Powershot - kamerapohdiskelua

Canon ja Nikon ovat vuosia keskenään kilpaillen kehitelleet kameroita, joissa olisi mahdollisimman tehokas objektiivi. Intentiona on, että ei tarvitsisi kantaa erikseen isoja objektiiveja, vaan iso objektiivi olisi kamerassa kiinteänä, valmiina.

f/8, 1/125, Iso-100

Olen käyttänyt kahta tällaista Canonin Powershot kameraa. Tämän postauksen kuvat otin viikonloppuna Powershot sx40hs:llä ja kaikkien kuvien polttoväli on 150 (kinofilmivastaavuus 840mm). Kuvat on otettu ilman vastavalosuojaa.

f/5.8, 1/400, iso-100

Powershot SX 40 HS:n jälkeen ilmestyi vieläkin kehittyneempi versio SX50HS ja sittemmin myös SX60HS. Olen ollut aika innoissani tuosta sx 60 hs kamerasta, mutta minulla ei ole sitä.

f/5.8, 1/500, iso-100

Useat ulkomaiset lintukuvaajat ovat netissä kirjoittaneet, että edeltävä, SX 50 HS, on parempi kuin SX 60 HS. Esimerkiksi Lillian Stokes, joka on jopa kuvittanut jokusen kirjoittamansa lintukirjankin SX 50 HS:llä ottamillaan kuvilla, ei suosittele SX 60 HS:ää, mutta sen sijaan suosittelee ja ylistää SX 50 HS:ää. Toisaalta ulkomaiset lintukuvaajat, jotka pitävät SX 50 HS:ää parempana kuin SX 60 HS:ää, myöntävät uudemmalla versiolla saavansa tarkempia kuvia, mutta … Sitten onkin erilaisia mielipiteitä siitä, miksi SX 50 HS on lintukuvaukseen hyvä ja SX 60 HS ei yhtä hyvä.

f/5.8, 1/320, iso-100

Kun SX 60 HS ilmestyi kauppoihin, SX 50 HS hintoja alennettiin. Ja, kun arvostetut ulkomaiset lintukuvaajat (jotka ovat aina kehuneet SX 50 HS:ää) kirjoittivat, ettei SX 60 HS ole yhtä hyvä kuin SX 50 HS, niin seuraus on ollut kaiketi Suomenkin kaupoissa se, että SX 50 HS on loppuunmyyty. Ja, vain SX 60 HS:ää on nyt saatavilla.

f/5.8, 1/125, iso-100

Pähkäilen siis SX 60 HS:n ja SX 50 HS:n välillä. Tosin, jos 50 HS on loppuunmyyty, ei enää pähkäiltävää ole.

f/5.8, 1/400, iso-100

Kuitenkin myös lukuisat lintukuvausta harrastavat kehuvat SX 60 HS:ää. Kyseisen kameran Facebook-sivulla on käyttäjien ottamia kuvia. Ihan hyviä kuvia ko. kameralla saa. Todennäköisesti enemmistö SX 60 HS:n kehujista eivät ole käyttäneet edeltävää versiota kyseisestä kamerasta.

f/6.3, 1/125, iso-200

Nämä Canonin Powershot SX 40 – 60 HS kamerathan ovat puoliautomaattisia. Niissä voi käyttää automatiikkaa, mutta niihin voi myös itse tehdä jonkin verran asetuksia. Itse rakastan tätä Canonin tuotekehittelyä, sillä isojen objektiivien kantaminen on raskasta. Minä katselen lintuja kameran lävitse, enkä aina edes välttämättä kuvaa. Kameran lävitse näen kauemmaksi ja tarkemmin kuin kiikareilla katsoessani. Kamera on siis minulle kaukoputken korvike.

f/5.8, 1/125, iso-100

I took this photos last weekend with the Canon Powershot SX 40 HS. I have pondering about new versions of the Powershot-cameras. Many birdphotographers, like Lillian Stokes, loves the Powershot SX 50 HS, but they don’t’t like the SX 60 HS. Now it is hard to find from the camerastores the SX 50 HS. It is sold out because the newer version SX 60 HS got so much critiques and SX 50 HS prices was cheaper after the SX 60 HS came to stores. On the other hand, many photographers also likes the SX 60 HS. 

