Ja, toisenlainen retki ...

Nokikanat ovat temperamenttisia lintuja. Niillä on vähän väliä jokin tilanne päällä.

Eilen menin innoissani Tringan järjestämälle yölaulaja-retkelle. Yleensä Tringan retket ovat viikonloppuisin, enkä siksi koskaan pääse niihin mukaan. Tämä nyt järjestettiin viikolla. Odotustani lisäsi se, että retkellä käveltäisiin Lammassaareen. Parhaimmillaan saisin siis tietooni, mitä olivat ne pitkospuiden varrella liikkuvat minulle oudot pari laulajaa, joista kirjoitin jokin aikaa sitten.

Retken lähtöpaikalle saapui noin 59 muutakin yhtä innostunutta ihmistä. Periaatteessa oppaita oli kaksi. Siitä huolimatta retki toteutettiin siten, että 60 ihmistä tallusti jonossa pitkospuilla. Oli siis mahdotonta kuulla jonon alkupäässä olevaa retkiopasta. Yhtälailla lintujakin oli hieman vaikea kuulla. Päästyämme Lammassaareen, käännyin takaisinpäin, koska tällä toteutustavalla en saanut retkestä irti. Muutama muutakin ihmistä teki saman ratkaisun. 

Upeaa, että niin paljon oli retkeläisiä! Lähtöpaikalla juttelin noin neljän kanssa, jotka kaikki kertoivat samaa: eivät pääse viikonloppuisin Tringan retkille. Toivottavasti Tringa jatkossakin järjestäisi viikolla retkiä, ja suuren porukan kanssa kierrättäisi kahdella oppaalla, hieman eri reittejä, kahta ryhmää. Sillä tavoin jokainen paikalla olija saisi retkestä irti.

No, nyt jäi vielä tunnistamatta ne minulle muutamat oudot laulajat. Toisaalta, olen kuunnellut netistä tiettyjen, sillä alueella liikkuvien lintujen laulua, joten voi olla, että tunnistan kyseiset laulajat vielä itsenäisesti. Parasta eilisessä retkessä oli ruisrääkkä, joka lauloi alle 10 metrin päässä pitkospuilta, joilla kävelimme. Se oli upeaa! Ruisrääkkää vaan ei voi nähdä, koska se on pieni ja kasvillisuuden seassa maassa.

Kuvat otin 26.5. Viikissä.

Coots are very temperamental birds. They continuously quarrel with each other.

Yesterday evening I was in bird tour organized by Tringa (Bird society of Helsinki). There was about 60 participants. We walked as one group and it was difficult to hear what the tour leader told about the birds. On the other hand, it was also difficult to heard birds singing. The group was too big. It would have been better to walk in two different groups.

The best of yesterday’s tour was the song by Corncrake. It was very near. We didn’t see it, but we heard it.

The photos I took 26.5. in Viikki.

Anu

Hyvä linturetki

Eilen illalla oli hyvä linturetki Viikissä. Retki kuului osana lintukurssiin, jota kävin keväämmällä. Sain joitakin uusia haviksia tälle vuodelle, sekä kolme elämänpinnaa. Sepelhanhi, lapinsirri ja rastaskerttunen ovat eliksiä.

(19.5) Canada Goose with just born babies. Kanadanhanhi vastasyntyneitten poikastensa kanssa.

Sepelhanhi oli vastarannalla valkoposkihanhien parissa. Kiikareilla sitä en olisi voinut tunnistaa. Sepelhanhet ovat parhaillaan muuttamassa Siperian tundralle pesimään. Tämäkin yksilö, joka oli lajitovereistaan eksynyt, oli muuttomatkalla Siperiaan. 

Lapinsirriäkään en olisi tunnistanut pelkästään kiikareilla, vaikka se olikin suhteellisen lähellä: kiikareillakin sen näki, mutta tunnistukseen asti ei kiikareiden teho riittänyt. Todennäköisesti olen nähnyt aiemmin lapinsirrejä Hailuodossa, mutta en ole tunnistanut niitä. Tästä eilisestä yksilöstä tuli siis elis.

Rastaskerttunen on minulle mielenkiintoinen tapaus. Todennäköisesti näin rastaskerttusen Viikissä pari vuotta sitten. Sain siitä silloin jopa valokuvankin napattua, mutta en ole varma tunnistuksesta, joten havikseksi en sitä ole merkinnyt. Kun se kuva tulee joskus vastaan kuvat-tiedostoista, niin pitääkin vaikka postata se blogiin muiden tunnistettavaksi. 

Rastaskerttusia on Suomessa 200 – 500 paria ja keskittyneesti täällä Etelä-Suomessa. Nyt aion opetella rastaskerttusen laulun, jotta kykenisin sen itsenäisesti tunnistamaan. Eilinenkin yksilö oli laulava.

Just born babies of the Canada Goose. Kanadanhanhen vastasyntyneet poikaset.

Mielenkiintoisa havainto eilisellä retkellä oli valkoposkihanhipariskunta, jolla oli poikasia.

(26.5.) The family of Barnacle Goose. Valkoposkihanhiperhe.

Niiden poikasten joukossa oli kaksi mustaa poikasta. Ne olivat haahkan poikasia. Vanhankaupunginlahdella ei pesi haahkoja, mutta niin vain siellä on käynyt haahka munimassa valkoposkihanhien pesään omat munansa.

