Aina sama haaste - Always the same challenge

Ensimmäisessä kuvassa pensaskerttu, jonka kuvasin 17.7.

Muut kuvat ovat yhdestä ja samasta yksilöstä, jota kuvasin 18.7.

Näin punertavaa päälakea ja ajattelin sen olevan mustapääkerttu. Tarkkailtuani tyyppiä aloin miettiä, että josko se olisikin lehtokerttu. Lehtokertulla on vaaleaa silmäkulma juovaa.

Sitten ajattelin, että se on nuori pensaskerttu. Niillä on punertava päälaki. Pensaskertuilla on myös vaalea silmäkulmajuova. Olisiko nuori pensaskerttu…

First photo I shot 17.7. It is a Common Whitethroat. 

The other photos are from one and the same individual I photographed on July 18th. I saw a reddish colored cap on the head, and I thought it was a Eurasian blackcap. After observing the guy, I started to wonder if it was a Garden warbler. Then I thought it was a young Whitethroat. They have a reddish cap. Young Common whitethroat…?

Linking to Saturday's Critters

Thank you Eileen

Kertut

English text is the bottom of Finnish text.

Lähellä kotiani löytyy viitakerttusia, luhtakerttusia ja rytikerttusia. Minulla on välillä vaikeuksia erottaa niitä toisistaan.

Luhta- ja viitakerttuset matkivat lauluissaan muita lintuja, enkä osaa erottaa niiden omaa laulua, ts. en erota laulujen perusteella niitä. Ne ehkä voisi erottaa myös laulun rytmistä: luhtakerttusella on ilmeisesti nopeampi rytmi. Täytyy tehdä enemmän töitä, jotta oppisi nämä laulut.

Kuvien yksilöä olen tsekkaillut Lintuoppaan kanssa ja en osaa päättää kumpi se on, luhta- vai viitakerttunen. Ensin ajattelin sen luhtakerttuseksi, sitten viitakerttuseksi ja sitten taas…

Rytikerttunen, luhtakerttunen, viitakerttunen ja kenttäkerttunen. Lintuopas, Euroopan ja Välimerenalueen linnut. Svensson, Mullarney, Zetterström. Otava.

Lintu on taitava matkija ja ei laula korkealla puussa, vaan matalammissa pensaikoissa.

Linkitän postauksen: Wild Bird Wednesday

There are near my home Blyth's Reed Warblers, Marsh warblers and Reed warblers. Sometimes

I have trouble to distinguish them from each other. Blyth's Reed Warblers and Marsh warblers imitates other birds and many times I do not know how to recognize their own song. So, the main problem is that I can’t identify theirs songs. I had to do more work to learn these birds songs.

I can’t decide is the bird in my photos Blyth's Reed Warbler or Marsh Warbler. There is also one photo of an Bird Guide. The birds (in that Bird Guide) are from the top: the Reed warbler, Marsh warbler, Blyth's Reed Warbler and Paddyfield warbler. 

Linking to Wild Bird Wednesday.

Pensaskerttu

Viime postauksessa oli kuvia pensastaskusta. Nyt toiseen ”pusikkolintuun”. Pensaskerttukin (Sylvia Communis/Whitethroat, eng.) kuuluu minulle lintuihin, joista ei vielä ole tullut tuttua. Senkin tunnistaminen vaatii vielä työtä.

 

Nämä kuvat kuvasin laulavista yksilöistä.

 

 

Laulu on yksi parhaimmista avuista tunnistaa lintu.

 

Paitsi, että useat linnut ovat matkijoita – kuten myös pensaskerttukin, lintukirjallisuuden mukaan, saattaa matkia, innostuessaan, toisia lintuja. Oletan kuitenkin kuvien lintujen olevan pensaskerttu.

 

Pensaskertulla on näyttävän pitkä pyrstö.

 

Olen ehkä ennenkin maininnut, että kertut ovat minusta kaikkein mielenkiintoisimpia pikkulintuja. Ne ovat jotenkin salaperäisiä… Elävät omaa elämäänsä juuri muista välittämättä. Pensaskerttu talvehtii Saharan toisella puolella. Lentää sieltä tänne pesimään. Elää pusikoissa, mutta usein laulaa hyvin näkyvällä paikalla. Näyttäytyvä siis kuitenkin, vaikka ei juuri muista piittaa.

 

 

Hernekerttu

Nimestään huolimatta hernekerttu ei syö herneitä. Nimensä tämä kerttu on saanut siitä, että sen ääni muistuttaa herneiden helistämistä purkissa. Samasta syystä esimerkiksi Saksassa hernekerttua kutsutaan helistinkertuksi, Klappergrasmücke. Hernekertut eivät siis syö herneitä, vaan ne syövät hyönteisiä, ja kyllä niille myös marjatkin, ainakin loppukesästä, kelpaavat.

Hernekerttu (Sylvia curruca/Lesser Whitethroat, eng.) ei ole isojen metsien laji. Se pesii mieluummin metsän reunoilla, puutarhoissa ja pihoissa. Pesänsä se tekee pensaaseen tai kuuseen, hyvin matalalle. Muninta alkaa toukokuun lopulla. Sekä koiras että naaras hautovat munia noin 12 vuorokautta. Hernekertut saattavat tehdä kaksikin poikuetta kesän aikana.

Suomessa hernekertut ovat erittäin yleisiä. Niiden ääni kuuluu keväisin ja kesäisin puutarhoissa. Elokuun ja syyskuun aikana hernekertut lentävät kohden Afrikkaa, jopa Saharan eteläpuolelle, sekä Arabiaan ja Intiaan – tullakseen sitten taas takaisin toukokuusta alkaen, Suomeenkin. Hernekerttu on yleinen laji kutakuinkin koko Euroopassa.

Kuvat hernekertusta otin 21.8. ikkunan lävitse Kotiniemen siirtolapuutarhalla Lahdessa.

Omenapuuvierailija

Kesällä Lahdessa, Kotiniemen siirtolapuutarhalla, on runsaasti eri pikkulintulajeja, ja isompiakin vierailee, kuten muun muassa varpushaukka, tikat ja närhet. Linnuston rikkaus johtuu linnuille otollisesta ympäristöstä: ympärillä on sekametsää, jossa kasvaa sekä todella vanhoja että nuoria puita ja lisäksi pensaikkoakin. Vieressä on järvi, jossa ei ainoastaan elä vesilintuja, vaan sen ruovikoissa pesii pikkulintujakin. Metsäkaistaleen takana on iso niitty niittylinnuille.  Ja, rauhallisten puutarhojen puut sekä kasvimaat tarjoavat pikkulinnuille syötäväksi yltäkyllin niin siemeniä kuin hyönteisiäkin. Lehtokurppa ja korppi lentelevät päivittäin omia reviirilentojaan siirtolapuutarhan ylitse.

Tämän kirjoituksen kuvat otin ikkunan lävitse.

Oletan linnun olevan ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus/ Sedge Warbler, eng.).

Kertut ovat mielenkiintoisia ja kiehtovia - tosin, samalla kertut ovat, mielestäni, myös todella vaikeasti tunnistettavia. Tällä omenapuuvierailijalla on ihanan söpö päälaki: se on viiruinen kuin pienellä punkkarilla, joka on värjännyt siilitukkansa raidalliseksi: