Sinisorsa (Anas platyrhynchos/Mallard, eng.) lienee kaikille suomalaisille tunnistettavissa oleva lintu. Se on maan toiseksi yleisin sorsalaji. Minulla otti jonkin aikaa ymmärtää, että heinäsorsista puhuttaessa puhutaan juuri sinisorsista. Heinäsorsa nimi ei ollut minulle tuttu.
Kesäaikaan sinisorsia saattaa olla lähes 250 000 paria. Ne muuttavat yöaikaan loka-marraskuussa talveksi Länsi-Eurooppaan sekä Ruotsin ja Norjan eteläisiin osiin. Suomeenkin niitä jää talvehtimaan noin 20 000 – 40 000 yksilöä.
Pesänsä sinisorsat tekevät metsän heinikoille. Pesä on rakennettu heinänkorsista ja untuviakin käytetään. Munia on 6-15 ja naaras hautoo niitä 27 vuorokautta. Kuoriutuneita poikasia naaras hoitaa kaksi kuukautta. Noiden kahden kuukauden aikana korean väriset koiraat käyvät sulkasatoa lävitse eli ne pudottavat upean värisen pukunsa ja muuttuvat asultaan naaraan kaltaisiksi, värittömiksi ja huomaamattomimmiksi linnuiksi.
En tiedä onko se menettänyt palan nokastaan kahinoidessaan toisten sorsien kanssa, tai onko nokka jäänyt johonkin kivenkoloon tai puunkoloon puristuksiin. Vai, onko nokkavaurion aiheuttanut sairaus.
Nämäkin eilen kuvaamani sorsat ovat kesän kuluessa muuttuneet pullasorsiksi: ihmiset käyvät ruokkimassa niitä leivällä ja pullalla – ravinnolla, joka on epätyypillistä sorsille ja vieläpä ajankohtana, jolloin ne löytävät helposti itsekin niille luonnollista ja ominaista ravintoa. Ruokkijat ajattelevat tekevänsä hyvää linnuille ruokkiessaan niitä suolatulla tai sokeroidulla vehnäleivällä. Toivon kuitenkin, että he jatkaisivat niiden ruokintaa talven lävitse, mikäli sorsat jäävät, eivätkä muuta etelään, kun ovat tottuneet saamaan ruokaa ihmiskäsien kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.
(Please, do not write links in your comment)