Haahkan poikaset kulkivat valkoposkihanhiemojensa perässä ja emot huolehtivat niistä. Ongelma on, että haahka syö mereneläviä ja valkoposkihanhet ovat kasvissyöjiä. Kyseiset poikaset eivät siis saa oikeaa ravintoa näiden emojensa opastamana. Poikasille voi pahimmassa tapauksessa käydä huonosti, jos ne eivät välittömästi opi itsenäisesti syömään oikeaa ravintoa. Valkoposkiemojensa mukana kuivalle maalle meneminen on myös menemistä pois niille oikean ravinnon ääreltä.

Kuvat eivät liity retkeen, vaan olen kuvannut ne aiemmin. Valkoposkihanhet kuvasin lintutornilta tosi kaukaa.

I was yesterday evening in guided bird watching tour, which was the part of birding course where I have study in this spring. The tour was in the nature reserve area of Viikki. I saw three species which I have never seen before.

One Brent Goose was among the Barnacle gooses. That Brent Goose was at its way to the North Siberia.

There was one Temminck's Stint. In Finland are only 1000 – 2000 breeding pairs. I think that this individual are also on his way to the North just like the Brent Goose.

I also saw one singing Great Reed Warbler. In Finland are only 200 – 500 breeding pairs. I have to study the song of Great reed Warbler, so I can identified it by myself to the future.

One Barnacle Goose pairs had fledgelings. Among them was two black individuals. They where the babies of Eider. It means that the eider laid the eggs to the nest of barnacle goose. The problem might be that barnacle goose is an vegetarian and the eider eat the seafood. 

I didn’t took photos yesterday. The photos are older and they don’t belong to the story I written.

Anu

Aamun laulajat

Eilen Lammassaareen vievillä pitkospuilla kuulin ruokokerttusten, punavarpusten, pajusirkkujen ja satakielien lisäksi kahta sellaista laulajaa, joita en tunnistanut.

Yhdessä tilanteessa, erään pikkulinnun kohdalla, jo aloin toivoa näkeväni itselleni vieraan laulajan. Otin kuvia. Kuitenkin laulaja näytti, ja yhä kuvissakin näyttää, ruokokerttuselta.

Kyseisillä pitkospuilla voisi periaatteessa, hyvällä onnella, kuulla ehkäpä luhtakerttusta, kultarintaa, rastaskerttusta, sitruunavästäräkkiä, keltavästäräkkiä tai viitasirkkalintua.

Kaikki edellä mainitut lajeja, jotka ovat minulle oudompia, ja siksi niiden tunnistaminenkin on vaikeampaa. Täytyy alkaa panostamaan laulujen opettelemiseen! (Kuvat saa isommaksi klikkaamalla hiirellä jotakin kuvaa)

Yesterday in the nature reserve area of Viikki, I heard two birdsong which I didn’t identify. I didn’t see them. There is possible to hear birds like Marsh Warbler, Icterine Warbler, Great Reed Warbler and River Warbler (and so on) – all of them are birds whose songs I can’t identify very well. I have to study more birdsongs!

In the photos is Sedge Warbler. It is very common here in Finland and in Europe.

More knowledge about the Sedge Warbler: Birdlife.

Anu

Punavarpunen Lammassaaren reissulla

Kävin aamulla Lammassaaressa.

Sinne kannattaa mennä aamulla aikaisin jo senkin tähden, että aamupäivisin sinne alkaa kulkeutua paljon porukkaa: ulkoilijoita, lenkkeilijöitä, turisteja, retkeilijöitä, lapsiryhmiä… Kun menee varhain, kuuluu vielä lintujen laulua.

Loppujen lopuksi matka pitkospuilla Lammassaareen on jossain määrin antoisampaa kuin itse lintutornilla oleminen. Pitkospuilta näkee ja kuulee monenlaisia lintuja.

Aiemmin kirjoitin, että tulisin saamaan kiikareilla omilla vakipaikoilla 95 havaintoa. Nyt se on kutakuinkin täynnä ja en ole vielä nähnyt kaikkia lajeja, jotka tulen kuitenkin helposti  näkemään (esim. hernekerttu ja sääksi).

Luulenpa siis, että kiikarein ja omilla vakipaikoilla tulen saamaan ehkä noin 110 havaintoa. Siitä eteenpäin pääseminen on riippuvaista siitä, onko onni myötä ja saan katsella torneilla toisten harrastajien kaukoputkilla ja toisaalta lajimäärä lisääntyy, jos pääsen vielä katselemaan lintuja toisaalle omilta vakipaikoiltani..

Punavarpuset, ruokokerttuset ja satakielet lauloivat, kun kävelin pitkospuita. Tornilta näin muun muassa ruskosuohaukan (ruskosuohaukan näin myös pitkospuilta ja piilokojusta), sitruunavastäräkin ja harmaasorsan. Tässä kuvituksena punavarpunen (Carpodacus erythrinus/Scarlet Rosefinch). Kuvat otin Canon Powershot SX60HS kameralla kokeillen erilaisia säätöjä. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla hiirellä jotakin kuvaa.

I was early morning in the nature reserve area of Viikki. I saw, among other birds, Sedge Warblers, Thrush Nightingales, Marsh Harrier, Citrine Wagtail and Scarlet Rosefinchs. In the photos is a Scarlet Rosefinch. The camera is Canon Powershot SX60HS. I tested different kind of settings with my new camera.

Anu