sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
torstai 26. huhtikuuta 2012
Tasapainon hallitsija
Talven
ajan ruokintapaikalla on käynyt vihertikka (harmaapäätikka!) ja käpytikkoja (Dendrocopos major/Great Spotted
Woodpecker) kaksi: koiras ja naaras. Tikoille emme laittaneet erikseen
ruokintaa, joten ne ovat syöneet ruokintatelineestä. Niiden tapa olla
ruokinnalla on upea näyte niiden huikeasta tasapainokyvystä. Pyrstöllään ne
kykenevät hallitsemaan asentonsa, joten ne pysyvät ruokintatelineellä hyvin.
Viime viikonloppuna oli hauska näky, kun yksi harakka päätti tehdä saman kuin
tikat. Se vauhdilla syöksyi ruokintatelineelle ja yritti pysyä siinä, mutta
tipahti samassa sekunnissa siitä pois – tipahtaessaan se tietenkin lennähti,
eikä maahan töpsähtänyt.
Viime
viikonloppuna kuvattu ruumiinhallinnan ja tasapainon taiturinäyte:
Tämä otus kävi ruokintatelineen alapuolelta etsimässä makupaloja 9.4:
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Keväinen äänimaailman muutos
Viime
viikonloppuna ruokintapaikalla Lahdessa koko äänimaailma oli muuttunut. Kun
edellisenä viikonloppuna peippojen liverrys oli dominoiva ääni ja sitä
edeltävänä viikonloppuna talvehtivien lintujen laulu kuului päällimmäisenä,
niin viime viikonloppu oli jotain ihan muuta.
Peippoparvi
oli hajaantunut ja paikalle jääneet peipot lauloivat. Mutta, päällimmäisenä
kuului punarintojen ihana laulu.
Ja,
laulurastaan viritelmät, kun se lauloi taas, kuten edellisinäkin kesinä,
melkein mitä tahansa sen mieleen juolahti. Sitä on hauska kuunnella!
Räkättirastaat säksättivät ja hernekertut lauloivat. Kyyhkyset olivat tulleet
ja huhuilivat kuusikoissa. Lokit lensivät ääntäen ylitse. Tiltaltitkin olivat
saapuneet ja veryttelivät äänijänteitään toisiaan kutsuen: tilt talt til tal
tal til tal til tal tal til…
Ruokinta
on aika lopettaa. Pikkuvarpuset ahmivat kuin tietäen, että tätä herkkua ei
kohta enää ole:
Yöllä
heräsin jo puoli viiden aikoina ja kuulin ulkoa rastaiden laulun, ja jonkun
itselleni oudon laulajan lirutuksen. Hyvä kun maltoin edes uudelleen ummistaa
silmäni, kun teki jo mieli mennä ulos… Ja, illalla, juuri ennen hämärän
alkamista, aloittivat rastaat laulunsa.
Viherpeipot
laulelivat isoon ääneen:
Sinitiaiset
olivat tehneet pesän yhteen pönttöön.
Ruokintapaikalla
huomasin eräällä tiaisella olevan jokin epämuodostuma tai sairaus jalassa. Sen
toinen jalka on paksumpi kuin toinen. Paksu jalka on myös kyhmyräinen. Mikähän
tuollaista aiheuttaa linnulle, ts. mikä sillä on? (Kuvan saa isommaksi klikkaamalla kuvaa)
Suurennos
edellisestä:
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Peippo
Ruokintapaikalla
Lahdessa pääsiäisviikonloppuna, talvehtivien lintujen laulujen lisäksi, kuului
yksittäinen peipon (Fringilla coelebs/Chaffinch) liverrys, sekä yksittäisen
hernekertun laulu. Viikko sitten viikonloppuna (14-15.4) paikalle oli
pelmahtanut yli parinkymmenen yksilön peippoparvi.
Seurailin
niiden elämää (kun ei juuri muita muuttolintuja tuolloin ollut vielä tullut
seurailtaviksi), joka oli paitsi äänekästä, myös vilkasta. Ikkunan lävitse
kuvattu:
Ne
lauloivat oksalla ja pörhistelivät höyheniään sekä sulkiaan.
Pörhistelyn
lisäksi, ne pullistelivat vatsojaan. Tässä tyyppi laittaa vatsansa pulleaksi:
Päivän
aikana pariin otteeseen kaksi haukkaa kävi hätyyttämässä peippoja. Peipot
olivat kuitenkin ihmeen rohkeita ja äänekkäitä – ikään kuin niitä ei olisi
haukat pelottaneet. Kanahaukka yritti lennossa saalistaa, mutta peipot parvessa
kaartelivat sinne tänne nopeammin ja kanahaukka näytti kömpelöltä niihin
verrattuna. En nähnyt onnistuiko se saamaan saalista. Kaksi korppia ja varista
puolestaan alkoivat hätyytellä kanahaukkaa ja ilmassa käytiin niiden kesken
äänekästä kähinää.
Eilen
ilta-auringossa Helsingissä, Viikissä, laulava peippo:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)