Lämmintä lokakuun loppua

Seurailin viikonlopun aikana Lahdessa neljän närhen (Garrulus glandarius/Eurasian Jay) touhuja. Ne olivat vallanneet alueen, jossa koko kesän oli neljä käpytikkaa. Nyt vain yksi käpytikka oli havaittavissa. Pari varista oli jäänyt alueelle myös. Sekä kaikki tiaiset, varpuset ja muut talvehtivat pikkulinnut.

Närhet ovat aika jänniä. Ne lentävät pienen matkan puusta puuhun. Ensin lensi yksi. Pienen hetken kuluttua se lensi seuraavaan puuhun. Ja, pian toinen närhi lensi siihen puuhun, missä tämä ensimmäinen närhi ensin oli. Sillä tavoin ne lensivät peräkanaa, pienten hetkien kuluttua, toisiaan seuraten, puusta puuhun. Ja, välillä rääkäisivät tosi isoäänisesti.

Yhtenä aamupäivänä nämä neljä närheä taistelivat kahden variksen kanssa. Ääni oli melkoinen, kun kaikki kuusi, ei niin mukavan äänistä, lintua päästivät suustansa koko rääkimisrepertuaarinsa isolla volyymilla. En tiedä miksi ja mistä ne taistelivat. Yleensähän linnut kuvittelisi taistelevan reviireistä ja ruoasta. Olikohan jommastakummasta nytkin kyse, vai härnäsivätkö närhet, muuten vain, variksia… Närhi valppaana puunoksalla:

Tiaiset olivat ottaneet talvehtimispaikakseen pönttöjä, missä  kesällä kirjosiepot pesivät.

Pikkulinnutkaan eivät näytä niin pieniltä, kun ovat tuhdissa talvehtimiskunnossa:

On lämmintä päivisin ja öisin, ja kasvien kasvukausi jatkuu. Jos yöpakkaset eivät pian tule, vaikuttaisi siltä, että omenapuut ja herukkapensaat alkaisivat pian työntää silmuja. Koska yöpakkasia ei ole ollut, kukat kasvavat edelleen ja kukkivat jopa.

Keijumekon kauneus:

Jotain uutta, ja jotain vanhaa:

Puut ja pensaat ovat pudottaneet lehtensä:

Haukka tuntureilla

Syyskuun reissulta Kilpisjärvelle jäi mieltä vaivaamaan jotkin lintuhavainnot. Nyt kirjoitan yhdestä sellaisesta.

4.9 aamupäivällä Saanan huipun yläpuolella kierteli tosi iso haukka. Kuvat otin siitä klo 11.32-11.37 välisellä ajalla. Se kierteli Saanan yläpuolella. Sitten Saanan vieressä muutamia kierroksia kaarrellen alas maahan katsoen. Sen jälkeen se lensi Kilpisjärven ylitse Ruotsin tuntureita kohden. Haukka oli iso – tai siis, sen siipiväli oli iso. Minulla ei ollut tarpeeksi hyvää kameraa saadakseni siitä selkeitä kuvia, joten täytyy tyytyä huonompiin kuviin. Ne kuvat ovat tämän kirjoituksen kuvituksena. Ja, kuvat saa isommiksi klikkaamalla niitä.

Lintuoppaasta olen kelannut tunturihaukan (Falco rusticolus/ Gyrfalcon, Gerfalcon, eng.) ja  muuttohaukan (Falco peregrinus/ Peregrine Falcon, eng.) välisiä eroja. Olen myös katsellut niiden kuvia teoksesta The complete guide to the Birdlife of Britain & Europe, The all-new edition of the classic guide. Peter Hayman ja Rob Hume, Bounty Books, 2009. Kyseisessä kirjassa on kuvitettuna haukkoja myös mustana siluettina taivasta vasten – vastaavat esitystavaltaan siis sitä, millaisia valokuvani linnusta on. Eilen sitten ostin vielä hyvän kirjan: Petolintuopas. Klaus Malling Olsen, Carl Christian Tofte. Suom. Tom Lindroos. Otava. Ja, nyt minun kai pitäisi kyetä jotenkin määrittämään näkemäni haukka.

Muuttohaukan siipien kärki on terävä, kun taas tunturihaukalla siipien kärki on hieman tylppämäisempi. Ottamissani kuvissa siipien kärki näyttää terävältä.

