Yllättävä matkija

 

Eilen Lahdessa, Kujalan jäteaseman vieressä, sattui hauska juttu. Kuulimme läheltä kirkkaan ja selkeän laulun: ”Please to meet you”. Heti näimme laulajan aidalla, jossa se toisti tervetuliaislauluaan. Laulajalle vastattiin läheisestä pensaasta, yhtä selkeästi ja kirkkaasti: ”Please to meet you, dear”.

 

Yllätys oli melkoinen, kun laulajaa alkoi tarkastella. Se ei ollutkaan punavarpunen, vaan jotain ihan muuta! Se näyttäisi pensastaskulta (Saxicola rubetra/Whinchat)!

 

Pensastasku ei ole minulle tuttu lintu, vaikkakin olen sitä kyllä nähnyt. Tämän vuoden ensimmäiseni näin jo 21.4 Helsingissä, Viikissä pellolla. Koska se ei ole tuttu lintu, sen tunnistaminen on vielä vaikeaa. Pensastasku on hyvin yleinen Suomessa, eikä sitä, periaatteessa, ole vaikea nähdä. Se ei ole pesinyt minun asuin- ja havainnointiympäristöissä, joten tutuksi se ei ole tullut vielä.

 

Parhaiten pensastaskua ehkä näkisi hieman maaseudulla. Se nimittäin, kirjallisuuden mukaan, pesii pelloilla, niityillä ja laitumilla, mutta myös teiden varsilla. Pesänsä pensastasku tekee maahan käyttäen siihen sammalta ja heiniä.

 

Lintukirjallisuus kertoo, että pensastasku on taitava matkija. Joissakin läheteissä ilmaistaan, että nimenomaan koiras olisi taitava matkija. Pensastaskun lauluaktiivisuus ajoittuu yöhön. Mietin, kun tälle näkemälleni linnulle vastattiin pensaasta samalla punavarpusen tervehdyksellä, että oliko vastaaja punavarpunen vai pensastasku. Todennäköisesti pensastasku.

 

Ehkä aidalla istunut yksilö varoitti toista pensastaskua tiellä kulkevista ihmisistä (meistä), mutta teki sen punavarpusen laululla, eikä omalla varoitusäänellään? Matalasta pajupensaasta päin kuulunut ääni olisi ollut pesällä olevan naaraan ääni?

 

Kuvan yksilö on koiras, minkä päättelen sen voimakkaan valkoisesta silmäkulman juovasta.

 

Sinitintti ja idänsinililja

Katselin ikkunasta. Pieni sinitintti terhakkaasti nyhti rikkaruohoja kukkapenkistä. Se oli pieni, yksi pienimmistä sinitinteistä, mitä olen nähnyt. Ja, yksi terhakkaimmista se oli. Se sinitintti, joka haaveili olevansa puutarhuri. Vaikka se oli niin pieni, se ponnisti ja yritti. Se haaveili, se pieni sinitintti. Onnellisena puutarhassa, josta oli niin kauan unelmoinut.

 

 

Ystävykset, Parus Caeruleus ja Scilla Siberica. Tuttavallisemmin, sinitintti ja idänsinililja.

Pikkulepinkäinen

Viime vuonna kävin 14. 5. Lahdessa Linnaistensuolla katselemassa korppeja ja käkejä. Niinpä olin siellä 14.5. samoissa puuhissa tänäkin vuonna. Ja, molempia näin reissullani.

Vaan matkalla suolle, näin Kujalan jäteaseman aidassa pikkulepinkäisen.

 

Meinasimme ajaa ohi, sillä huomasin ennen pikkulepinkäistä aidassa linnun ja päätin tarkistaa kiikareilla: se oli västäräkki. Kun heti perään, lähes edellisen vieressä, aidalla istui toinen samantyyppinen pitkäpyrstöinen pieni lintu, ajattelin sen olevan toinen västäräkki.

 

Tarkistin kuitenkin kiikareilla, ja pikkulepinkäinenhän (Lanius collurio/Red-backed Shrike) se olikin, eikä västäräkki!

 

Pikkulepinkäinen on varsin yleinen Etelä-Suomen alueella. Lintu Atlaksen perusteella se olisi tasaisesti levinnyt aina Keski-Suomeen asti. Pohjois-Suomessa pikkulepinkäistä ei juuri esiinny.

 

Näkemäni pikkulepinkäinen lienee koiras, sillä koiraalla on mustat jalat ja mustahko nokka, kun taas naaraalla jaloissa erottuu ruskeaa sävyä ja naaraan nokka on ruskea. Se pyöräytti päänsä hienosti taaksepäin, vähän kuin pöllöt:

 

Vanhankaupunginkoski

 

 

 

 

 

 

Tänään aamulla Helsingissä Vanhankaupunginkoskella lokit ja tiirat olivat maalauksellinen näky kuohuvaa koskea vasten. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla hiirellä jotakin kuvaa. Vielä kuva, jonka rajasin alkuperäisestä kuvasta (muita kuvia en ole rajannut, enkä käsitellyt):

 

Pussitiainen ja menetetty pesimärauha

Kun aamulla ja illalla lenkittää Mallaa, omasta ympäristöstä havaitsee lintuja uudella tavalla. Kuten tänäkin aamuna: pikkutikka liikkuu noin 500 metrin päästä kotoani! Katselimme Mallan kanssa puunrunkoa nakuttavaa pikkutikkaa aivan hiljaa ja ihastelimme sen terhakkuutta.

