Keltavästäräkki

Eilen epäröin keltaisen västäräkin suhteen, olisiko se keltavästäräkki vai sitruunavästäräkki. Mietin, ettei västäräkin värit näyttäneet koulukirjaesimerkin mukaisilta – kuten aina ei linnut näytäkään kirjojen kuvien mukaisilta.

Tänään olin aamulla jo kuuden aikaan Viikin ruovikoilla. Ei tuullut, joten kaislat ja ruokokasvit eivät heiluneet. Niinpä oli helppoa katsella niiden päällä istuvia lintuja.

Ja, aurinko paistoi, joten valoa riitti kuvaukseen. Nyt näin oikein koulukirja esimerkkejä  keltavästäräkistä (Motacilla Flava/Yellow Wagtail).

Keltavästäräkkikoiraan selkä on vihertävä:

Jotta keltavästäräkki asia ei olisi niin yksinkertainen, niin monimutkaistan hieman. Suomessa pesii kahdenlaisia keltavästäräkkejä. Luontoportissa on kirjoitettu seuraavasti: ”Etelä-Suomessa esiintyvät keltavästäräkit ovat pääosin rotujen risteytymäkantaa (Motacilla flava X thunbergi). Nimirotu (M. f. flava) kuuluu keltapäisten keltavästäräkkien suurryhmään. Nimirodun yksilöiden pään pohjaväri on keltainen ja koirasyksilöillä on keltainen silmäkulmanjuova. Pohjois-Suomessa pesivän rodun (M. f. thunbergi) koirailla päälaki on liuskeenharmaa ja silmäkulmanjuova puuttuu.”

Keltavästäräkit ovat vähentyneet viime vuosina. Muun muassa siitäkin Pertti Koskimies mainitsi viime vuonna esitellessään radiossa keltavästäräkin: Ylen viikon luontoääni.

Keltavästäräkki on minulle vielä uusi tuttavuus, ja olen jotenkin hyvin epävarma sen tunnistamisen suhteen koko ajan... Piti tarkistaa sirkutkin, jotta en nyt sitten kumminkaan erhetyisi sirkkua luulemaan keltavästäräkiksi ;)