Tunturihaukalla kyynärsiipi on pitkä ja muuttohaukalla se on lyhyempi. Tässä nyt tulee minun kokemattomuuteni haukkojen suhteen. Minusta nimittäin näyttää siltä kuin ottamassani valokuvassa haukalla olisi pitkä kyynärsiipi. Mutta, olen täysin kokematon haukkojen siipien arvioinneissa, joten en yllättyisi, jos kokenut harrastaja sanoisi, että lyhythän kyynärsiipi valokuvien haukalla on. Ottamissani valokuvissa haukalla taipuu ”siiven sormet” selvästi ylöspäin, kuten tunturihaukoilla.

Valokuvissa haukan siipien kärki on siis terävä, jolloin se viittaisi muuttohaukkaan. Kuitenkin, toisaalta, Petolintuopas ilmaisee, että myös tunturihaukalla siiven kärjet ovat terävät matkalennossa ja saalistuksen aikana.

Petolintuopas kertoo tunturihaukasta:

”Kyynärsiipi on pitempi ja käsisiipi leveämpi kuin muuttohaukalla. Tyypillisimmillään siiven muoto on linnun kaarrellessa, jolloin siiven etureuna on suora ja käsisiipi airomainen. Aktiivisessa matkalennossa ja saalistuksen aikana käsisiipi on enemmän supussa ja siitä tulee terävä kuten muilla jalohaukoilla. Lyhyiden liitojaksojen aikana tunturihaukan sormet taipuvat selvästi ylöspäin. Matalalla lentäessään tunturihaukka muistuttaa suunnatonta ampuhaukkaa.”

Haukan lentosiluetti muistuttaa, mielestäni, ehkä enemmän muuttohaukan kuin tunturihaukan siluettia, kun katselen Birdlife of Britain and Europe –oppaan kuvia.

Kirjojen kuvissa lentävän muuttohaukan pyrstön kärki ikään kuin hieman kapenisi sisäänpäin. Samanlaista kapenemista ei kirjojen kuvissa taas tunturihaukalla ole. Ottamissani valokuvissa, mielestäni, haukalla pyrstön kärkiosa on suht tasapaksu – ei ainakaan kapene.

Petolintuopas kertoo tunturihaukan ruumiin muodosta:

”Sillä on leveä, tynnyrimäinen ruumis, ”kaljamaha”, joka yhtyy suoraan pitkään ja leveään pyrstöön. Selvästi eteen työntyvä pää vaikuttaa melko pieneltä suhteessa voimakkaaseen ruumiiseen.”

Lintuopas puolestaan kuvaa muuttohaukan ruumista näin: ”Voimakasrakenteinen jalohaukka, jolla lihaksikas, ”rintava” ruumis.”

Koska minulla ei ole kokemusta haukoista, en osaa arvioida, onko ottamissani kuvissa haukalla pullea kaljamaha, vai lihaksikkaan rintava ruumis… Kyllähän sen vatsa hieman pullottaa, mutta onko se edellä kuvattua tunturihaukan mahan pullotusta, vai muuttohaukan lihaksikkuutta – sitä en osaa päätellä.

Olen tasan lähtötilanteessa: sain pienen hetken seurata upean haukan kaartelua ja sen pois lentoa. Enkä kykene tunnistamaan sitä. Kenties valokuvat ovat liian huonoja tunnistamiseen?

Kommentit ovat kovasti tervetulleita. Kommentointi tapahtuu kuta kuinkin näin:

Kirjoitukseni lopussa on sana kommenttia, jonka edessä on jokin numero. Klikkaa sanaa kommenttia. Silloin sinulle aukeaa kommentointi-sivu tai ikkuna. Klikkaa hiirellä tyhjää kommenttikirjoituskenttää, jonka jälkeen voit siihen kirjoittaa kommentin. Valitse sitten henkilöllisyys, vaikkapa näin: Sanan Anonyymi edessä on pallo – klikkaa kyseistä palloa. Sitten tee sanavahvistus siten, että kirjoitat tyhjään sananvahvistuskenttään sen yläpuolella vinosti näkyvät kirjaimet ja/tai numerot. Sen jälkeen paina kohtaa Julkaise kommentti. Kommentti tulee näkyviin hieman perästäpäin.

Linnut ovat lentäneet

Muutamia viikkoja sitten vielä rastaat pitivät ääntänsä. Ja, toissa viikolla, vielä keskiviikkona, hanhet lentelivät Helsingin yllä. Silloin näin suuren parven: varmasti toista tuhatta hanhea lensi kodin ylitse. Kunnes, seuraavana päivänä taivas hiljeni: hanhet olivat lähteneet. Niille oli saapunut sopiva tuuli, ja sopiva pouta. Ne olivat päättäneet: nyt ylitämme meren, nyt lähdemme toiseen kotiimme.