Kävin sitten aamulintuilulla myös ilman Mallaa. En tiennyt pussitiaisen (Remiz pendulinus/Penduline Tit) pesästä, vaan törmäsin siihen.

 

Ja, voi rähmä, miten suututti! Kolme keski-ikäistä miestä lähes seisoivat pussitiaisen pesän alla. He olivat noin kuuden metrin etäisyydeltä pesästä pitkine kameraobjektiiveineen. Siinä odottivat ja kun tiainen saapui pesälleen, niin miesten kamerat alkoivat säksättää. Sanoin miehille tylysti, että te olette liian lähellä pesää. Huomautin, että sellaisilla kameroilla kuin heillä luulisi saavan kuvia kauempaakin. Miehet vain kääntyivät katsomaan minua ja sitten jatkoivat pesän tähyämistä.

Mikä siinä on, että tyyppien pitää mennä lähes pesän alle kameroineen, kun on hyvät putket kameroissa! Tyypeillä ei ole ilmeisesti taitoa käyttää kameroitaan, kun kuvaavat niin läheltä putkilla, joilla saisi loistavia kuvia todella paljon kauempaakin! Suosittelen näille tyypeille mennä kameran käytön alkeiskurssille. Heidän kaltaiset aiheuttavat toimillaan pussitiaisen pesinnän epäonnistumisen ja sen etteivät  pussitiaiset tule ensi vuonna lähellekään pesimään!

 

Itse katselin kiikareilla pesää hieman kauempaa ja otin nämä kuvat, mitä tässä kuvituksena on. En kerta kaikkiaan voinut jäädä katselemaan kovin pitkäksi aikaa pussitiaisen pesää, koska olin niin vihastunut edellä mainittujen miesten touhua nähdessäni. En tykkää lintuilla vihaisena. Oli parempi lähteä katselemaan muita lintuja, jotta tulisi uudelleen hyvälle mielelle.

Pussitiainen on leviämässä Suomeen pesimään. Etelä-Suomen alueella on viime vuosina pesinyt useita pussitiaisia. Koska laji on vasta aloittelemassa pesintöjä Suomessa, olisi tärkeää myös antaa sen pesiä rauhassa. Siitä syystä vihastutti, kun noin kuuden metrin päästä pesästä seisoo isoja miehiä, joiden kamerat alkoivat sarjalaukaisuilla säksättää isoäänisesti pussitiaisen uskaltauduttua pesälleen. Pussitiainen ei saa pesimärauhaa, kun isot miehet haluavat ottaa kuvia ihan vierestä.  Miten ihmeessä nämä miehet viitsivät tehdä sellaista! Aikuisia, isoja miehiä! Naurettavaa mennä niin hyvillä kameroilla ja objektiiveillä kuvaamaan niin läheltä! Menisivät kamerakursseille opettelemaan käyttää objektiiveja ja kameroitaan, jotta oppisivat ottamaan laadukkaita kuvia kauempaa!

 

Vaan, pussitiaisen pesää ei voi kuin ihailla! Se on kuin huopaa, näyttää pehmeältä ja lämpöiseltä. Sääliksi käy sitä pussitiaista, sillä en usko sen saavan pesimärauhaa miehiltä, jotka päivystävät kameroineen sen pesä edessä. Surullista.

Kiikaroiden kevättä

Eilen näin, ja kuulin, tämän vuoden ensimmäisen satakielen. Tiklejä näkyy lähes päivittäin. Vaikuttaa kuin tiklejä (Carduelis carduelis/European Goldfinch) olisi tänä vuonna erittäin runsaasti, sillä niitä näkee vähän kaikkialla täällä pääkaupunkiseudulla. Tässä tänään kuvaamani tikluttaja:

 

Myös viherpeippoja on pitkästä aikaa runsaasti. Viherpeippokantahan romahti joku vuosi sitten niihin tarttuneen loisen tähden. Kyseinen loinen eli viherpeippojen ruoansulatuskanavissa turvottaen kurkut niin, etteivät viherpeipot enää voineet syödä. Viherpeippo ei minusta ole erityisen kaunis lintu, mutta komeahan se tavallaan on, ja voimakasrakenteinen pikkulinnuksi.

 

 

Lahdessa Alasenjärveltä lähtivät jäät 2.5. Ja, heti seuraavana päivänä näin siellä kolme härkälintuparia puuhastelemassa. Tässä kuitenkin tänään Helsingin Viikissä kuvaamani lapasorsa (Anas clypeata/Northern Shoveler):

 

Haviksia, ilman kaukoputkea, on tähän päivään mennessä kertynyt 79. Ilman kaukoputkea niitä ei kovin paljon kerrykään, mutta jatkan kiikaroimista.

Ja, punarinnat yhä laulavat:

 

 

Peipon pesä

"Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän,
Tiri tiri teijaa, tiri tiri teijaa, lauloi koko kesän.

 

Muni munat kirjavaiset, niistä pojat kuori.
Siivet somat, untuvaiset, emo armas suori.

Kävi siinä vierahissa naapurista rastas.
”Tule, tule kummiks” peippo pyysi, ”kernahasti”, vastas.

 

Sitten alkoi laulukoulu, tiri tiri teijaa.
Lempeästi kesätuuli peipon lasta heijaa.
Lempeästi kesätuuli peipon lasta heijaa."

 

Peippo (Fringilla coelebs/Common Chaffinch), Mustarastas (Turdus merula/Blackbird)

kuvasin 22.4. Vanhan lastenlaulun tekijöitä en muista.