Muihin
varpuslintuihin verrattuna se on erikoinen, sillä se hakee ruokansa vedestä
sukeltamalla. Jostakin olen lukenut tai kuullut, että koskikara kykenee
kävelemään veden pohjalla, mikä on lintumaailmassa tavaton ominaisuus.
Joka
kerran koskikaraa katsellessa ei voi kuin ihmetellä sen tyyneyttä ja
rauhallisuutta. Sen rauhallisuus tarttuu katsojaan. Se istuu jään reunalla
paikallaan. Välillä sukeltaa veteen palatakseen samasta paikasta kuin sukelsi,
veden pinnalla jään reunalle istumaan ja syömään veden alta löytämäänsä
hyönteissaalista.
Kesällä
koskikaroja ei näy. Niitä pesii Suomessa vain parisen sataa. Mutta talvisin
koskikaroja näkee virtaavissa vesipaikoissa, kuten Helsingissä Vanhankaupungin
koskella, jossa eilen kuvasin tämän postauksen kuvat. Koskikarat saapuvat
Suomeen talvehtimaan ja siksi niitä voi talvella havaita.
Kenties
tämä eilen kuvaamani koskikara on sama, jota olen samassa paikassa kuvannut
edellisinäkin vuosina. Koskikarat nimittäin talvehtivat samoilla paikoilla
vuodesta toiseen.
Koskikara
on ehdottomasti lintu, joka kuuluu lintujen top vitoseen: viiden hienoimman tai
vaikuttavimman, iloa tuottavan tai muuten vain minulle tärkeäksi käyneen linnun
joukkoon.
Kuvat
saa isommaksi klikkaamalla hiirellä jotakin kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.
(Please, do not write links in your comment)