Jalohaikara

Tänään aamulla Helsingissä matkalla Lammassaaren lintutornille ja lintutornilla, sain useita kivoja havaintoja. Tässä kerron jalohaikarasta (Casmerodius albus/ Egretta Alba/Great Egret), jonka näin tornilla oltuani jo jonkin aikaa. Paljain silmin sitä ei voinut nähdä, sillä se oli aika kaukana.

 

Sillä on kaulassa näyttävä s-kirjaimen kaltainen mutka.

Olin tietoinen, että viimeisen kuukauden aikana alueella on päivittäin nähty jalohaikaroita. Seurailin näkemäni jalohaikaran kulkua ruovikon reunassa. Kameran ruudulla näin, että jalohaikaran alapuolella, kuvaruudussa, oli harmaahaikara.

 

Jonkin hetken kuluttua jalohaikara lensi lähelle harmaahaikaraa, käveli sen vieritse ylväänä, ja tallusteli myös samalla harmaahaikaran ohitse. Kuvassa jalohaikara oikealla, matkalla kohden harmaahaikaraa:

 

Kun jalohaikara tallusteli harmaahaikaran ohitse, se pian pongahti lentoon ja lensi matalalentoa, veden yllä, harmaahaikarasta etäämmälle.

 

 

Joitakin vuosia sitten jalohaikara yritti pesiä Viikin alueella. Tuolloin pesintä epäonnistui. Yhtenä syynä pesinnän epäonnistumiselle pidettiin sitä, että lintu häiriintyi sadoista päivittäisistä ihmisistä, jotka kävivät sitä kameroineen kuvaamassa. Minustakin se voisi olla todennäköinen syy sen pesinnän epäonnistumiselle.

 

 

Jos jalohaikara on tänä vuonna pesinyt jossakin lähistöllä, sen pesintä on onnistuttu salaamaan hyvin. Ja, se on erittäin hyvä asia.

 

 

Jalohaikaroita on viime vuosina havaittu Suomessa useita. Se ei siis virallisesti pesi Suomessa, vaikka se on jo joinakin vuosina pesintää täällä yrittänyt.

 

 

Voi olla, että pesintäalueet Itämeren eteläpuolella käyvät jalohaikaroille ahtaiksi ja niiden täytyy alkaa levittäytyä tänne pohjoisempaan päin. Myös ilmasto on lämmennyt ja sekin osaltaan avittaisi jalohaikaran pysyvää leviämistä Suomeen.