Linnut ovat lentäneet. Ne ovat lähteneet kauas, meren ylitykseen ja mantereittenkin ylitykseen. Jotkut lajit lentävät jopa Afrikan kaukaisiin maihin. Pienen pienet linnut. Miten ne jaksavatkaan lentää niin kauas, niin pitkään… Asuvat lämpimissä maissa, vaikkapa Afrikan maassa. Näkevät siellä uskomatonta luontoa ja erilaista auringon valoa. Lepäävät ja syövät. Katselevat maisemia, miettivät maiseman kauneutta… Kunnes, jo vajaan puolen vuoden kuluttua ne muistavat pohjoisen metsät ja pohjoisen kevään hennon vihreyden. Muistavat pohjoisen tuhannet järvet, ja luonnon kauneuden…

Ja, silloin ne lähtevät taas lentoon. Pitkän matkan lentoon. Saapuakseen tänne.

Näin 7.10 elämäni ensimmäisen sinirinnan - Lahdessa Kotiniemen siirtolapuutarhalla. Se oli muuttomatkalla Lapista Etelään. Kaunis lintu, sinirinta, Lapin satakieli.

Talvehtimaan jääneet mustarastaat ja punatulkut pörräävät pihapiirissä:

Aivan kuin tämä punatulkku katselisi kaltereiden takaa elämää… Tai, sitten, aivan kuin se olisi hieman liian pönäkkä lentääkseen aitaverkon lävitse ja olisi jäänyt siihen kiinni:

Ei se ollut vangittu, eikä kiinni jäänyt. Se vain istuksi pitkään paikallaan siinä aidan rakosessa. Oli kova tuuli - ehkei lentäminen oikein huvittanut.

Syksyilloin taivaalla valtavia, huikeita maalauksia:

Syyslintuilua

Olen lintuillut.

Viime viikonloppuna Lahdessa linnut pitivät aamupäivisin ääntä. Rastaat lentelivät. Eräs lensi ikkunaan ja siitä törmäyksestä se oli lähes 20 minuuttia paikoillaan kukkapenkissä:

Lauantai aamupäivänä rastaita ei enää niin näkynyt, eikä kuulunut. Myös punarinnan merkkitiksutus oli kadonnut. Niiden sijaan näkyville tulivat punatulkut, joiden ääntä oli pitkin kesää metsästä kuulunut:

Iloinen asia oli viherpeippojen (Carduelis chloris/ European Greenfinch, eng.) saapuminen näkyville. Niitä oli toista kymmentä. Viherpeipot ovat olleet Suomessa erittäin runsaslukuisia kunnes muutamia vuosia sitten niiden kanta alkoi romahtaa. Ne saivat ruokintapaikoilta jonkin alkueläimen aiheuttaman sairauden, joka sai niiden kurkut turpoamaan niin, etteivät ne enää kyenneet nielemään ruokaa. Niiden kanta on romahtanut ainakin 60 prosenttia. Kyseinen sairaus yleistyi Brittein saarilla vuonna 2005. Epidemia levisi ainakin Ruotsiin ja Suomeen sangen pian. Parina viime vuonna ei ruusupensaissa olekaan paljon viherpeippoja näkynyt. Siksipä voi vain iloita, kun niitä nyt taas havaitsee ruusunmarjoja syömässä:

Välillä viikonloppuna aamupäivisin kuului sellaisia lintujen ääniä, joita alueella ei normaalisti kuulu. Ne ehkä olivat etelänmuuttomatkalaisia, jotka olivat pysähtyneet lepäämään ja syömään. Palokärjet liikkuivat isoäänisesti, kuten niillä on tapana ilmaista saapumisensa. Yhtäkkiä näin ja kuulin myös yhtä yksittäistä tikkaa, joka kummastutti. Alueen tikat liikkuvat yleensä pareittain, ja talvella ryhmissäkin. Nyt paikalle, kuusen latvaan, lensi tikka ihan yksikseen. Sen päälakikin oli mielestäni kovin pyöreä ollakseen käpytikka.  Sain siitä pari kuvaa, mutta ne ovat niin kaukaa otettuja, joten en tiedä voiko sitä niistä käpytikaksi varmistaa. Alemmassa kuvassa, todellakin lentää kyseinen tikka, eikä mikään hyönteinen:

Näin myös Kiiliäisvuorella komean tikan:

Kotiniemen siirtolapuutarhalla on koko kesän haukka saalistanut pikkulintuja, joita siellä on runsain mitoin. Vielä syyskuun loppupuolella näin kun varis ajoi haukkaa takaa kyseisellä alueella:

Helsingissä mustarastaat ovat tulleet pihamaalle. Ja, hanhet lentävät Helsingin yllä: