perjantai 23. maaliskuuta 2012

Kilpisjärvi ja kaavoitus

Miltä tuntuisi mennä Saanan huipulle hissillä?
Tämä ei ole vitsi.



Kilpisjärvellä ja Saanalla ei ole mitään sen kummempaa matkailullista arvoa, jos Saanan rinnenäkymät osinkin peittyisi rakennuksilla, tai jos rakennettaisiin hissi, jolla pääsisi tunturin laelle. Kilpisjärvi menettää matkailijansa, mikäli kaavoitukset ja hissit Saanalle toteutetaan.

Ketä matkailijaa kiinnostaisi mennä Saanalle hissillä? Ei yhtään ketään. Tuntureita ja vuoria, minne pääsee hissillä, on maailma pullollaan. Mutta, ei ole Saanan veroista paikkaa Suomessa: karua, aitoa luontoa ilman ihmisen rakennelmia. Jos hissi rakennetaan Saanalle, ei Saanassa ole enää mitään hohtoa yhtään kenellekään ja luontomatkailijat alkavat karttaa Kilpisjärveä – eikä muita matkailijoita tilalle tule, koska hissi Saanalle ei houkuttele ketään maailmassa, jossa lähes joka vuorelle ja tunturille alkaa jo kulkea hissi! Miksi kukaan matkustaisi Kilpisjärvelle ja menisi Saanalle hissillä? Hei haloo! Kilpisjärvelle mennään siksi, että siellä on aitoa koskematonta luontoa, ja Saanallekin saa kavuta ihan omin jaloin. Ja, joka ei kykene kavuta, kääntyköön takaisin, tai katselkoon huippua alhaalta käsin!

Niinpä ajatus hissistä Saanalle vaikuttaisi pelkästään mauttomalta vitsiltä.

Tämä ei kuitenkaan ole vitsi.






Kilpisjärven ja Saanan vierustan kaavoitusasiat etenevät. Ja, pelottaa, jotta kaikki kaavoitussuunnitelmissa ei ole järkevää, ei hyvää, ei kaunista, eikä varsinkaan luonto- ja ympäristöarvoiltaan kestävää. Huolestuttaa.

Enontekiön kunta ja Metsähallitus ovat laatineet Kilpisjärvi 2020 kehittämissuunnitelman.
Enontekiön kunnan Tekninen lautakunta päätti 24.01.2012 käynnistä yleiskaavoitustyön.
Kilpisjärven yleiskaavan  osallistumis- ja arviointisuunnitelma 12.3. 2012 on tehty.

 Kaavan laatimisvaiheen kuuleminen on tänä keväänä. Kaavaehdotusvaihe tulee olemaan ensi syksynä. Aikataulu kokonaisuudessaan:

1. viranomaisneuvottelu 27.03.2012
Valmistelu vaiheen kuuleminen touko-kesäkuu 2012
Julkinen nähtäville asettaminen loka-marraskuu 2012
Valtuustokäsittely tammi-helmikuu 2013

Luettavaa:

Kilpisjärvi 2020 –projektisivulta ylälaidasta aukeaa pdf-tiedostona Kilpisjärven kehittämissuunnitelma 2020.
Saanan luonnon ystävät

