Kaupunkiympäristössä

Kun nyt ei voi mennä Mallan kanssa kävelylle, niin eilen kävin kameran kanssa Lahden Radiomäellä lintujen talviruokintapaikalla. Mitään ihmeempää ei siellä sillä hetkellä näkynyt kuin käpytikka ja tiaisia.

Kaupungintalon katolla lepäili pari kesykyyhkyä.

Kaupunkikuvaan kuuluu variksia – kesällä ja talvella.

 Ikkunan lävitse kuvasin variksien päivystystä antenneissa ja katolla.

Lahdessa lentää keskustan yllä joka aamu usean sadan yksilön naakkaparvi. Kun ne lentävät pään ylitse, se on vinha kokemus: hetkeksi taivas tummuu ja äänet ovat isot. Olen huomannut, että myös Lahdessa on ollut käynnissä tutkimus Naakan aiheuttamien haittojen hallinnasta. Mielenkiintoista päästä lukemaan tutkimuksen tuloksia sitten kun se valmistuu. Tutkimushanke kai päättyy ensi keväänä.

Kuvasin ikkunan lävitse pari päivää sitten tämän naakan pesän. Pesä on katolla olevassa jonkinlaisessa ilmaistointikanavassa, tai muussa hormissa.

Tänään oli ensimmäinen aamu, kun kuulin Mallan jalkojen normaalia tepsutusta. Neljän jalan tepsutusta. Miten ihanalta se nyt kuulostaakaan, kun sitä on odottanut kuulevansa!

Luun jyrsiminen kaulurin kanssa vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä.

Keskiviikkoiltana Malla jonkun kerran kokeili käyttää leikattua jalkaansa maassa. Torstaina hän alkoi kokeilla jalkaa yhä enemmän ja kävelikin muutamia metrejä kerrallaan neljällä jalalla – tosin, tietenkin nilkuttaen, koska se ei uskaltanut laittaa koko painoa kipeälle jalalle.

Tekisi mieli nuolla paikat puhtaiksi, mutta kun ei ylety kaulurin kanssa...

Eilen Malla käveli yhä rohkeammin laittaen painoa kipeälle jalalleen – mutta kuitenkin enimmäkseen hyppi kolmella jalalla. Tämä aamu on ensi aamu, kun se tuntuu nyt enemmänkin kävelevän neljällä jalalla, eikä pomppivan kolmella jalalla.

Eipä oikein onnistu korvantaustankaan rapsutus...

Kesykyyhky

Kesykyyhkyt (Columba livia domestica/ Rock Dove) eli pulut ovat kaupungeissa toisille riesa ja toisille ilo. Ja, nehän eivät oikeastaan muualla eläkään kuin kaupungeissa – tai ainakin ihmisasutuksia lähellä, sillä metsälintuja ne eivät ole.

 

Kesykyyhkyjen sulkien ja höyhenten väritys on mitä moninaisempi. Seurailin 2.11. Lahden kaupungintalon tornin katolla lepäileviä kesykyyhkyjä. Niissäkin näkyi värivaihtelua melkoisesti, yhdestä lähes valkoisesta harmaan ja ruskean eri sävyihin.

 

Yksi kyyhky kiinnitti huomiota erityisesti. Se oli vaalean ruskea ja sen pyrstö oli hyvin vaalea. Sen pääkin näytti hieman pienemmältä kuin muiden kyyhkyjen. Ajattelin sen ehkä olevan turkinkyyhky tai uuttukyyhky, mutta tarkempi havainnointi näyttää, että tavallinen kesykyyhky se sittenkin olisi…  Alla pari kuvaa siitä.

 

Eilen Helsingissä kotiparvekkeelta alkoi yhtäkkiä kuulua räminää. Katsoin ikkunasta ja huomasin yhdestä avoimesta lasista lentäneen pienehkön kesykyyhkyn sisälle parvekkeelle. Kuvasin sitä ikkunan lävitse.

 

Kävin aukaisemassa parvekkeen lasitukset, jotta lintu lentäisi pois, mutta eihän se pois lentänyt. Se ei ollut pökerryksissä, eikä loukkaantunut, vaan vireän oloinen. Kenties se katseli lasista heijastuskuvaa itsestään ja luuli kuvaansa toiseksi linnuksi? Niinpä odottelin rauhassa, että se viimein lähtisi ihan omin neuvoin. Odotus kesti lähes 1,5 tuntia ennen kuin se lensi pois. Jälkeensä se jätti sinne tänne parvekkeelle omia pieniä pläjäyksiään.

 

Minullapa oli siis oiva tilaisuus tutkia kyyhkyä läheltä. Sen nokka on melko komea – kyömynokka. Ja, nokassa erottuvat sieraimet hyvin. Olen lukenut jostakin (tai kuullut jollakin lintukurssilla), että kyyhkyillä olisi sierainten suojana ns. vahanahka. Vahanahka on aikuisilla kyyhkyillä valkoinen ja se juuri saa nokan näyttämään kyömyltä. Poikasilla ei vielä ole vahanahkaa.

 

Tämän kyyhkyn sulat ja höyhenet näyttävät kuin se olisi nuori kyyhky. Kesykyyhkyt munivat syksyisinkin, ja kuulemma saattavat munia jopa talvellakin. Minusta tällä kyyhkyllä ei ole vielä kunnollista vahanahkaa nokassaan, mikä viittaisi siihen, että se olisi poikanen. Toisaalta, minulla ei ole juuri omaa vertailukohtaa kyyhkyjen vahanahkojen koosta ja muodostuksesta – joten en ihmettelisi, jos joku kokeneempi sanoisi tällä olevan selkeä vahanahka… Ainakaan tällä kyyhkyllä ei ole sellaista vahanahkaa, jota näkee optimaalisissa valokuvissa aikuisista kyyhkyistä. Mutta, kyömyhän tällä linnulla nokassaan kyllä on!

 

Kun poikanen on noin 1-3,5 kuukautta vanha se vaihtaa silmien väriä tummasta punaiseksi. Tuossa vaiheessa sen silmä on melko oranssi. Aikuisella kesykyyhkyllä silmä siis on punainen. Kuvissa linnulla on melko punaiset silmät – en sanoisi niitä enää oransseiksi.

 

Jos lintu siis olisi poikanen, ei se silmien värin perusteella ainakaan olisi 3,5 kuukautta nuorempi. Vaan, toisaalta, minulla ei ole vertailukohtaa kesykyyhkyjen silmien väreistä, joten en tiedä missä menee oranssin ja punaisen raja, kun on kyse niiden iiriksen väristä…

 

Selkeän punaisenpunainenkaan, kun tuon linnun iiriksen väri ei ole, eikä selkeä oranssikaan…

 

Tämän pienikokoisen kyyhkyn jalat näyttivät omituisilta, koska kaikissa varpaissa ei näyttäisi olevan kynsiä:

 

P.S

Lintuopas kertoo kesykyyhkyn polveutuvan kalliokyykyistä (Columbia livia/Rock Dove). Nykyisin kalliokyyhkyjä on Välimeren aluilla ja Länsi-Euroopan kalliorannoilla. Kalliokyyhkyjä on pidetty kyyhkyslakoissa (kirjekyyhkyt, kyyhkykilpailut) ja niistä aikojen kuluessa vapautetut kyyhkyt ovat muodostaneet kesykyyhkyjen kannan.