto-järveltä reitti jatkui toisen pienen, Lapakisto-järven, reunaa. Lapakisto-järvi:

Polun loppupäähän, järven rannalle, oli rakenteilla tulentekopaikka. Tähän tulentekopaikkaan kulkee reitin aloituspisteestä rakennettu puinen polku, jota voi kulkea lastenvaunujen kanssa ja pyörätuolilla. Eli, tämä rakenteilla oleva tulentekopaikka vessoineen ja puuvajoineen, on lähellä reitin aloituspistettä ja parkkipaikkaa. Malla kyseisellä puupolulla matkalla parkkipaikalle:

Lapakiston reitille meillä meni aikaa noin kolme tuntia. Se sisälsi istuskelun suon reunan katselulavalla ja makkaran paiston laavulla, sekä useita maisemien katselemisen pysähdyksiä matkan varrella.

Patikointi oli nautinnollista, koska hälinää ei ollut verrattuna esimerkiksi Nuuksion kansallispuistoon, jossa kulkee niin paljon porukkaa, että joka paikasta kuuluu ihmisten ääniä ja saa väistellä kanssakulkijoitaan. Lapakistossa oli rauhallista. Matkan varrella kulki joitakin retkeläisiä, mutta ihmisten määrä ei ollut suuren suuri, joten luonnon rauhasta sai nauttia.

Lapakiston luonnonsuojelualueella reittejä on useita ja niille on rakennettu, ja ollaan rakentamassa, nuotiopaikkoja. Reitit on merkitty todella hyvin. Jokaisella reitillä on oma merkintävärinsä. Hyvä on kuitenkin ottaa esimerkiksi kännykällä valokuva alueen kartasta, jos matkalla vaikka tuntuukin siltä, ettei ole varma, mitä polkua kulkisi. Ja, koska reittejä on useita, niitä voi omalla retkellään myös yhdistellä: aloitta vaikkapa sinistä reittiä ja jossain kohden vaihtaa esimerkiksi keltaiselle reitille. Reittien vaihdoksia varten on hyvä pitää karttaa mukanaan, että kuta kuinkin tietää missä ja mihin menee.

Nyt ei voi muuta kuin odottaa, että pääsisi Lapakiston luonnonsuojelualueelle jo seuraavalle reitille päiväretkelle! Voin vain suositella tätä aluetta päiväretkeilyyn!

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla jotakin kuvaa.