Lintumaailman boheemi

Tänä vuonna on jäänyt paljon tilhejä (Bombycilla garrulus/Bohemian Waxwing, eng.) talveksi Suomeen. Pihlajanmarjoja on ollut yllin kyllin, joten lintumaailman boheemien, tilhien, ei ole tarvinnut lentää Välimeren maihin talvehtimaan. Tosin, ne saattavat harhautua tai lennellä vähän muuallekin, kuten viime syksynä kerrottiin suomalaisesta tilhestä, joka löytyi Islannista: Ylen uutinen asiasta.

 

Tilhet näyttävät pilvisenä päivänä tylsän harmailta palloilta. Mutta, kun auringon säteet osuvat niihin, niiden puku alkaa loistaa upean hauskoissa ja kirkkaissa väreissä.

 

 

 

Kuvat tilhestä otin ikkunan lävitse Oulussa 23.1. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla hiirellä jotakin kuvaa.

 

Kuukkeli

Kuukkelin (Perisoreus infaustus/Siberian Jay, eng.) kerrotaan olevan onnen tuoja, onnen lintu. Niin uskovat ainakin saamelaiset. Kuukkelit pesivät paitsi Lapissa, myös Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Aiemmin niitä on ollut oikeastaan lähes koko maassa.

 

Pohjoisen havumetsävyöhykkeen kansat ovat uskoneet, että kuolleiden metsästäjien sielut asettuvat kuukkeleihin. Tämän tähden kuukkeleiden uskottiin olevan kesyjä. Nämä pohjoisen kansat eivät myöskään tappaneet kuukkeleita, koska niissä saattoi olla esi-isän sielu. (Antero Järvinen, s.223)

 

Carl von Linne nimesi 1700-luvulla kuukkelin latinaksi nimellä ”onnettomuutta tuova lörpöttelijä”. Osa ihmisistä nimittäin uskoi, päinvastoin kuin saamelaiset, kuukkelin olevan onnettomuuden tuoja. Kaikki kuitenkin kunnioittivat kuukkelia, koska niissä oli esi-isien sieluja, mutta kuukkelin kanssa ei tahdottu olla tekemisissä. Sitä paitsi, ihmiset uskoivat kuukkelin pesän löytäjää odottavan kuolema. (Antero Järvinen, s.223-224)

 

Näin kuukkeleita 20. - 21.1 Sotkamossa kahdessa eri paikassa. Ja, todenteolla ne olivat hyvin luottavaisia ja pelottomia ihmisiä kohtaan, kuin kesyjä. Ne lensivät parhaimmillaan runsaan metrin päähän. Kuukkeli ruokintapaikalla:

 

Lähde:

Antero Järvinen: Linnut liitävi sanoja. Romanttinen tietokirja suomalaisesta lintuperinteestä. Otava, Keuruu, 1991.