Havaintopaikallani
Lahdessa on useina aamuina kuulunut runsaasti lintujen lauluja. Kun keskikesän
jälkeen linnut ovat olleet hiljaa, on yllättävää, kun ne yhtäkkiä alkusyksyllä
saattavatkin taas laulaa ja äänellä aktiivisesti.
Useat
metsälinnut ovat hakeutuneet ihmisten pihoille ja puutarhoihin. Muuttolinnut
tankkaavat puutarhojen runsaalla ravintotarjonnalla itseään, jotta jaksaisivat
lentää etelän maihin. Muutamana aamuna jo on punatulkkujenkin puhallusta
kuulunut ihan lähellä – kesällä kun niitä ei pihoilla ja puutarhoissa näe, eikä
kuule. Nyt ne taas lähestyvät ihmisasutuksiakin. (Viime yönä unessa otin
valokuvia omenapuun pikkulinnusta ja katsellessani kameran lävitse lintua,
huomasin sen olevan sinirinta… Olen viime päivät ajatellut sinirintoja, jotta
joskos ne pysähtyisivät taas muuttomatkallaan omenapuuhun hetkeksi. Ehkäpä
siksi jo unessa näinkin sellaisen.)
Jokavuotista
päänvaivaa tunnistamisessa ovat aiheuttaneet tiltaltit ja pajulinnut – ne kun
ovat niin samannäköisiä. Nyt niiden samannäköisten joukkoon on liittynyt sirittäjiäkin.
Haastetta lintujen tunnistamiseen siis riittää! Metsälinnut lentävät pihalle
tiaisparven mukana. Kun tali- ja sinitintit pelmahtavat paikalle, joukossa on
yleensä aina kerttuja, pajulintuja ja muita metsänlintuja. Aina kun tinttiparvi
saapuu pihalle, on syytä olla valmiudessa, sillä niiden seassa on muitakin
lajeja.
Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla/Blackcap,
Black-capped Warbler, eng.) koiraalla on musta baskeri. Ja, naaraalla baskeri on
punaruskea.
Tämän
postauksen kuvat otin pari päivää sitten aamulla erittäin sakeassa sumussa. Sumu
tekee kuvista utuisia. Kyseisen mustapääkerttuyksilön vatsa näytti hieman kellertävältä,
että aloin jo epäillä olisiko tuo baskeripää mustapääkerttu laisinkaan. Yleensä mustapääkertulla on vatsapuoli melko
harmaa. Toisaalta naarailla ja nuorilla linnuilla vatsassa saattaa olla
kellertävyyttä – niillä sitten taas on punaruskea baskeri päässään. Kellertävyys
voimistuu, kun auringon valo osuu sopivasti lintuun. Ja, kun valo ei taas
kohdistu lintuun, silloin värisävy on toisenlainen. Kuvaa ottaessa aamuauringon
säteet yrittivät työntyä sumun lävitse erityisesti metsälintujen - ja myös
mustapääkerttujen - suosimaan luumupuuhun (tiaiset puolestaan tykkäävät enemmän
pelmentää omenapuissa – tässä havaintopaikassani).