Kilpisjärvi, Saana ja asemakaava



Maailmalla ja Euroopassa on jo vuosia ollut trendinä luontomatkailu. Toivottavasti Enontekiön kunnassakin ymmärrettäisiin, mitä on luontomatkailu. Luontomatkailun ideassa ei rakenneta hissejä luontokohteisiin, vaan luontokohteet pyritään säilyttämään koskemattomina ihmiskäsien jäljiltä. Matkailijat tahtovat mennä, kavuta, kiivetä, vaeltaa ja patikoida niihin kohteisiin, missä on koskematonta, aitoa luontoa. Se on luontomatkailua. Ja, se kiinnostaa ihmisiä. Luontomatkailun ideana on ihmisten pääsy koskemattoman ja aidon luonnon äärelle ja keskelle, eikä suinkaan rakennuksilla tuhota sitä aitoa ja koskematonta luontoa. Ei ketään kiinnosta Kilpisjärvi, jos tunturille pääsee hissillä, tai jos tuntureiden läheisyyteen rakennetaan rakennuksia. Miksi kukaan matkustaisi niinkin kauas kuin Kilpisjärvi, jos siellä onkin samanlaista kuin kaikkialla muuallakin: hissejä huipulle ja hotelleita diskoineen ja kaikki turistipalvelut kuin joka ainoassa maailman kaupungissa ja kunnassa?
Luontomatkailijoita ei kiinnosta helpoksi tehdyt patikointireitit, eikä vuoristohissit. Ei kiinnosta loisteliaat hotellit. Luontomatkailijoita kiinnostavat koskematon luonto. Ja, kohtaamiset paikallisten asukkaiden kanssa. Paikallisten asukkaiden elinkeino (porotalous), musiikki, taide, käsityöt ja kulttuuri kiinnostavat. Kaikki tuo pitäisi säilyttää, jos paikalle tahdottaisiin matkailijoita. Matkailu tulisi kehittää siten, että luonto jää koskemattomaksi ja aidoksi, eikä siihen puututtaisi ihmisten käsillä. Ja, paikallisten ihmisten kulttuurituotteita (musiikki, käsityöt jne.) tulisi olla kohdattavissa ja ostettavissakin. Se, mikä on ainoalaatuista, se kiinnostaa.

Enontekiön kunnassa tulisi sisäistää, mitä on luontomatkailu. Ja, sitten kehittää palvelut sen mukaan, sekä kehittää paikallisen omaleimaisuuden markkinointi. Ja, kaikki mikä tuhoaa, peittää tai kyseenalaistaa aitoa luontoa ja omaleimaisuutta, se tulisi heittää jo suunnitelmien alkuvaiheessa pois. Tällä hetkellä minulla on pelko, että Enontekiön kunnassa ei ymmärretä laisinkaan, mitä on luontomatkailu: ihmisten halu koskemattoman ja aidon luonnon keskelle. Ihmiset haluavat pois rakennetuista miljöistä ja kokea todellisia luontoelämyksiä. Todellisia luontoelämyksiä kaivataan ja koetaan vain täysin koskemattomassa luonnossa. Luontoa, joka on tehty polkuineen ja hisseineen helpoksi, on kaikkialla maailmassa, ja Suomenkin joka ainoassa kaupungissa. Luontomatkailijat haluavat pois sellaisesta ja löytää jotakin koskemattomampaa ja aitoa.



Metsähallituksen mukaan Kilpisjärven alueilla retkeilee (vaeltaa, patikoi jne.) 100 000 henkilöä vuosittain. Määrä on enemmän kuin useimmissa Suomen kansallispuistoissa. Metsähallitus on käynnistänyt hoidon ja käytön suunnittelun Mallan ja Saanan luonnonsuojelualueille. Tarkoituksena em. projektissa on luoda pelisäännöt alueiden käyttöön ja miettiä hoidon tarpeet. Suunnittelussa tavoitteena on huolehtia eri elinkeinojen kehittymismahdollisuuksista, mutta samalla huolehtia, että luontoarvot eivät vaarannu ja alueen vetovoimaisuus luontokohteena säilyisi. Metsähallituksen mukaan, suunnitteluun toivotaan  kansalaisten osallistumista: esimerkiksi Enontekiössä järjestetään tilaisuuksia aiheesta ja palautetta voi antaa myös Metsähallituksen nettisivuilla.

Toivoisin, että kaikki kehitys ja kasvu Kilpisjärvellä kävisi hyvin: kaikki omaleimainen ja ainoalaatuinen varjeltaisiin.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Ruokintapaikalla

Pitkästä aikaa pääsin ruokintapaikalle. Tiaiset, närhet, punatulkut, keltasirkut, viherpeipot… Ja, pikkuvarpuset (Passer montanus/eng. Tree Sparrow) ovat siellä olleet ahkerina.





Puhdistimme auringon paisteessa linnunpöntöt. Ja, kun jo teimme lähtöä pois ruokintapaikalta, silloin näimme päivän kohokohdan: harmaapäätikka (Picus canus/eng. Grey-headed Woodpecker) tuli ruokinnalle! Se söi siemenautomaatista ahnaasti jonkun aikaa. Sitten kapusi puun runkoa ylös. Ja, lopulta lensi viereiseen metsään ja piti siellä isoäänistä lauluaan.

