Pikkulepinkäisen kannan vaihtelusta

Pikkulepinkäisiä (Lanius collurio/Red-backed shrike) on Suomessa noin 50 000 – 80 000 paria Lintuatlaksen mukaan. Kanta olisi pysynyt kuta kuinkin ennallaan edellisiin vuosikymmeniin nähden.

Jotkut toiset lähteet kertovat pikkulepinkäisen kannan pienentyneen. Esimerkiksi LuontoPortti ilmaisee pikkulepinkäisen kannaksi 30 000 – 60 000 paria.

Lintuatlaksessa kerrotaan, että Suomessa pesivien pikkulepinkäisten kannassa on suuria vaihteluja eri vuosina ja se hankaloittaa kannan muutosten arviointia. Vuosittaiset suuret kannan vaihtelut saattavat liittyä talvehtimispaikoissa tapahtuneisiin sääolosuhteisiin – Lintuatlaksen mukaan. Isossa Britanniassa pikkulepinkäinen on jo kuollut sukupuuttoon. Muuallakin Euroopassa sen kanta on pienentynyt. Syyksi arvellaan pikkulepinkäisille sopivien ympäristöjen vähenemistä.

Pikkulepinkäinen talvehtii Itä-Afrikassa. Syysmuutto käynnistyy heinäkuun lopulla, ja päättyy syyskuun puoliväliin mennessä.

Perustietoa pikkulepinkäisestä Birdlifen sivuilta.

Pikkulepinkäisiä ei ole paljon Kainuun alueella. Nämä pikkulepinkäisen kuvat otin (11.7) kuitenkin Kainuussa, Vaalassa.

Hiidenportti

Kävin (10.7) ensimmäistä kertaa Hiidenportin kansallispuistossa  Sotkamossa. Alueella on useampia patikoimismahdollisuuksia. Päiväretkelle valitsimme Hiidenkierroksen, jonka pituus on noin 5 km.

Lähtöpaikka on Palolammella.

Lammella on katoksia ja tulentekopaikat, sekä kaivo. Reitti kulkee noin kilometrin kankaalla, kunnes saavutaan varsinaiselle Hiidenportille.

Hiidenportti on kilometrin pituinen rotko. Kyseinen upea rotko on myös antanut nimen koko kansallispuistolle.

Rotkon toiselle puolelle kavuttiin tikapuita pitkin. Viimeisimmät tikapuut olivat lähes pystysuorat. Koira oli kannettava ylös.

Reitti kulki rotkon reunaa. Välillä reunalla oli köydet muistuttamassa, ettei kannata astua liian lähelle rotkoa.

Maisemat olivat jylhät. Alas, pystysuoraa seinämää, matkaa on 20 metriä.

Porttilammen laavu oli pysähdyspaikkamme. Laavulle tullessamme näin pikkusiepon noin 1,5 metrin päästä. Muutoin en juuri lintuja nähnyt. Alue kuitenkin vaikutti sellaiselta, että keväällä siellä näkisi lintuja. Hiidenportin kansallispuiston tunnuskuvana on lapinpöllö, jota alueella voi tavata hyvinä myyrävuosina.

Laavu oli mainiolla paikalla ja hyvin hoidettu. Jotkut pidemmän reitin valinneet pysähtyivät hetkeksi levähtämään laavulle jatkaakseen taas kohta matkaansa.

Lampi näytti kauniilta ja olin menossa viemään Malla-koiraa vilvoittelemaan lampeen. Onneksi huomasin heti, että lammessa on iilimatoja ja käskin Mallan vedestä pois.

Porttilammen laavulta palasimme samaa polkua takaisin varsinaiselle Hiidenportille. Tästä virallinen reitti olisi kulkenut Kovasinvaaralle. Kovasinvaara on autio talo, jonka niittyjä Metsähallitus hoitaa. Hiidenportilta kuitenkin lähdimme seuraamaan polkua, joka ei ole merkitty viralliseksi poluksi. Polku kulki vastakkaisella puolella rotkovajoamaa kuin Palolammelta patikoimme Hiidenportille. Jossakin vaiheessa polkumme yhtyi viralliseen polkuun, joka kiersi Palolammen ja päätyi lähtöpaikkaan parkkipaikoille.

Palolammen viraskirjasta näin ja matkallakin huomasin, että alueella vierailee runsaasti myös ulkomaalaisia. Tutkimuksen mukaan kävijöistä on 89% suomalaisia ja 11% ulkomaisia. Hiidenportin luonto ja maisemat ovat varmasti ainoalaatuisia, ja niitä kannattaa käydä katsomassa ja kokemassa – ja käyttää ulkomaisia vieraitakin siellä!

Joskus sinne voisi mennä pidemmälle retkelle… Ja, yöpyä siellä luonnon sylissä…

Hailuoto

Synnyin toukokuussa, ja kuulemma, jo kesäkuussa olin saaressa perheeni kanssa Juhannusta viettämässä. Suhteeni Hailuotoon on myös alkanut varhaisilla vuosillani. Veneellä ajoimme Hailuotoon mustikkaan. Pitkä matala ranta, joten vene jätettiin kauas rannasta, ja isä meloi meidät soutuveneellä maihin. Hiekkaranta – mikä mieluinen paikka lapselle! Ja, nuotiolla söimme eväitä, kun mustikoita oli poimittu.

Pihalla, kun katsoo taivaalle

1980-luvun puolella vanhempani ostivat Hailuodosta talon kesäpaikakseen. Siitä aloin tutustua myös muuhun Luotoon, kuin vain marjakankaisiin ja rantoihin.

Kun alkaa kuulua lintujen hätääntyneitä huutoja, on juostava pihalle ja katsottava taivaalle. Siellä on joko merikotka tai haukka. Ja, tätä tapahtuu monta kertaa vuorokauden aikana.

Ja, aloitettuani lintuilun, Hailuodon ruovikot ja pusikot ovat tulleet tutummiksi.

Ukkonen saapuu.

Matkan varrella kaunis, hylätty.

Aamulla.

Ohje, neuvo, muistutus...

Hailuodon lauttaranta poislähdettäessä.

Hailuoto Wikipediassa.

Marjaniemi, Hailuoto

Marjaniemessä on pitkä hiekkaranta.

Kalastajien mökkikylä. 

Marjaniemen majakka.

Marjaniemen majakka

Marjaniemi Wikipediassa.

Kuvattu 12.7. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla jotakin kuvaa.

Lokit ja meri

Lokit seuraavat Hailuotolautan laineita (17.7.).