perjantai 15. kesäkuuta 2012

Kas, mukava tavata!


Muutaman kerran olen kirjoittanut linnuista, jotka eivät näyttäydy. Siis, kutakuinkin tavallisista ja yleisistä linnuista, joita lähes kaikki näkevät, mutta minä en jostakin syystä onnistu havaitsemaan.
Eräs lintujokaeinäyttäydy on minulle ollut punavarpunen (Carpodacus erythrinus/Common Rosefinch, eng.) . Punavarpunen on sangen yleinen ja siksipä täysin nähtävissä oleva lintu. Olen tuntenut vuosia punavarpusen äänen oikein hyvin. Se laulaa englanniksi: Pleased, to meet you! Ja, sitä ääntä olen kuullut niin usein. Sitä kuulee esimerkiksi Viikin alueilla vähän joka puolella. Mutta, minä en nähnyt punavarpusta. Olen ollut jopa suuremmankin porukan kanssa lintuilemassa ja muut porukasta näkivät punavarpusen, mutta minä en sitä nähnyt, vaikka kuinka tiirailin.


8.6. lintuillessani Viikissä, heti jälleen minua tervehti punavarpusten monotoninen laulu: Pleased to meet you, pleased to meet you! Ironista, kun ne laulavat iloaan tavata minut, mutta minä en vain saa sitä iloa, että tapaisin ne!

Niinpä, edellä mainitsemallani reissulla, keskityin lintuillessani muihin lintuihin kuin punavarpusiin. Lopulta jo ihan läheltä, muutamien metrien päästä, kuulin tuttua tervehdystä: Pleased to meet you! Katsoin lähioksille ja siinä se oli! Silmieni edessä punavarpunen! Samassa se lennähti vähän etäämmälle puuhun, mutta jäi näkyviin ja alkoi laulaa. Näin siis punavarpusen elämäni ensi kerran vasta 8.6. 2012 – vaikka vuosikaudet olen ollut sitä hyvin lähellä, kuunnellut sen laulua vierestä.


Kun näin ensimmäisen punavarpusen, samalla lintuilureissulla näin niitä muuallakin, useita. Eikä siinä vielä kaikki! Tuon linturetken jälkeen olen nähnyt niitä joka ainoalla kerralla, kun olen ollut lintuilemassa Viikissä. Nyt ne näyttäytyvät minulle joka paikassa!

Aivan kuin linnun ja minun välillä olisi ollut vuosia jokin mystinen verho, jota ei voinut edes raottaa. Ja, sitten verho yhtäkkiä aukesi sepposen selälleen, tai poistui kokonaan. Lintu on minulle näkyvissä.



Asiaa voisi kyllä tarkastella hieman rationaalisemminkin. Silmäkin kyllä oppii katsomaan lintuja oikeista paikoista. Siten minulle kävi esimerkiksi satakielen kanssa. Reilu vuosi sitten minulla oli vaikeuksia nähdä satakieltä. Useasti olin, sen äänen perusteella, sitä hyvinkin lähellä, mutta katseeni ei löytänyt sitä. Kun sitä sitten muutaman kerran näki, ja huomasi missä kohtaa oksaa se istuu ja millä korkeudella, niin sen jälkeen on ollut satakieltä helpompi löytää. Silmä alkaa etsiä sitä tietyltä korkeudelta ja tietyistä paikoista oksalla.



Perustietoa ja ääninäyte punavarpusesta Luontoportti-sivustolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.