Pirkko sai otettua kirkkaaseen vastavaloon muutaman kuvan harmaapäätikasta, kun se kiipesi puunrunkoa:





Harmaapäätikka on juuri se tikka, jota niin usea suomalainen luulee vihertikaksi. Suomessahan ei vihertikkoja ole. Harmaapäätikan puku kuitenkin vihertää kuten vihertikalla ja siksipä ihmiset luulevatkin sitä vihertikaksi. Harmaapäätikkakoiraan otsa on punainen. Ruokintapaikan tikkaa joutui tarkastelemaan auringonpaistetta päin, ja oli vaikea erottaa sen otsan seutua. Vihertikoilla puolestaan on koko päälaki punainen ja niiden mustat viiksijuovat ovat keskeltä punaiset. Harmaapäätikkojen viiksijuovat ovat kokonaan mustat. Pitäisi siis olla helppoa erottaa vihertikka ja harmaapäätikka toisistaan, ja varsinkin Suomessa, missä ei vihertikkoja ole ;)


lauantai 17. maaliskuuta 2012

Kevään alkua

On ollut useita keväisen aurinkoisia päiviä, mutta niistä olen voinut enimmäkseen vain ikkunan lävitse nauttia. Kaksi viikkoa flunssaa takana. Aamuisin varhain olen kuullut parvekkeelle kuinka mustarastas laulaa leverrellen. Ja, tali- sekä sinitintit vetävät aamupäivisin täydeltä voimalta kirkkaimpia laulujaan. Alkuviikosta näin Helsingissä Kaisaniemen puiston kohdilla bussissa istuessani: kaksi varista pesällä, toinen lensi pois ja toinen asettui pesälle hautoma-asentoon. Mietin, että joko nyt. Kotona sitten lintukirjasta luin, että Etelä-Suomessa varikset voivat alkaa munia jo maaliskuun lopulla. No, nyt ei vielä ole maaliskuun loppu… Ehkä se varis vain harjoitteli, tai testasi pesää? Tai, se asettui vartioimaan pesää, kun toinen lensi hakemaan lisää pesän rakennusaineksia?

Kuinka upeat ovatkaan tiaisen sulat ja puku!



Täydellistä virtaviivaista harmoniaa. Tai, harmonista virtaviivaisuutta.



(Tintti kuvattu 3.3. - Pian muuttolinnut palaavat. Tästä se taas lähtee! On siis kevät!)


sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Närhi

Ruokintapaikalla toistuvasti yksi ruokintapalloteline on pyöritetty auki. Teline löytyy maasta. Ruokintapallot ovat tietenkin kadonneet. Kehikkoa ei tarvitse kiertää kuin sentin verran, niin se tipahtaa hatustaan irti. Alapuolella kuva kyseisestä ruokintatelineestä:



Olen miettinyt onko harakka tai närhi oppinut pyörittämään ruokintatelineen auki, vai aukeaako se kyseiseltä linnulta vahingossa, kun se on pallojen kimpussa. Joka tapauksessa, kyllä se ruokintapallovaras on närhi, eikä harakka. Onko se oppinut pyörittämään telineen auki, vai toistuuko sillä sama ”vahinko”? Itse olisin taipuvainen uskomaan, että se on ”vahingosta viisastuneena” oppinut pyörittämän kyseisen pallotelineen auki: ensin se on auennut vahingossa ja siitä se on oppinut, miten se aukeaa.



Närhiä (Garrulus glandarius/eng. Eurasian Jay) ei kesällä näy, eikä kuulu. Ne elelevät metsissä omaa hiljaista närhen elämäänsä. Syksyn alkaessa ne ilmestyvät pihoille ja puutarhoille. Käyvät isoäänisesti rääkyen etsimässä ja hakemassa ruokaa. Ja, talvella ne ovat ruokintapaikoilla ahkerina. Närhet ovat kaikkiruokaisia. Ne myös varastoivat ruokaa, ja jopa muistavat minne ovat ruokansa varastoineet.



Närhen kuvasin 3.3. ruokintapaikalla Lahdessa. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla kuvaa.