sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
tiistai 9. heinäkuuta 2013
Vesilintujen talvehtimisalueen muutoksista
Ilmastonmuutos
vaikuttaa muuttolintujen muutto-, talvehtimis- ja pesimiskäyttäytymiseen. Helsingin
seudun lintutieteellisen yhdistyksen Tringan jäsenlehdessä (2/2013) kerrottiin
tutkimuksesta, jossa todettiin vesilintujen talvehtivan yhä pohjoisempana.
Erityisesti
telkkä, isokoskelo ja tukkasotka (Aythya
fuligula/Tufted Duck) jäävät yhä runsaammin talvehtimaan
Suomeen sekä Ruotsiin.
Tringan uutisessa
kerrotaan, että kyseisten lajien talvehtimismäärät Suomessa ja Ruotsissa ovat
viimeisen 30 vuoden aikana kasvaneet päälle 130 000 yksilöllä. Talvehtimisalueiden
eteläreunalla, Ranskassa, Irlannissa ja Sveitsissä, määrät ovat pudonneet noin
120 000 yksilöllä.
Kuvat
otin Hailuodossa 9.6.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Tiira
Tiirojen
ulkomuoto on upea. Ne ovat linjakkaita ja äärimmäisen sopusuhtaisia. Niiden
koko olemus on niin täydellisen dynaamisesti lentämiseen kehittynyt.
Tiirat
lentävätkin mielettömän pitkät matkat – kaksi kertaa vuodessa. Lapintiira voi edestakaisilla
muuttomatkoillaan lentää 80 000 kilometriä, sillä ne
talvehtivat Etelämantereella.
Kalatiirat
(Sterna hirundo/Common Tern) talvehtivat muun muassa Etelä-Afrikassa.
Tällä hetkellä lintujen pisimmän muuttomatkan ennätystä ylläpitää muuan
kalatiira, joka oli rengastettu vuonna 1996 Keski-Suomessa. Seuraavana vuonna
kyseinen tiira havaittiin Australian kaakkoisrannikolla. Yhdensuuntainen
muuttomatka oli 26 000 kilometriä.
Tiirat
ovat pitkäikäisiä. Kalatiirat elävät jopa yli 20-vuotiaiksi. Vanhin Suomessa
rengastettu kalatiira oli 25 vuotta vanha.
Kuvien
tiira lienee kalatiira. Kalatiira ja lapintiira ovat kovin samannäköisiä.
Erotukseksi, lapintiiralla on kuitenkin muun muassa pidempi pyrstö kuin kalatiiralla. Kuvat otin 4.7.
Lahdessa Alasenjärvellä. Ja, kuvat saa isommaksi klikkaamalla hiirellä kuvaa.
lauantai 6. heinäkuuta 2013
Tunnistamaton
Mieltä
on jäänyt keväältä asti vaivaamaan kaksi lintua, joita en tunnista. Linnut ovat
sekametsässä Lahdessa. Lähellä pesii mustarastaita, räkättirastaista ja
punakylkirastas.
Nämä
kaksi havaitsemaani lintua käyttäytyivät hyvin eri tavoin kuin edellä mainitut
rastaat. Nämä linnut ovat arkoja. Ne piiloutuvat välittömästi kun havaitsevat
ihmisen, eivätkä ne ole muiden rastaiden tavoin pitäneet ääntä.
Kuvat
otin aamulla 12.5. Kyseinen lintu jähmettyi paikoilleen, kun havaitsi minut.
Toinen oli ihan lähellä puussa piilossa. Kun lopulta vähän liikahdin, ne
molemmat lensivät äänettömästi pois, piiloon.
Lintu
on korkeintaan punakylkirastaan kokoinen. Saattaa olla jopa hieman pienempi.
Sillä on erittäin vahva nokka: nokan harja pyöristyy. Ja, sen silmät
ovat suuret. Suuri silmäiset linnut ovat yleensä hämäräaktiivisia lintuja.
Voimakas nokka ja suurisilmäisyys hämmästyttävät minua, enkä kykene tekemään
tunnistusta. Sen väri takaapäin oli hyvin tasainen. Sivulla oli selkeä
valkoinen juova. Kurkussa on likaisen valkoista. Kuvat saa
isommaksi klikkaamalla hiirellä jotakin kuvaa.
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Pikkutikka
Ei
kahta ilman kolmatta! Jos tiklit ja harmaapäätikat ovat riemastuttavia
puutarhavierailijoita, niin tämänpäiväinen vierailija on tähän mennessä
kaikkein huikein. Pikkutikka (Dendrocopos
minor/Lesser Spotted Woodpecker) saapui puutarhaan!
Tikoista
pikkutikka on ehdoton suosikkini. Ja, muutenkin se kuuluu suosikkilintuihini.
Tässä Lahden havaintopaikassa pikkutikka oli aina ennen vakituinen kävijä,
sillä se pesi lähellä. Kahteen viime vuoteen pikkutikkaa ei ole näkynyt, kunnes
sitten tänään se saapui ääntä pitäen!
