Kallio auringossa

English text is the bottom of post.

Keskiviikkona Mallan kanssa kävelimme Vantaanjoen ympäristössä.

Joki oli jäässä ja Pirunkallio hehkui auringossa. Pirunkallio on 32 metriä merenpinnasta.

Kiipesimme Pirunkalliolle. Hömötiaiset, talitiaiset, punatulkut, mustarastaat, käpytikat ja närhet pitivät metsän puissa ääntänsä. Närhiä on tänä syksynä ollut paljon liikkeellä. Niillä on vaellusvuosi.

Aiemmin Lammassaaressa kuvaamani varis ja sinisorsa.

Narcissus

Veräjämäen kaupunkipolku: Pirunkallio

On Wednesday I and my dog Malla walked around the Vantaa river. The river was frozen. Pirunkallio ("Devil’s rock") glowed in the sun. We climbed to the rock. The rock is 32 meters above the sea level. In the trees was a lot of Willow tits, Great tits, Bullfinch, Blackbirds and Jays. This fall there have been a lot of Jays.

The photos of the mallard and Hooded crow I shot one week ago in Lammassaari.

Linking to Saturday's Critters

Taas se alkaa

Vuosi on vaihtunut ja jälleen alkaa alusta uuden vuoden pinnojen laskeminen.

12.11. 2015

Toistaiseksi olen nähnyt vain tavanomaisia talvehtivia lintuja. Kamera ei ole ollut mukana ulkona.

12.11. 2015

Vihdoinkin on tullut pakkasta ja lunta noin sentin verran. Senttikin merkitsee valkoista huntua maanpinnalla ja se lisää valoisuuden tuntua.

12.11. 2015

Muutoinkin päivä on alkanut pidentyä. Aurinko nousee 09.22 ja laskee 15.28. Päivän pituus on 6 tuntia ja 5 minuuttia.

28.12. 2015

28.12. 2015

The year is changed, and, once again, counting of the birds will start from the beginning. So far I’ve only seen the usual over-wintering birds. At least has come the freezing cold and little bit snow. And, the day has started to grow. Length of the day is 6 hours and 5 minutes.

Kaupunkiympäristössä

Kun nyt ei voi mennä Mallan kanssa kävelylle, niin eilen kävin kameran kanssa Lahden Radiomäellä lintujen talviruokintapaikalla. Mitään ihmeempää ei siellä sillä hetkellä näkynyt kuin käpytikka ja tiaisia.

Kaupungintalon katolla lepäili pari kesykyyhkyä.

Kaupunkikuvaan kuuluu variksia – kesällä ja talvella.

 Ikkunan lävitse kuvasin variksien päivystystä antenneissa ja katolla.

Lahdessa lentää keskustan yllä joka aamu usean sadan yksilön naakkaparvi. Kun ne lentävät pään ylitse, se on vinha kokemus: hetkeksi taivas tummuu ja äänet ovat isot. Olen huomannut, että myös Lahdessa on ollut käynnissä tutkimus Naakan aiheuttamien haittojen hallinnasta. Mielenkiintoista päästä lukemaan tutkimuksen tuloksia sitten kun se valmistuu. Tutkimushanke kai päättyy ensi keväänä.

Kuvasin ikkunan lävitse pari päivää sitten tämän naakan pesän. Pesä on katolla olevassa jonkinlaisessa ilmaistointikanavassa, tai muussa hormissa.

Tänään oli ensimmäinen aamu, kun kuulin Mallan jalkojen normaalia tepsutusta. Neljän jalan tepsutusta. Miten ihanalta se nyt kuulostaakaan, kun sitä on odottanut kuulevansa!

Luun jyrsiminen kaulurin kanssa vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä.

Keskiviikkoiltana Malla jonkun kerran kokeili käyttää leikattua jalkaansa maassa. Torstaina hän alkoi kokeilla jalkaa yhä enemmän ja kävelikin muutamia metrejä kerrallaan neljällä jalalla – tosin, tietenkin nilkuttaen, koska se ei uskaltanut laittaa koko painoa kipeälle jalalle.

Tekisi mieli nuolla paikat puhtaiksi, mutta kun ei ylety kaulurin kanssa...

Eilen Malla käveli yhä rohkeammin laittaen painoa kipeälle jalalleen – mutta kuitenkin enimmäkseen hyppi kolmella jalalla. Tämä aamu on ensi aamu, kun se tuntuu nyt enemmänkin kävelevän neljällä jalalla, eikä pomppivan kolmella jalalla.

Eipä oikein onnistu korvantaustankaan rapsutus...