Koskikara

 

Koskikara (Cinclus cinclus/White-throated Dipper, eng.) on varpuslintu.

Muihin varpuslintuihin verrattuna se on erikoinen, sillä se hakee ruokansa vedestä sukeltamalla. Jostakin olen lukenut tai kuullut, että koskikara kykenee kävelemään veden pohjalla, mikä on lintumaailmassa tavaton ominaisuus.

 

Joka kerran koskikaraa katsellessa ei voi kuin ihmetellä sen tyyneyttä ja rauhallisuutta. Sen rauhallisuus tarttuu katsojaan. Se istuu jään reunalla paikallaan. Välillä sukeltaa veteen palatakseen samasta paikasta kuin sukelsi, veden pinnalla jään reunalle istumaan ja syömään veden alta löytämäänsä hyönteissaalista.

 

Kesällä koskikaroja ei näy. Niitä pesii Suomessa vain parisen sataa. Mutta talvisin koskikaroja näkee virtaavissa vesipaikoissa, kuten Helsingissä Vanhankaupungin koskella, jossa eilen kuvasin tämän postauksen kuvat. Koskikarat saapuvat Suomeen talvehtimaan ja siksi niitä voi talvella havaita.

 

Kenties tämä eilen kuvaamani koskikara on sama, jota olen samassa paikassa kuvannut edellisinäkin vuosina. Koskikarat nimittäin talvehtivat samoilla paikoilla vuodesta toiseen.

 

Koskikara on ehdottomasti lintu, joka kuuluu lintujen top vitoseen: viiden hienoimman tai vaikuttavimman, iloa tuottavan tai muuten vain minulle tärkeäksi käyneen linnun joukkoon.

 

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla hiirellä jotakin kuvaa.

 

Oudot sorsalinnut

Lahdessa eräs mielenkiintoinen talvilintupaikka on ns. Polttimon sula. Polttimolla on talven ajan sulaa vettä, johon kerääntyy talvehtimaan sorsalintuja. Talvehtijien joukossa on useasti ollut myös muun muassa pikku-uikkuja ja kuningaskalastaja. Paikalla käy, vuoden kierron vaihdellessa, myös erilaisia vierailijoita ja harhautuneita lintuja.

 

Tammikuun 15. päivä näin Polttimon sulassa kaksi outoa sorsalintua. En kykene tunnistamaan mistä risteymästä on kyse. Näitä lintuja oli kaksi täysin samanlaista. Kuvasin niistä toista:

 

 

 

 

 

Pari päivää sitten kävin Polttimon sulalla, eikä edellä mainittuja outoja sorsalintuja näkynyt. Sen sijaan näin toisenlaisen, varsin erikoisen näköisen risteymäsorsan.

 

 

 

Tälläkin sorsalla rinta on valkoinen. Valkorintaisia sorsia tiedän vain ristisorsan, jouhisorsan ja lapasorsan. Voisiko risteymä olla jokin niihin liittyvä? Olen katsellut netistä kuvia erilaisista sorsaristeymistä, mutta en ole löytänyt sellaista kuvaa, josta saisin näihin näkemiini sorsalintuihin tunnistamisapua.

Kainuussa ruokintapaikoilla

Sotkamon reissulla sain seurata ruokintapaikkojen lintuja. Kuukkelit (Perisoreus infaustus/Siberian Jay, eng.)  kävivät ruokinnalla välittämättä ihmisistä:

 

Toiset linnut eivät yhtä pelottomia ihmisiä kohtaan olleetkaan. Hömötinttejä (Parus montanus/ Willow Tit), keltasirkkuja (Emberiza citrinella/ Yellowhammer), urpiaisia (Carduelis flammea/ Redpoll) ja talitiaisia kuvasin ikkunan lävitse:

 

 

 

 

 

 

Lintujen joukossa oli myös yksi ”rähjäinen” järripeippo (Fringilla montifringilla/ Brambling, eng.). Järripeipot talvehtivat Länsi- ja Keski-Euroopassa, mutta joitakin niistä jää talveksi Suomeen.

 

Järripeippo on erittäin yleinen Suomessa, mutta aiemmin se oli minulle lintujokaeinäyttäydy. Silmäni eivät vain nähneet niitä, vaikka olisin ollut niitä lähelläkin. Viime vuonna sitten silmäni avautuivat havaitsemaan myös järripeippoja. Olen kuitenkin oikein tyytyväinen, että tämän vuoden haviksiini sain järripeipon heti tammikuussa. Tosin, uskon näkeväni järripeippoja vielä myöhemminkin tänä vuonna.

P.S

Muistutukseksi, tai jos joltakin on jäänyt lukematta, olen edelleen sama Töyhtötintti, mutta en voi ladata enää kuvia Töhtötinttinä. Kirjoitin tarkemmin asiasta marraskuussa.