maanantai 2. kesäkuuta 2014

Lapakisto - luonnonsuojelualue

Pitkään aikaan en ole ollut niin ilahtunut ja innoissani mistään luontoon liittyvästä kuin viime lauantaina ilahduin ja innostuin Lapakiston luonnonsuojelualueesta.

Lapakiston luonnonsuojelualue on vuonna 2012 perustettu uusi luonnonsuojelualue Nastolassa, noin 19 kilometrin päässä Lahden keskustasta. Suojeltu alue on noin 230 hehtaaria ja alueella on runsaasti vesistöjä. Patikoimisreittejä alueella on useita. Reiteille on rakennettu, ja yhä rakennetaan, tulentekopaikkoja. Valitsimme reiteistä yhden päiväretkeilyyn. Linkistä avautuvassa pdf-tiedostossa kartassa reittimme on merkitty keltaisella, eli se on nimeltään Sammalistonpolku.

Ristikankaan parkkipaikalta on lyhyt matka reitin alkuun, joka näyttää tältä:



Valitsimme aloitussuunnaksi vasemman puoleisen polun, joka oli alueen suositusten mukainen. Matka taittui ensin vanhaa metsätietä pitkin. Kulkeminen on siis helppoa. Jonkun matkaa kuljettuamme, alkoi huumaavan hyvä tuoksu.

-Suo tuoksuu, Pirkko totesi iloissaan ja kertoi tuoksun lähtevän suopursuista ja rahkasammaleesta.

Pian huomasimme suon reunalle kulkevat lyhyet pitkospuut, jotka veivät hienolle katselulavalle. Istuimme tuokion katselulavan penkillä huumaavan hyvässä tuoksussa ja kuulimme, miten käki kukkui aivan suon reunalla. Me huomasimmekin käen, joka kukkui oksalla sangen näkyvällä paikalla.


Metsätien jälkeen reitti muuttui oikeaksi poluksi. Se oli helppokulkuinen. Joissakin paikoissa polku oli kylläkin märkä, sammaleet upottivat kenkien alla. Reitti on uusi, eikä jokaiseen vetiseen paikkaan ole vielä ehditty rakentaa pitkospuita. Vaelluskengät olisivat siis paikallaan tällä hetkellä tällä reitillä. Minä kuitenkin menin vettähylkivissä lenkkareissa. Pikkaisen toinen jalka kastui, kun en osannut aina valita tarpeeksi kantavia mättäitä jalan alle. Mutta, kesällä ei jalan pieni kastuminen mitään haittaa! Ja, näitä vetisiä kohtia reitillä oli vain vähän.



Reitti kulkee pienen suon ja kahden pienen järven ympäri maastossa, jossa ei ole suuria korkeuseroja. Sammalisto-järven rannalle on rakennettu laavu.


Kuta kuinkin yhtä aikaa laavulle saapui kaksi retkeilijää, jotka tulivat sinne eri reittiä kuin me. Hekin patikoivat alueella ensimmäistä kertaa. Olin havaitsevinani heilläkin innostusta tämän uuden luonnonsuojelualueen reitistöön. Ja, sitä en ihmettele, vaan jaan innostuksen heidän kanssaan! Laavunranta:


Laavun lähellä oli vessa, joka oli siisti ja hyvä. Myös polttopuille oli oma vaja. Puuhun oli pitkällä kettingillä kiinnitetty sankko, jolla järvestä saisi vettä nuotion sammuttamista varten. Kaikkea oli siis ajateltu retkeilijöiden kannalta.


Alku illan hetki oli hieno, ei liian lämmintä, eikä kylmää. Paistoimme makkarat ja lintuilukoira Malla ei ollut pysyä nahoissaan. Malla on käynyt jo monta monituista kertaa retkinuotioilla ja tietää, että hänkin saa pienen palan herkullista ja hyvää makkaraa. Malla parka ihan tärisi kiihtymyksestä istuessaan ja odottaessaan – sen pienen hetken, kun se malttoi istua.


Laavulla ajatteli, että olisi kiva olla laavulla aamuyöllä, kun linnut laulavat. Sitä varten täytyisi yöpyä paikalla. Mutta, laavulla yöpyminen on kielletty ja teltan pystyttäminen on myös kielletty. Sinänsä kyseiset kiellot ovat hyviä. Alue on niin lähellä esimerkiksi Lahtea, että halutessaan sinne yöllä auringonnousun aikaan, matkan voi tehdä sutjakkaasti autolla.


Sammalisto-järven toisella sivustalla on toinen tulentekopaikka. Siinä myös on vaja, jossa polttopuut pysyvät kuivina. Ja, taisi nuotiopaikalla olla myöskin vessa. En ehtinyt tarkastella paikkaa paremmin, sillä nuotiolla oli ihmisiä mukanaan kaksi koiraa, jotka reagoivat Mallaan ja Malla niihin. Huomasin kuitenkin kyseisen nuotiopaikan olevan mitä mainioin maisemiltaan. Vastarannalla, kun aurinko oli jo puiden takana:


Sammalisto-järveltä reitti jatkui toisen pienen, Lapakisto-järven, reunaa. Lapakisto-järvi:


Polun loppupäähän, järven rannalle, oli rakenteilla tulentekopaikka. Tähän tulentekopaikkaan kulkee reitin aloituspisteestä rakennettu puinen polku, jota voi kulkea lastenvaunujen kanssa ja pyörätuolilla. Eli, tämä rakenteilla oleva tulentekopaikka vessoineen ja puuvajoineen, on lähellä reitin aloituspistettä ja parkkipaikkaa. Malla kyseisellä puupolulla matkalla parkkipaikalle:


Lapakiston reitille meillä meni aikaa noin kolme tuntia. Se sisälsi istuskelun suon reunan katselulavalla ja makkaran paiston laavulla, sekä useita maisemien katselemisen pysähdyksiä matkan varrella.

Patikointi oli nautinnollista, koska hälinää ei ollut verrattuna esimerkiksi Nuuksion kansallispuistoon, jossa kulkee niin paljon porukkaa, että joka paikasta kuuluu ihmisten ääniä ja saa väistellä kanssakulkijoitaan. Lapakistossa oli rauhallista. Matkan varrella kulki joitakin retkeläisiä, mutta ihmisten määrä ei ollut suuren suuri, joten luonnon rauhasta sai nauttia.



Lapakiston luonnonsuojelualueella reittejä on useita ja niille on rakennettu, ja ollaan rakentamassa, nuotiopaikkoja. Reitit on merkitty todella hyvin. Jokaisella reitillä on oma merkintävärinsä. Hyvä on kuitenkin ottaa esimerkiksi kännykällä valokuva alueen kartasta, jos matkalla vaikka tuntuukin siltä, ettei ole varma, mitä polkua kulkisi. Ja, koska reittejä on useita, niitä voi omalla retkellään myös yhdistellä: aloitta vaikkapa sinistä reittiä ja jossain kohden vaihtaa esimerkiksi keltaiselle reitille. Reittien vaihdoksia varten on hyvä pitää karttaa mukanaan, että kuta kuinkin tietää missä ja mihin menee.

Nyt ei voi muuta kuin odottaa, että pääsisi Lapakiston luonnonsuojelualueelle jo seuraavalle reitille päiväretkelle! Voin vain suositella tätä aluetta päiväretkeilyyn!

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla jotakin kuvaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.