En muista olenko kertonut, että koirani Malla sokeutui. Se sopeutui erinomaisesti elämään ilman näkökykyä. Ihmiset eivät edes huomaa, että se on sokea. Malla nauttii elämästä ja on iloinen koira.
I don't remember if I told you that my dog Malla went blind. She adapted perfectly to life without sight. People don't even notice it's blind. Malla enjoys life and is a happy dog.
Vanhoja kuvia kottaraisesta. Old photos of the starling.
Linking to
En ole pitkään aikaan kirjoittanut koirastani Mallasta. Muutama päivä sitten Malla täytti 10 vuotta.
I haven't written about my dog Malla in a long time. A few days ago, Malla turned 10 years old.
Before I continue talking about Malla, one photo of a pheasant that I took through the window.
Vuosien saatossa Mallalta on leikattu polvet molemmista takajaloista. Sillä on lisäksi kuluma lonkassa. Yhdessä nämä aiheuttavat Mallalle kipuja, eikä se enää jaksa kävellä kuten nuorempana.
Over the years, Malla has undergone knee surgeries on both hind legs. These cause Malla pain, and she can no longer walk like she did when she was younger.
Malla sokeutui kevään ja alkukesän aikana. Verkkokalvon rappeuma. Malla kompensoi puuttuvaa näkökykyä haju- ja kuuloaisteillaan niin loistavasti, että ihmiset eivät edes huomaa sen olevan sokea.
Malla went blind during this spring and early summer. Macular degeneration. Malla compensates for the lack of sight with its sense of smell and hearing so brilliantly that people don't even notice it is blind.
Vasta-aloitettu uusi kipulääke aiheutti Mallalle ihoreaktion tassunpohjiin. Hailuodossa käy noin kerran viikossa läänineläinlääkäri lähinnä tuotantoeläimiin liittyen. Hän katsoi Hailuodossa käydessään myös Mallan tassut ja ohjeisti hoidon sekä antoi lääkettä. Olen Mallan tassuja viime viikot hoitanut. Kuvassa Mallalla on minun sukat jaloissa, jotta se ei pääse nuolemaan tassunpohjiaan.
Malla nauttii elämästä. Kipulääkkeillä kivut saa pois ja Malla on oma super ihana itsenä. Alla olevissa kuvissa Malla yrittää napata sääsken.
Malla enjoys life. Painkillers take the pain away and Malla is her own super lovely self. In the photos below, Malla tries to catch a mosquito.
Kaikki kuvat on otettu Hailuodossa.
All photos were taken on Hailuoto island.
Linking to Saturday's Critters
Englis below
Edellisessä postauksessa kerroin patikoinnista Hailuodon pohjoisrannalla. Eräänä toisena päivänä kävelin Malla-koiran kanssa Hailuodon länsirannalla. Tässä postauksessa on kuvia länsirannalta Pajuperältä. Pajuperällä on myös suojeltu hiekkadyynialue.
Hailuodon eteläpuolella, Pöllän lentokentällä, oli kolme kurkea. Lentokenttä on pienlentokoneille. Kurjet ovat mahtavan isoja lintuja.
The southside of island Hailuoto is an Hailuoto airfield for the small aircraft. One morning I saw there three Common Crane.
In the forest between Pöllä and Sunikari I saw an Eurasian Hobby (Falco subbuteo).
In the last post, I told about hiking on the northern side of island Hailuoto. One other day I walked with Malla dog on the west side of Hailuoto. This post contains photos of the west side. The place is called Pajuperä. Pajuperä also has a protected sand dune area.
Linking to Saturday's Critters
Thank you Eileen
English below
Blogissa on ollut pieni tauko. Kävin Hailuodossa. Eräänä päivänä siellä tein päiväretken Virpiniemen paikkeilta Karvon Pookille, sieltä Sunijärven taukotuvalle, ja takaisin Virpiniemelle matkalla Mäntyniemen nummeja katsellen. Kyseinen alue uskomattomine luontotyyppeineen ja -ilmiöineen on vaikuttava. En tiedä miten kirjoittaisin em. alueen monimuotoisuudesta. En tiedä mistä aloittaisin ja mihin päätyisin.
Jos vain kiinnostusta riittää ja halua tietää, tässä on linkki Ympäristöhallinnon sivulle, jossa kyseistä Natura aluetta kuvataan (sivun lopussa on lueteltuna osa lintulajeista): Hailuoto pohjoisranta
Ohitettuamme nummilla laiduntaneet lampaat, nousin koirani Mallan kanssa hiekkadyynien päälle. Seisoimme mykistyneenä eteen avautuneen maiseman edessä. Tuulinen aava meri kohisi edessämme. Hiekkadyynien metsän puolella ei tuullut, eikä meren ääni kuulunut sinne.
Maisema muuttui radikaalisti noustuamme dyynien päälle. Laskeuduimme dyyneiltä ja lähdimme kulkemaan ihan veden rajassa tuulisessa, mutta lämpöisessä ilmassa auringon paisteessa. Maisema oli minulle tuttu.
Jo lapsena olin perheen mukana, kun menimme Oulusta veneellä Hailuotoon marjastamaan. Vene (nykyään sellaisia isoja hytillisiä kalastusveneitä kutsutaan kalastusaluksiksi) jätettiin 500 – 1000 metriä rannasta ankkuriin, koska ranta on matala. Jätimme siis moottoriveneen ja hyppäsimme soutuveneeseen. Isä souti meitä rantaan, mutta soutuvenekin jätettiin ankkuriin kauas rannasta veden mataluuden tähden. Kahlasimme maihin, kiipesimme hiekkadyynien ylitse ja painelimme kangasmetsään mustikkaan. Muistelisin, että rannalla keitettiin nokipannukahvit ja syötiin reilusti evästä. Ja, todennäköisesti me lapset polskuttelimme vedessä.
