Olen
aina tähyillyt sepelkyyhkyn (Columba
palumbus/Common Wood Pigeon) pesiä korkeista kuusista, jossa niiden
pitäisi pesiä. Lammassaaressa näin (6.6) sepelkyyhkyn hautomassa matalaan pusikkoon
tehdyssä pesässä:
Sepelkyyhkyjen
käyttäytyminen on muuttunut aikojen saatossa. Ennen ne olivat suurten metsien
lintuja, ihmisiä kohtaan arkoja. Nykyään niitä pesii ihan lähellä ihmisasumuksia,
eivätkä ne säiky vähästä. Sama muutos on tapahtunut myös palokärjellä. Sekin
oli ennen suurten korpimetsien lintu. Nykyään sitä näkee lähellä asutuksia. Syy
näihin lintujen pesimäpaikkojen muutoksiin lienee se, että suuret korpimetsät
ovat hakkuiden toimesta vähentyneet ja pienentyneet. Lintujen on ollut sopeuduttava uusiin
pesimäympäristöihin.
Kävin viime kesänä Pariisissa ja siellä sepelkyyhkyt olivat ihan tavallisina puluina, niitä oli joka paikassa pustoissa, patsaiden päällä ja katoilla ja ne kerjäsivät ruokaa ihmisiltä ja melkein söivät kädestä. Tuntui aika oudolta, kun on täällä Suomessa tottunut siihen, että kerralla näkee korkeintaan 4 sepelkyyhkyä ja nekin pitävät reilun välimatkan ihmiseen.
VastaaPoistaNuo kaupunkisepelkyyhkyt ovat siis tosi pelottomia. Sitten taas nämä suomalaiset metsien sepelkyyhkyt ovat melko arkoja.
VastaaPoistaSuomalaiset sepelkyyhkyt, muuten, muuttavat talvehtimaan Ranskaan – tosin, ranskassa on oma sepelkyyhkykanta myös.
Anu