Tapaninpäiväajelulla Töölössä

Tänään on Helsingissä tuullut myrskyisästi. Aurinko paistoi, oli lämmintä ja - tuuli myrskysi. Lumesta ei ole tietoakaan. Töölössä katselin erään talon sisäpihalta kuinka lähes tulkoon pääni yläpuolella liiteli hieno pieni haukka. Se oli varpushaukka, mitä todennäköisimmin, pitkän pyrstönsä ja lähes t-kirjaimen liito muotonsa perusteellakin.

Tässäpä kuvia hieman isommasta linnusta:

Lastenlinnan seinän reliefit on suunnitellut Sakari Tohka (1911-1958). Ja, kyseisessä seinässä näitä kotkareliefejä on enemmänkin kuin nämä kaksi yllä olevaa tänään kuvaamaani.

Vihertävästä ruohosta, lämmöstä ja kovasta tuulesta, laineilevasta merestä huolimatta yhteen Helsingin houkuttelevimpaan ja persoonallisimpaan kahvilaan, Regattaan, oli luotu Joulutunnelmaa:

Kuvassa aurinko paistaa somasti kaura-asetelmaan. Regatassa on aina hyvä tunnelma: punainen tupa ja perunamaa, ja santsikupista maksetaan viisi senttiä – siis asiakkaalle ;)

Iltapäivällä aurinko laski Regatan pihamaan linnunpönttöpuun taakse:

Onkos tullut kesä, nyt talven keskelle

Hernekerttu

Nimestään huolimatta hernekerttu ei syö herneitä. Nimensä tämä kerttu on saanut siitä, että sen ääni muistuttaa herneiden helistämistä purkissa. Samasta syystä esimerkiksi Saksassa hernekerttua kutsutaan helistinkertuksi, Klappergrasmücke. Hernekertut eivät siis syö herneitä, vaan ne syövät hyönteisiä, ja kyllä niille myös marjatkin, ainakin loppukesästä, kelpaavat.

Hernekerttu (Sylvia curruca/Lesser Whitethroat, eng.) ei ole isojen metsien laji. Se pesii mieluummin metsän reunoilla, puutarhoissa ja pihoissa. Pesänsä se tekee pensaaseen tai kuuseen, hyvin matalalle. Muninta alkaa toukokuun lopulla. Sekä koiras että naaras hautovat munia noin 12 vuorokautta. Hernekertut saattavat tehdä kaksikin poikuetta kesän aikana.

Suomessa hernekertut ovat erittäin yleisiä. Niiden ääni kuuluu keväisin ja kesäisin puutarhoissa. Elokuun ja syyskuun aikana hernekertut lentävät kohden Afrikkaa, jopa Saharan eteläpuolelle, sekä Arabiaan ja Intiaan – tullakseen sitten taas takaisin toukokuusta alkaen, Suomeenkin. Hernekerttu on yleinen laji kutakuinkin koko Euroopassa.

Kuvat hernekertusta otin 21.8. ikkunan lävitse Kotiniemen siirtolapuutarhalla Lahdessa.

Omenapuuvierailija

Kesällä Lahdessa, Kotiniemen siirtolapuutarhalla, on runsaasti eri pikkulintulajeja, ja isompiakin vierailee, kuten muun muassa varpushaukka, tikat ja närhet. Linnuston rikkaus johtuu linnuille otollisesta ympäristöstä: ympärillä on sekametsää, jossa kasvaa sekä todella vanhoja että nuoria puita ja lisäksi pensaikkoakin. Vieressä on järvi, jossa ei ainoastaan elä vesilintuja, vaan sen ruovikoissa pesii pikkulintujakin. Metsäkaistaleen takana on iso niitty niittylinnuille.  Ja, rauhallisten puutarhojen puut sekä kasvimaat tarjoavat pikkulinnuille syötäväksi yltäkyllin niin siemeniä kuin hyönteisiäkin. Lehtokurppa ja korppi lentelevät päivittäin omia reviirilentojaan siirtolapuutarhan ylitse.

Tämän kirjoituksen kuvat otin ikkunan lävitse.

Oletan linnun olevan ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus/ Sedge Warbler, eng.).

Kertut ovat mielenkiintoisia ja kiehtovia - tosin, samalla kertut ovat, mielestäni, myös todella vaikeasti tunnistettavia. Tällä omenapuuvierailijalla on ihanan söpö päälaki: se on viiruinen kuin pienellä punkkarilla, joka on värjännyt siilitukkansa raidalliseksi:

Ritariperhonen (Papilio machaon)

Kuvattu Hailuodossa 5.7. 2011.