Muuttolinnuista ja tikoista

Lauantaina kävellessäni Vantaanjoen vartta kohden vanhankaupunginkoskea, näin ilmassa pienen lentotaistelun. Varisparvi hätyytteli ruskosuohaukkaa. Niillä oli niin kova vauhti ja meno, etten ehtinyt kameraan tallentaa tilannetta. Mutta, olen varma, että se oli ruskosuohaukka. Ruskosuohaukka on muuttolintu. Ehkä kuitenkin tämä yksilö oli talvehtinut täällä? Vai, oliko se varhainen muuttaja? Havaintopaikka ei ollut kovin kaukana Viikin luonnonsuojelualueelta, jossa niitä kesäisin voi nähdä.

Tiistaina Etelä-Suomen Sanomissa jutussa Muutto alkoi aikaisin. Leudot tuulet toivat muuttajia lumisiin maisemiin, kirjoittaja Ilpo Kekki kertoo, että petolinnuista on jo tehty havaintoja, kuten merikotkasta, hiirihaukasta ja sarvipöllöstä. Voi siis olla, että näkemäni ruskosuohaukkakin oli varhainen muuttaja. Tai sitten ei.

Tiistaina käveleskelin Viikin alueilla noin kolmisen tuntia, ilman kiirettä. Viherpeippoa kuulin paljon. Näin talitiaisen, sinitiaisen, kuusitiaisen ja hömötiaisen, punatulkkuja sekä käpytikan(Dendrocopos major/Great Spotted Woodpecker). Ja, sellaisia lintuja, joita en tunnistanut – vaihteeksi. Ne olivat ruokintapaikalla. Ja, sanoisin, että ensimmäisenä niistä tuli mieleeni tikli, mutta eivät ne tiklejä olleet, sillä nyt on liian varhaista tikleille. En valitettavasti ehtinyt nähdä niitä kuin vain hetken. Niitä oli ainakin kolme. Tämä on sitä minulle tyypillistä lintuilua: ”näin sellaisia ja sellaisia lintuja, mutten tunnistanut”… Voi, kunpa oppisin vielä tunnistamaan!

Osa muuttolinnuista ovat varhaiseen liikkeellä. Ne ovat nousseet meren toisella puolella hyvän tuulen selkään ja matkanneet tänne. Täällä kuitenkin valitettavasti on yhä paljon lunta. Lintujen on vaikea löytää ravintoa täältä. Edellä mainitsemassani sanomalehtijutussa kerrotaan, että jotkut linnut voivat alkaa peruutella takaisin päin, ts. lähtevät takaisin meren toiselle puolelle, kun täällä ei ole vielä ravintoa. Siten tekee useasti muun muassa kiuru ja töyhtöhyyppä. Niitä molempia on nyt runsaasti havaittu Etelä-Suomessa. Jos ne lähtevät lentämään takaisin päin, voi olla, että ne menehtyvät siihenkin, sillä niiden voimat loppuvat, koska ravintoa ei ole ollut tarpeeksi niin mittaville edestakaisin-lennoille.

Linnunruokintapaikoilla voi ehkäpä hyvällä lykyllä nyt nähdä lintuja, jotka eivät siellä varsinaisesti käy: ne muuttolintuset, jotka ovat jo tulleet ja etsivät ruokaa, kun eivät lumen tähden muualta syömistä löydä.

Käpytikka tiistaina ruokintapaikalla:

Tikkalajeja Suomessa on 11. Tikoilla on neljä tehokasta varvasta. Yleensä varpaista kaksi osoittaa taaksepäin ja kaksi eteen. Tikkojen pyrstö on vahva, sillä pyrstöllä ne tukevat itseään puissa kiipeillessään. Tikkojen aivoissa on iskunvaimennus jatkuvan ja nopean rummutuksen aiheuttamaa tärinää vastaan. Muistelen joskus lukeneeni jostakin, että tikat viettäisivät ajastaan 80% maassa. En muista lähdettä, joten en sen todenperäisyyttä tiedä. Kuitenkin, kesäisin omin silmin olen nähnyt, miten pikkutikat ja käpytikat ovat useimmiten nimenomaan maassa, nurmikolla, puiden lähellä.

Alla muutama kesäinen kuva pikkutikasta (Dendrocopos minor/Lesser Spotted Woodpecker), kun se etsi omenapuunrungosta ravintoa. Kyseinen omenapuun runko olikin sen vakiopaikka.