Välillä poikkesimme dyynien taakse etsimään varjoa. A couple of times we went behind the dunes to find the shadow.
Rantaa pitkin saavuin Mallan kanssa Karvon Pookille. Se on rakennettu vuonna 1858, ja se on vieläkin hienossa kunnossa. Kyseinen Pooki Wikipediassa
Pookilta kävelimme kangasmetsään. Siellä ei tuullut, aurinko paistoi ja reitti oli pelkkää hiekkaa. Kuuma patikointi kohden Sunijärveä ja sen taukotupaa.
 |
| Metsässä muutamat puut kasvoivat oudon kumpareen päällä. In the forest, a few trees grew on top of a strange mound. |
Sunijärven maisema tuntuu uskomattomalta kontrastilta aavan tuulisen meren jälkeen. Meri on jotenkin arvaamaton ja ennakoimaton. Siinä on hurja voima. Melkeinpä sitä joko rakastaa tai sitten sitä pelkää. En yhtään ihmettele, että Tove Janssonin kirjoissa Muumi Pappa rakastaa merta ja seikkailuja. Meri on sellainen, että sitä, ja seikkailuja, täytyy rakastaa, jos sen selkään nousee. Mutta järvi. Järvi on tyyni ja rauhallinen, vaikka hurja meri pauhaa vain 1,5 kilometrin päässä. Järvi on rauhallinen ja levollinen. Söimme Mallan kanssa eväitä Sunijärven taukotuvan edessä. Lepäsimme hetken.
Taukotupa oli kiinni koronan takia. Nuotiota ei saanut sytyttää metsäpalovaroituksen takia. The opean wilderness hut was closed because the covid-virus. The fire was forbidden due to a fire warning.
Patikointireitti kulkee metsässä vanhaa kärrytietä, jota on ajettu autoilla niin paljon, että kangas sen ympärillä on itsessään kadonnut ja tiet, sekä teiden ympäristöt, ovat muuttuneet hiekkakentäksi (Moottoriajoneuvoilla ajaminen Natura alueella on kiellettyä)
Kuumassa hiekassa käveleminen otti Mallalle voimille. Jouduin kantamaankin sitä. Mallan kävely alkoi taas sujua, kun pääsimme maastoon, jossa hiekkaa ei enää ollut niin paljon.
There are sand dunes
on the horizon. Behind them is the sea.
Horisontissa taustalla ovat hiekkadyynit. Meri avautuu niiden takana.
Virpiniemestä meidät haettiin autolla. Mallan ja minun päiväretki kesti yli kuusi tuntia. Kaikkinensa kävelyä oli arviolta noin 10 kilometriä. Kävelimme hitaasti ja katselimme lintujakin. Niistä toisella kertaa.
Hello. There's been a little break from the blog. I’ve been in island Hailuoto. Island Hailuoto is about 700 km to the north from the capital Helsinki. It is a big island. There are more than 900 inhabitants. Some knowledge about Hailuoto in Wikipedia
On day in Hailuoto I went on day hiking on north side of island. The area in question, with its incredible natural habitats and phenomena, is impressive. It is a Natura 2000 Nature reserve area.
After passing the sheep grazing on the heaths, I went up with my dog Malla on the sand dunes.
When I was a child I was with my family when we went from Oulu City by my father’s fishing boat to Hailuoto to pick berries. The boat (such large-cabin fishing boats are now called to as fishing vessels) was left 500 – 1000 meters from the beach to the anchor, because the beach is shallow. So we left the motorboat and jumped on a rowboat. Dad rowed us towards the shore, but even a rowboat was left in the anchor far from the shore for the low of water. We waded to ashore, we climbed over the sand dunes and we went into the forest of blueberry. I would remember that the coffee was cooked on the beach and eaten a lot of lunch. And, most likely, we kids were splashing in the water.
Now let’s go back to my hiking day.
Along the beach I arrived with my dog Malla to Pooki, Karvo beacon tower. The tower was built in 1858 and it is still in great shape. More knowledge about that beacon tower in Wikipedia.
Form beacon tower we walked to the forest. There was no wind, the sun was shining and the hiking route was just sand. So, it was a hot hiking towards lake Sunijärvi.
Lake Sunijärvi scene feels incredible contrast after the open windy sea. The sea is somehow unpredictable. The sea has a ferocious power. You almost love it or you're afraid of it. I'm not surprised that Moomin Pappa loves the sea and adventures in Tove Jansson's books. The sea is such that it, and adventures, must be loved if you go to the sea. But the lake. The lake is peaceful, although the ferocious sea roars only 1.5 km away. The lake is peaceful and beautiful.
I ate bread, chocolate and had coffee. We've been resting for a while.
Hiking trail runs through the forest along the old track, that has been driven by cars so much that old track, as well as it environments, have turned into a sand (Driving motor vehicles in a Natura 2000 area is prohibited!). We hiked back to the starting point of the hiking trip.
Our hiking took more than six hours. The length of the hike was about 10 kilometers. We walked slowly and looked also at the birds. About birds I write some other time.
Linking to Saturday's Critters
