tiistai 22. maaliskuuta 2011

Kanadanhanhet

Tänään Helsingissä on ollut lämmintä, mutta kosteaa. Takana kolme tuntia lintuilua, josta puolet vesisateessa.
Uskomatonta, miten voimakkaasti tiaiset nyt lauloivat metsässä. Täällä talvehtineet mustarastaatkin ovat hieman lisänneet ääneensä voimaa, mutta vielä ne eivät laula täysillä sitä kevätlauluaan.  Jokunen uusi laulajakin oli Viikin metsään tullut, mutta, enpä tunnistanut laulua, vaikka tutulta kuulostikin. Kävellessäni siellä vaihdoin muutamien vastaantulijoiden kanssa lintuhavaintoja. En ollut siinä vaiheessa nähnyt vielä mitään erikoista. Jotkut olivat nähneet isolepinkäisen. Tikkoja kuului useissa paikoissa, kun ne nakuttivat ja kommunikoivat toisilleen tikkojen kielellä. Tällä kertaa en kuitenkaan onnistunut niitä näkemään, vaikka niiden äänten perusteella olin välillä niitä todella lähelläkin. Metsässä polkua kulkiessani yhtäkkiä kuulin läheltä ilmasta parin ohitse lentävän laulujoutsenen ison äänen. En kuitenkaan puilta voinut nähdä lentäjiä, joten en kyennyt varmaksi päättelemään olivatko äänet joutsenien vai ei.

Vaan sitten hieman myöhemmin, toisessa paikkaa, näin kallion päältä lahdelle oikein hyvin. Ja, näin kevään ensimmäiset kanadanhanhet (Branta canadensis/Canada Goose, eng.). Niitä oli kaksi. Kulkivat hieman ihmeissään merellä. Siis jään päällä, lumessa. Toivottavasti ne ilmasta käsin näkisivät jostakin sulan paikan – jos sellaista vielä on – jotta saisivat ravintoa. Siinäpä siis selvisi sekin, että aiemmin metsässä kuulemani äänet olivatkin kanadanhanhien, eikä joutsenten. Isoäänisiä trumpetisteja molemmat,  kanadanhanhet sekä  laulujoutsenet.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.