Kolme otusta

17.7. kuvattu otus, jonka jaloissa on mielenkiintoisen näköisiä piikkejä tai karvoja:

 

 

Mallalla on ystävä. Sitä Malla ei pure, vaan sen kanssa Malla leikkii. Useasti Malla asettaa sen pystyasentoon - ja nuolaisee sen kuonoa. Kerran, viime viikolla, Malla jätti ystävänsä vesikupin ääreen pystyyn – ikään kuin sille vettä tarjotakseen. Kun otin kuvia sen ystävästä vesikupin äärellä, Malla itsekin kävi juomassa vettä. Ja, lopuksi kosketti kuonollaan ystävänsä kuonoa – pusuttaakseen vaiko vettä antaakseen ystävälleen…. Tiedä tuon koiranpennun ajatuksia…

 

 

Töyhtötintistä Ruokokerttuseksi, ja pajulinnuista

Blogista ensin.

Blogger eli Google ilmoitti, etten voi enää ladata kuvia ilmaiseksi, koska kuvakiintiöni on täynnä. Asiahan tuli yllätyksenä, että on kiintiö, jonka jälkeen siirrytään maksulliseen palveluun. Toisaalta, mikään tämän kaltainen ei Googlessa yllätä…

Asian voi kiertää siten, että luo itselle toisen käyttäjätunnuksen ja lataa sillä sitten kuvia, kunnes Google jälleen ilmoittaa, että kuvakiintiö on täynnä. Tein tämän ratkaisun nyt tilapäisesti. Kirjoitan nyt siis jatkossa tähän nimellä Ruokokerttunen.

Mietin kuitenkin myös siirtymistä kokonaan pois Bloggerista. En pidä Googlen tavasta muutella Blogger-palveluaan jatkuvasti. Kun siirryn johonkin toiselle alustalle, niin ilmoittelen siitä tietenkin tässä. Mutta, nyt siis jatkan toistaiseksi Ruokokerttusena tässä vanhassa blogissa.

Terveisin Töyhtötintti.

Ja, sitten pajulintuihin!

Elokuun sumuisessa aamussa pajulinnut (Phylloscopus trochilus/Willow Warbler) ruokailivat mustapääkerttujen kanssa omena- ja luumupuissa. Pajulintuja olikin runsaasti liikkeellä. Ne tankkasivat itseään pitkää muuttomatkaa varten. Ruoan tankkaamisella ne kasvattavat rasvavarastoaan, joka on niille välttämätöntä kyetäkseen lentämään Afrikkaan, Saharankin ylitse, odottelemaan taas Suomeen paluumuuton alkamista. Pajulinnut muuttavat elo-syyskuussa. Ja, ne palaavat huhtikuun lopulta alkaen, vaikkakin suurin osa niistä saapuu toukokuun puolivälin paikkeilla ja jälkeen.

 

Pajulintu on runsaslukuisin lintu Suomessa. Suomessa arvellaan olevan 7 – 11 miljoonaa pajulintuparia. Syksyllä niiden lukumäärä on huikea, kun suurella osalla pesintä on onnistunut: poikasten määrä kasvattaa niiden kokonaismäärää. Runsaslukuisuudestaan huolimatta, niiden syysmuuttoa on kuitenkin vaikea havaita, koska ne muuttavat yöllä ja ne eivät ääntele muuttolennollaan. Toisin toisen runsaslukuisen linnun, peipon, kohdalla: peipot muuttavat päivällä ja muuttavia peippoparvia voi kiikareilla nähdä korkealla lennossa.

 

Pajulintua on kutsuttu, tai kutsutaan, joissakin paikoissa uunilinnuksi, peukalolinnuksi ja riekkotiaiseksi – viimeksi mainittu, koska se voi vuorailla pesäänsä riekon valkoisilla höyhenillä.

 

Ja, yhä edelleen, joka kerran, joudun vielä näkemään vaivaa kyetäkseni erottamaan tiltaltin ja pajulinnun toisistaan.

 

Rastaiden parveutuminen

Keväällä sitä iloitsee ihan onnessaan tutuista palaavista muuttolinnuista kuten peipoista ja rastaistakin. Peipotkin tuntuvat silloin ihmeellisiltä, ja innoissaan sitä kertoo havainnoistaan toisillekin – aivan kuten olisi nähnyt jonkin ihmeellisemmänkin linnun.

 

Tänä syksynä minulla oli jotenkin samankaltainen fiilis seuratessani parveutuneita rastaita. Suurin osa linnuista oli jo lentänyt etelään. Siksipä rastaat hallitsivat lintumaisemaa sekä visuaalisesti että äänillään. Arkisten rastaiden seuraaminen tuotti iloa tänä syksynä.

 

 

Kuvat on otettu lokakuun lopussa.