Keväällä
ja alkukesällä kuulin metsässä pikkutikkojen äänen noin sadan metrin päästä
tästä havaintopaikastani, mutten nähnyt niitä. Oletan niiden pesineen. Toivottavasti tämän päivän
pikkutikkavierailija liittyy juuri poikasaikaan: poikaset lentelevät etäämmälle
pesistään ja emot lentelevät niiden perässä.
Toivon,
että aiempien vuosien pikkutikkatavat palautuisivat: pikkutikka lentäisi
päivittäin puutarhaan omenapuuhun!
Pikkutikkakanta
on ollut laskusuunnassa. Ja, sekin kuuluu niihin lintuihin, joiden
pesimäaikaishavainnot tulee ilmoittaa lintutieteelliselle yhdistykselle. Ensi
talvena aion satsata linturuokinnassa erityisesti tikkojen ruokintaan!
Alla
kuvasta huomaa kuinka hyvä suojaväri pikkutikalla on omenapuussa. Samalla
kuvasta saa käsitystä pikkutikan pienuudesta.
Pikkutikan
levinneisyyskartasto Lintuatlaksessa.
Perustietoa
pikkutikasta Luontoportissa.
torstai 4. heinäkuuta 2013
Harmaapäätikka
Tiklien
lisäksi olen riemastunut Lahden havaintopaikassa myös harmaapäätikasta (Picus canus/Grey-headed Woodpecker).
Sillä
on ilmeisesti onnistunut pesintä. Alueella liikkuu kaksi harmaapäätikkaa,
joista toisen oletan olevan poikanen.
Kun
puutarhassa ei ole ihmisiä, niin harmaapäätikat uskaltautuvat omenapuihin ruokaa etsimään. Silloin niitä on
mukava katsella sisältä ikkunan lävitse, sillä ne ovat noin 5-7 metrin
etäisyydellä.
Alla
olevan kuvan, kuvasin ikkunan läpi.
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Tikli Lahdessa
Lahden
havaintopaikassa ei ole suuria ihmeellisyyksiä näkynyt (paitsi, kaksi
käenpiikaa). Vaan tänään tuli todellinen yllätys. Näin tiklin (Carduelis carduelis/European Goldfinch).
Olin
parhaillaan puhelimessa, mutta viittelöin Pirkolle, joka ei ollut tänä vuonna
vielä tikliä nähnyt. Pirkko kiirehti paikalle, minun puhuessani puhelua, jota
en voinut keskeyttää. Ja, Pirkko napsi kivoja kuvia heti havaittuaan tiklin
puutarhassa.
Kyseisessä
havaintopaikassa ei ole aiemmin tiklejä näkynyt ja siksipä riemastus oli suuri.
Koska tiklillä oli poikanen, on sen pesä lähellä!
Kun
emo ruokki poikasta, minä (joka olin saanut puheluni päättymään) vain katsoin
ihastuneena ja toistin toistamistani jotakuinkin tähän tapaan ”aivan ihana,
onpa huikea, onpa ihana”. Poikanen oli kuin kaunis kolibri, kun se räpytti paikoillaan siipiään ottaessaan emonsa nokasta ruokaa!
Pirkko otti ruokintahetkestä kuvia. Aina lintuja katsoessa, joutuu valitsemaan,
katsoako lintuja vai kuvaako niitä. Nyt oli helppoa vain katsella, kun Pirkko
otti hetkessä kuvia! Kaikki kuvat on otettu ikkunan lävitse (ja kuvat saa
isommaksi klikkaamalla hiirellä jotakin kuvaa).
Lahdessa
tiklin pesimäaikaiset havainnot tulee ilmoittaa lintutieteelliselle
yhdistykselle, sillä tikli ei ole
vielä Lahdessa kovin yleinen pesijä.
Helsingissä
olen tämän vuoden aikana nähnyt runsaasti tiklejä, joten periaatteessa
tiklihavainto itsessään ei ole niin innostava. Vaan, kun näin sen Lahden
havaintopaikalla, riemastus oli, ja on, suuri! Tiklit olivat havaintopaikassa
melko pitkään. Myöhemmin tänään kuulin havaintopaikan viereisestä
metsäkaistaleesta tiklien laulua. Ensin ajattelin niiden olevan viherpeippoja,
mutta pian huomasin, että laulun välissä tuli selkeä tiklutus. Pirkko teki
saman huomion.
Lahden
havaintopaikalla on myös eräs pikkulintu, joka on laulullaan herättänyt ihmisissä
kummastusta ja mielenkiintoa. Eräs ihminen havaitsi kyseisen laulun ja saattoi
minutkin sitä kuulemaan. Olen käynyt lävitse kaikki mahdolliset
linnunlaulutiedostot löytääkseni laulun, mutta en ole vielä kyennyt
tunnistamaan laulajaa. Seuraavaksi kai olisikin siirryttävä niihin
linnunlaulutiedostoihin, jotka eivät olisikaan enää mahdollisten joukossa, vaan
tälle alueelle epätavallisten laulajien joukossa…
Tiklin
levinneisyyskartta
Lintuatlaksessa.
Perustietoa
tiklistä
Luontoportissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)