Anyway, I like these Powershot cameras by Canon. And I think, that the Powershot SX 60 HS is a very good camera too… I have to decide which one I want, the SX 50 HS or the SX 60 HS – if there is any more the SX 50 HS in the camerastores…

 Anu

Punasotka

English summary is bottom of the text

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, että Välimeren maissa pyydystetään pikkulintuja syötäväksi. Pikkulintujen pyydystäminen on kiellettyä, mutta salametsästys on runsasta: joka vuosi Välimeren maissa tapetaan yli kymmenen miljoonaa pikkulintua, muun muassa Suomessa pesiviä satakieliä ja mustapääkerttuja. BirdLifellä on aiheesta hyvä sivu: Meidän lintumme Välimerellä.

Uskomattomalta tuntuu, että osataan sitä Suomessakin metsästää pataan lintuja, joita Euroopassa alkaa olla enää varsin vähän olemassa. Punasotkia (Aythya ferina/ Common Pochard) on Suomessa enää vain noin 13 000 paria. Laji on katoamassa koko Euroopasta. Syitä lajin katoamiseen ovat muun muassa järvien kuivattaminen ja niiden umpeenkasvu. Kaikkia syitä punasotkakannan taantumiseen ei kuitenkaan tunneta.

Suomessa punasotka on luokiteltu uhanalaiseksi, eli sen kanta on vaarantunut. Tästä huolimatta punasotka on yhä riistalintu. Sitä metsästetään Suomessa. BirdLifen mielestä punasotka tulisi Suomessa rauhoittaa.

Metsästys itsessään ei ole syy punasotkakannan romahtamiseen. Punasotkakannan pienuudesta johtuen, siihen kohdistunut metsästys voi kuitenkin edesauttaa voimakkaasti kannan pienenemistä entisestään.

En voi ymmärtää, miksi punasotkia metsästetään Suomessa. Suomessahan ei metsästetä lintuja ruoaksi ravinnon puutteen tähden. Suomessa lintujen metsästys on vain harrastus. Kyse on puhtaasti pelkästä harrastuspohjaisesta lintujen tappamisesta, eikä ruoan hankkimisesta ravinnon puutteeseen.

Punasotkiakin siis ammutaan harrastuksena, vaikka niistä valmistettaisiinkin ruokaa – koska niiden metsästäjillä ei oikeasti ole niiden tappamisen motiivina ravinnon puute. Metsästäjä ei näe nälkää, vaikka jättäisi punasotkan ampumatta.

En moralisoi metsästystä itsessään, vaan moralisoin vaarantuneen lajin metsästystä. Ja, vielä tarkemmin: moralisoin sitä, että Suomessa saa metsästää punasotkia. Päättäjien pitäisi rauhoittaa punasotka. Moralisointini kohdistuu ennen kaikkea päättäjiin, jotka mahdollistavat punasotkien metsästyksen.

Punasotkanaaras on hyvin erinäköinen kuin koiras. Ulkonäöltä niitä ei nopealla vilkaisulla tunnistaisi samaksi lajiksi. Kuinkahan metsästäjät syksyn hämärissä kykenevät erottaa punasotkanaaraan (ja punasotkan poikaset) muista sorsanaaraista – jos vaikka tahtoisivatkin yrittää, jotta eivät ampuisi vähälukuista lajia?

Punasotkia kuvasin eilen Suomenojalla.

There in Finland is only about 13 000 pairs of Pochards. Pochards is vulnerable, but despite of that, it is legal to hunt them. It is incomprehensible! Hunting is not the cause of the collapse of the Pochards number. However, hunting also reduce the number of Pochards.

