Keväällä
urpiaisen (Carduelis flammea/Redpoll) rintapuoli alkaa punertaa. Erityisesti
koirailla. Seurailin tänään urpiaisia.
Olen
kuullut lintuilua pidempään harrastaneilta, että tundraurpiaisen ja urpiaisen
on helppoa erottaa, kun silmä tottuu niihin. Minä en vielä kykene erottamaan
niitä toisistaan. Jotkut näkemistäni urpiaisista olivat sangen vaaleita,
varsinkin alhaalta päin katsottuna – mutta, en erota tundraurpiaista
urpiaisesta. Tiedän periaatteen, että tundrat ovat vaaleampia ja niissä on
vähemmän viirutusta.
Aurinko
paistoi ja pari peippoa (Fringilla
coelebs/Common Chaffinch) intoutuivat laulamaan. En tiedä olivatko
peipot talvehtineet täällä, vai olivatko ne muuttajia. Tänne Etelä-Suomeen on
jo kyllä palannut varhaisia peippoja. Istuessaan oksalla peippo keikisteli pyrstöään
ilmaistakseen, että nyt on kova meno päällä ja talvi saisi sen puolesta väistyä. Keikistelijä kuitenkin kiinnostui
myös yhdestä urpiaisesta (tai sen ruoasta):
Hienoja kuvia!
VastaaPoistaPeipposesta puolikuuta kesään...
VastaaPoistaKiitos kommenteista.
VastaaPoistaItsellenikin tuli heti mieleen tuo ”puolikuuta peipposesta” kun kuuntelin peipon laulua :)
Välttämättä ei enää pidä paikkansa tuo vanha sananparsi… Ainakin pohjoissuomessa peipot saapuvat yleensä ennen kiurua (kuu kiurusta kesään)…
Muutoin mielenkiintoista, että entisaikoina muuttolintujen saapumisjärjestyksellä on määritelty kevään ja kesän etenemistä. Nykyihminen määrittää vuodenkierron katsomalla kännykkänsä tai älypuhelimensa kalenteria. Toisaalta, nykyään on lintujen harrastajia enemmän kuin koskaan on ollut ja se on lisännyt tietoutta linnuista – vaikka vuodenkierto (ja ajanhallinta) määritelläänkin kalenteria katsomalla.
Mutta, minä ainakin odottelen pian jo västäräkkiä, sillä ”västäräkistä vähäsen” :)
Anu