Ihailen
niitä, jotka tunnistavat lokit lokkien joukosta. Ornitologien ja
lintuharrastajien joukossa on paljon sellaisia asiantuntijoita, jotka käyvät
kaatopaikoilla säännöllisesti havainnoimassa lokkeja. Ja, niistä suurista lokki
määristä he kykenevät löytämään jopa harvinaisia lokkeja – jos niitä sattuu
olemaan paikalla.
Minulle
lokkien tunnistaminen on tuskallisen vaikeaa. Olen joskus vuosien mittaan
päättänyt opetella niiden tunnistamista ja sitä tarkoitusta varten olen
valokuvannut paljon lokkeja. Kuitenkaan en ole jaksanut tai ehtinyt perehtyä,
päätöksestäni huolimatta, aiheeseen. Niinpä ihan tavallisten lokkien
tunnistaminen on minulle useasti yhä hankalaa.
Näissä
kuvissa on Vanhankaupungin koskella kuvaamani, isokokoinen lokki syömässä
saalistaan. Rajaisin tunnistamisen alun harmaalokki, merilokki ja selkälokki
akselille. Päädyin harmaalokkiin. Merilokki on ehkäpä isompi. Selkälokilla
olisi keltaiset silmät.
Koska
aurinko paistaa sopivasti, on vaikea määritellä kuvieni lokin jalkojen väriä.
Harmaalokilla jalat ovat vaalean punertavat. Se silmän värikalvo ”muuttuu
vähitellen nuoren tummanruskeasta vanhan vaalean keltaiseksi ja silmä näyttää
kauempaa poikkeuksetta vaalealta” (Lintuopas). Kuvieni linnun silmät näyttävät vaaleilta.
Nokassa
on oranssinpunainen täplä kuten on kylläkin myös merilokilla ja selkälokilla.
Harmaalokin
punainen täplä kehittyy sen kolmannen talven aikana.
Tämän
postauksen teen pienellä näytöllä, enkä oikein voi tietää kuvien laadusta…
Toivottavasti ne eivät ole kauhean epäselviä…