Varpunen kesäaamuna

Eilen aamulla...

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla hiirellä kuvaa.

Lintuilukoira

                                            Malla viettää tänään yksivuotissyntymäpäiviä.

Vesilintujen talvehtimisalueen muutoksista

Ilmastonmuutos vaikuttaa muuttolintujen muutto-, talvehtimis- ja pesimiskäyttäytymiseen. Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen Tringan jäsenlehdessä (2/2013) kerrottiin tutkimuksesta, jossa todettiin vesilintujen talvehtivan yhä pohjoisempana.

 

Erityisesti telkkä, isokoskelo ja tukkasotka (Aythya fuligula/Tufted Duck) jäävät yhä runsaammin talvehtimaan Suomeen sekä Ruotsiin.

 

Tringan uutisessa kerrotaan, että kyseisten lajien talvehtimismäärät Suomessa ja Ruotsissa ovat viimeisen 30 vuoden aikana kasvaneet päälle 130 000 yksilöllä. Talvehtimisalueiden eteläreunalla, Ranskassa, Irlannissa ja Sveitsissä, määrät ovat pudonneet noin 120 000 yksilöllä.

 

Suomessa tukkasotkan talvehtimismäärät ovat monikymmenkertaistuneet.

 

Kuvat otin Hailuodossa 9.6.

 

Tiira

Tiirojen ulkomuoto on upea. Ne ovat linjakkaita ja äärimmäisen sopusuhtaisia. Niiden koko olemus on niin täydellisen dynaamisesti lentämiseen kehittynyt.

 

Tiirat lentävätkin mielettömän pitkät matkat – kaksi kertaa vuodessa. Lapintiira voi edestakaisilla muuttomatkoillaan lentää 80 000 kilometriä, sillä ne talvehtivat Etelämantereella.

 

 

Kalatiirat (Sterna hirundo/Common Tern) talvehtivat muun muassa Etelä-Afrikassa. Tällä hetkellä lintujen pisimmän muuttomatkan ennätystä ylläpitää muuan kalatiira, joka oli rengastettu vuonna 1996 Keski-Suomessa. Seuraavana vuonna kyseinen tiira havaittiin Australian kaakkoisrannikolla. Yhdensuuntainen muuttomatka oli 26 000 kilometriä.

 

 

Tiirat ovat pitkäikäisiä. Kalatiirat elävät jopa yli 20-vuotiaiksi. Vanhin Suomessa rengastettu kalatiira oli 25 vuotta vanha.

 

 

Kuvien tiira lienee kalatiira. Kalatiira ja lapintiira ovat kovin samannäköisiä. Erotukseksi, lapintiiralla on kuitenkin muun muassa pidempi pyrstö kuin kalatiiralla. Kuvat otin 4.7. Lahdessa Alasenjärvellä. Ja, kuvat saa isommaksi klikkaamalla hiirellä kuvaa.

 

 

Peustietoa kalatiirasta löytyy esimerkiksi Luontoportista.

Tunnistamaton

Mieltä on jäänyt keväältä asti vaivaamaan kaksi lintua, joita en tunnista. Linnut ovat sekametsässä Lahdessa. Lähellä pesii mustarastaita, räkättirastaista ja punakylkirastas.

Nämä kaksi havaitsemaani lintua käyttäytyivät hyvin eri tavoin kuin edellä mainitut rastaat. Nämä linnut ovat arkoja. Ne piiloutuvat välittömästi kun havaitsevat ihmisen, eivätkä ne ole muiden rastaiden tavoin pitäneet ääntä.

 

 

 

Kuvat otin aamulla 12.5. Kyseinen lintu jähmettyi paikoilleen, kun havaitsi minut. Toinen oli ihan lähellä puussa piilossa. Kun lopulta vähän liikahdin, ne molemmat lensivät äänettömästi pois, piiloon.

 

 

Lintu on korkeintaan punakylkirastaan kokoinen. Saattaa olla jopa hieman pienempi. Sillä on erittäin vahva nokka: nokan harja pyöristyy. Ja, sen silmät ovat suuret. Suuri silmäiset linnut ovat yleensä hämäräaktiivisia lintuja. Voimakas nokka ja suurisilmäisyys hämmästyttävät minua, enkä kykene tekemään tunnistusta. Sen väri takaapäin oli hyvin tasainen. Sivulla oli selkeä valkoinen juova. Kurkussa on likaisen valkoista. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla hiirellä jotakin kuvaa.

 

 

Pikkutikka

Ei kahta ilman kolmatta! Jos tiklit ja harmaapäätikat ovat riemastuttavia puutarhavierailijoita, niin tämänpäiväinen vierailija on tähän mennessä kaikkein huikein. Pikkutikka (Dendrocopos minor/Lesser Spotted Woodpecker) saapui puutarhaan!

 

Tikoista pikkutikka on ehdoton suosikkini. Ja, muutenkin se kuuluu suosikkilintuihini. Tässä Lahden havaintopaikassa pikkutikka oli aina ennen vakituinen kävijä, sillä se pesi lähellä. Kahteen viime vuoteen pikkutikkaa ei ole näkynyt, kunnes sitten tänään se saapui ääntä pitäen!

Keväällä ja alkukesällä kuulin metsässä pikkutikkojen äänen noin sadan metrin päästä tästä havaintopaikastani, mutten nähnyt niitä. Oletan niiden pesineen. Toivottavasti tämän päivän pikkutikkavierailija liittyy juuri poikasaikaan: poikaset lentelevät etäämmälle pesistään ja emot lentelevät niiden perässä.

 

Toivon, että aiempien vuosien pikkutikkatavat palautuisivat: pikkutikka lentäisi päivittäin puutarhaan omenapuuhun!

Pikkutikkakanta on ollut laskusuunnassa. Ja, sekin kuuluu niihin lintuihin, joiden pesimäaikaishavainnot tulee ilmoittaa lintutieteelliselle yhdistykselle. Ensi talvena aion satsata linturuokinnassa erityisesti tikkojen ruokintaan!

Alla kuvasta huomaa kuinka hyvä suojaväri pikkutikalla on omenapuussa. Samalla kuvasta saa käsitystä pikkutikan pienuudesta.

 

Pikkutikan levinneisyyskartasto Lintuatlaksessa.

Perustietoa pikkutikasta Luontoportissa.