The number on Pochards have declined throughout the European region. From a global aspect there is a lot of Pochards.

Pochard in Finnish Breeding Bird Atlas: Breeding.

Birdlife International: Common Pochard

I shot photos yesterday.

Anu

Kevätsade

-Kevätsade on hyvää tekevä sade, sanoi harmaahiuksinen nainen keinutuolistaan katsoessaan ikkunaan. Tyttö kuuli naisen sanat ja sateen ikkunassa, naisen tasaisen hengityksen.

-Muistatko sen sadun? Niistä linnuista, tyttö kysyi.

Nainen kurtisti otsaansa muistaakseen, tietääkseen. Oli vaiti miettiessään.

-No, niistä linnuista, tyttö tivasi.

-En muista, vastasi nainen yksitotisesti. Mikä satu? Kerro sinä se, jos muistat, jatkoi nainen.

-No, enhän minä muista… Siis se sininen lintu, tai vihreä… Siellä, missä oli ilon ja varjon maa, tyttö sopersi ja haroi avuttomana kädellään ilmaa kuin kadonnutta satua tavoitellakseen.

Sade koputteli ikkunaan. Hyvää tekevä sade. Tyttö ja nainen olivat hiljaa. Katsoivat molemmat ikkunaan, eivätkä puhuneet ajatustakaan.

-Kumpi sinusta olisi helpompaa löytää: se sininen tai vihreä lintu, vaiko se satu, joka on kadoksissa, kysyi nainen kesken hiljaisuuttaan.

Tyttö laittoi kätensä levollisesti syliinsä. Hän ajatteli lintua, jonka näki mielessään. Hän näki sen, mutta ei nähnyt sen väriä selkeästi. Oliko se sininen vai vihreä? Ja, satu. Satu puolestaan – siitä hän ei saanut otetta. Ei saanut sadun päästäkään kiinni. Vaikka toisaalta, se oli ihan lähellä, näkymättömänä, mutta kuitenkin valmiina kosketukseen. Valmiina hentoon otteeseen. Se ikään kuin odotti. Kurotuksen päässä. Käden ulottuvilla. Mielen ulottuvilla. Sydämen lähellä. Ja, hiuksissa, sekä sormenpäissä.

-Satu, vastasi tyttö, ja hämmästyi omaa yhtäkkistä varmuuttaan.

-Sitten sinä löydät sen, sanoi nainen katsahtaen tyttöön. Ja, kun tyttö katsoi naiseen, he molemmat tiesivät. He tiesivät, että se satu on jo tässä. Hetkessä. Keinutuolissa ja vanhenevassa naisessa. Tytössä itsessään ja sateessa. Hyvää tekevässä kevätsateessa.

Anu

Kaksi maisemaa

Eilen Viikissä pilvisessä säässä kokeilin jälleen kameraan erilaisia säätöjä. Epäselvien ja huonojen kuvien kanssa on kiva leikitellä kuvankäsittelyohjelmalla. Loin joutsenille kaksi maisemaa.

Ensimmäisessä kuvassa poistin harmaan mustan pilvitaustan ja tummensin joutsenta. Valkoinen lentää valkoisessa. Toisessa kuvassa tummensin taustan metsää ja valotin etualaa. Loin voimakkaan kontrastin.

Eilen, muuten, näin tämän vuoden ensimmäiset kulorastaani ja ensimmäisen kurkiaurani. Itse asiassa, kumpiakaan en olisi havainnut, mutta onneksi paikoilla olleet muut lintuharrastajat huomasivat ja kertoivat huomioistaan – ja niin minäkin näin ne.

Lisäys klo 07.57

Koiran kanssa tänä aamuna lenkillä sain kuulla jälleen kevään uutta laulajaa: punakylkirastaat. Näin niitä kolme yksilöä. Aamun äänimaisema on muuttunut viikon takaisesta huimasti!

I dealt with two "bad" photo.

And, by the way, I saw yesterday the Mistle Thrust and Cranes. Spring is here!

Anu