..mutta
vapaa!
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Tikli
Tikli (Carduelis carduelis/ European
Goldfinch) on
saanut nimensä ääntelystään: ”tik-li”. Kun tikliparvi on puun latvassa, niiden
tiklitys on sangen kuuluvaa.
Ennen
tiklejä on pidetty häkkilintuina. Ihmettelin, jälleen kerran, kuten esimerkiksi
joskus satakielenkin kohdalla, että miten ihmeessä ihmiset ovat sulkeneet näitä
ihania lintuja häkkeihin.
Miksi
ihmiset ylipäänsä haluavat lintuja pieniin häkkeihin? Eikö suurempaa iloa
tuottaisi käydä ulkona katselemassa lintuja? Nauttia katsella niiden vapaata ja
kaunista lentoa, nauttia niiden aidosta elämästä.
Tiklejä
kuvasin tänään.
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Lähes huomaamaton hetkinen
Keltasirkku (Emberiza citrinella/Yellowhammer) ja koskikara (Cinclus cinclus/White-throated Dipper)
- molemmat tahoillaan tänään ruokailivat, kokivat kevään tuntua auringossa ja
omassa olemuksessaan.
Ne
pysähtyivät hetkeksi. Vain pienimmän, lähes huomaamattoman, hetkisen verran. Ne
kuuntelivat ja kuulivat. Ne huomasivat. Auringossa ja itsessään. Kuin jotain
olisi tapahtumassa… Keväässä. Kuin todellisuus ja unelmat olisivat yhtäkkiä
olleet yhtä. Keväässä. Vain pienimmän, lähes huomaamattoman, hetkisen verran.
torstai 14. maaliskuuta 2013
Urpiaiset ja peipot
Keväällä
urpiaisen (Carduelis flammea/Redpoll) rintapuoli alkaa punertaa. Erityisesti
koirailla. Seurailin tänään urpiaisia.
Olen
kuullut lintuilua pidempään harrastaneilta, että tundraurpiaisen ja urpiaisen
on helppoa erottaa, kun silmä tottuu niihin. Minä en vielä kykene erottamaan
niitä toisistaan. Jotkut näkemistäni urpiaisista olivat sangen vaaleita,
varsinkin alhaalta päin katsottuna – mutta, en erota tundraurpiaista
urpiaisesta. Tiedän periaatteen, että tundrat ovat vaaleampia ja niissä on
vähemmän viirutusta.
Aurinko
paistoi ja pari peippoa (Fringilla
coelebs/Common Chaffinch) intoutuivat laulamaan. En tiedä olivatko
peipot talvehtineet täällä, vai olivatko ne muuttajia. Tänne Etelä-Suomeen on
jo kyllä palannut varhaisia peippoja. Istuessaan oksalla peippo keikisteli pyrstöään
ilmaistakseen, että nyt on kova meno päällä ja talvi saisi sen puolesta väistyä. Keikistelijä kuitenkin kiinnostui
myös yhdestä urpiaisesta (tai sen ruoasta):
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Lapinpöllö
Lapin
reissulla en nähnyt lapinpöllöä (Strix nebulosa). Tänään kävin bongaamassa lapinpöllön
Helsingissä. Pääkaupunkiseudulla niitä on tällä hetkellä useita.
Pohjoisempana
on ollut huono myyrävuosi, kun lapinpöllöt ovat vaeltaneet tänne etelään.
Vaikka lapinpöllö on todella iso, pöllöistämme huuhkajan jälkeen toiseksi
suurin, se syö myyriä, eikä juurikaan isompaa riistaa kuten jäniksiä.
Yllättävää,
että lapinpöllön tiheintä
pesimäaluetta on rannikkoseutu Vaasasta
Ouluun ja siitä taas Tornioon asti. Olisi kuvitellut sen nimestä, että sitä
pesisi erityisesti vain Lapissa. Voi olla, että osa nyt pääkaupunkiseudulle
vaeltaneista lapinpöllöistä jäisi tänne pesimäänkin. Useasti, runsaina
vaellusvuosina, niitä jää pesimään tänne Etelä-Suomeen.
Bongaamani lapinpöllö istui erään kerrostalon pihapuussa. Se ei ollut moksiskaan meistä
ihmisistä, vaan istui vain paikoillaan. Lapinpöllöllä ei luonnossa ole
suoranaisia vihollisia, joten sen ei loppujen lopuksi tarvitse pelätä mitään. Lumisateessa
pöllö sulautui hyvin puunrunkojen ja lumen värimaailmaan:
Kuvat
saa isommiksi klikkaamalla jotakin kuvaa.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Peurat
Sotkamon
reissuilla näkyi paljon peuroja. Nämä peurat olen kuvannut 22.1.
Kun
tarkemmin katsoo, huomaa joidenkin peurojen kaulassa pannan. Pannat ovat gps-pantoja:
tutkijat seuraavat peuralauman liikkeitä gps-paikantimella.
Sudet
olivat kulkeneet ihan vieritse taloa, jossa yövyimme: talon pellolla oli susien
jotos. Susia oli kolme. Pellolla ja metsässä ne kulkivat samoja jälkiä pitkin,
mutta ylittäessään tien, ne tepastelivat hetken toisistaan erillään. Tielle
jääneiden jälkien perusteella voitiin tietää susien lukumäärä.
Voin
tunnustaa, että mielessäni haaveilin saavani valokuvattua susia, jotka liikkuivat
siinä ihan lähellä. Todellisuudessa kuitenkin, pelkoni oli sen verran hurjaa,
etten uskaltanut Mallan kanssa kulkea valaistulta pihalta askeltakaan ilta- ja
aamulenkeillä, jolloin oli pimeää. Sitä paitsi, Malla sai pari kertaa metsästä
hajun: pysähtyi paikalleen, nosti tassun koukkuun sivulleen ja haisteli ilmaa
vakavana, eikä suostunut enää askeltakaan mennä eteenpäin.
torstai 7. maaliskuuta 2013
Isokoskelo
Isokoskelo (Mergus merganser/Common Merganser,
Goosander) palaa Suomeen, suliin vesipaikkoihin jo helmikuun lopulta alkaen.
Niiden päämuutto on kuitenkin huhtikuun alkupuolella.
Suomessa pesivät
isokoskelot talvehtivat yleensä Itämerellä, Tanskan salmialueilla ja Pohjanmeren
rannikolla.
Kuten
telkkä, isokoskelokin pesii pöntöissä, jos vain sellaisen sattuu löytämään. Muutoin se
pesii muun muassa puunkoloihin ja rakennusten alle. Pesä voi olla todella
kaukanakin vedestä.
Kuvat
isokoskelosta otin tänään Vanhankaupungin koskella, jossa kyseinen koiras
yksikseen vietti aamupäivää.
Joissakin
kuvissa näkyy veden alta sen punaiset jalat. Kaukaa katsottuna isokoskelo koiraan pään väritys näyttää mustalta, mutta auringon valossa ja läheltä huomaa sen olevan vihreä. Hieno lintu! Kuvat saa isommaksi klikkaamalla jotakin kuvaa.
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Närhi
Sanontoja, joita ymmärtää, jos ymmärtää…
Näkkee
se närhi karvostae.
Näkee sen närhin karvoistakin.
-Laukaa, M. Mäkinen, 1932-
Näkee sen närhin karvoistakin.
-Laukaa, M. Mäkinen, 1932-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)