maanantai 20. elokuuta 2012

Sumuisessa aamussa



Havaintopaikallani Lahdessa on useina aamuina kuulunut runsaasti lintujen lauluja. Kun keskikesän jälkeen linnut ovat olleet hiljaa, on yllättävää, kun ne yhtäkkiä alkusyksyllä saattavatkin taas laulaa ja äänellä aktiivisesti.

Useat metsälinnut ovat hakeutuneet ihmisten pihoille ja puutarhoihin. Muuttolinnut tankkaavat puutarhojen runsaalla ravintotarjonnalla itseään, jotta jaksaisivat lentää etelän maihin. Muutamana aamuna jo on punatulkkujenkin puhallusta kuulunut ihan lähellä – kesällä kun niitä ei pihoilla ja puutarhoissa näe, eikä kuule. Nyt ne taas lähestyvät ihmisasutuksiakin. (Viime yönä unessa otin valokuvia omenapuun pikkulinnusta ja katsellessani kameran lävitse lintua, huomasin sen olevan sinirinta… Olen viime päivät ajatellut sinirintoja, jotta joskos ne pysähtyisivät taas muuttomatkallaan omenapuuhun hetkeksi. Ehkäpä siksi jo unessa näinkin sellaisen.)

Jokavuotista päänvaivaa tunnistamisessa ovat aiheuttaneet tiltaltit ja pajulinnut – ne kun ovat niin samannäköisiä. Nyt niiden samannäköisten joukkoon on liittynyt sirittäjiäkin. Haastetta lintujen tunnistamiseen siis riittää! Metsälinnut lentävät pihalle tiaisparven mukana. Kun tali- ja sinitintit pelmahtavat paikalle, joukossa on yleensä aina kerttuja, pajulintuja ja muita metsänlintuja. Aina kun tinttiparvi saapuu pihalle, on syytä olla valmiudessa, sillä niiden seassa on muitakin lajeja.



Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla/Blackcap, Black-capped Warbler, eng.) koiraalla on musta baskeri. Ja, naaraalla baskeri on punaruskea.

Tämän postauksen kuvat otin pari päivää sitten aamulla erittäin sakeassa sumussa. Sumu tekee kuvista utuisia. Kyseisen mustapääkerttuyksilön vatsa näytti hieman kellertävältä, että aloin jo epäillä olisiko tuo baskeripää mustapääkerttu laisinkaan.  Yleensä mustapääkertulla on vatsapuoli melko harmaa. Toisaalta naarailla ja nuorilla linnuilla vatsassa saattaa olla kellertävyyttä – niillä sitten taas on punaruskea baskeri päässään. Kellertävyys voimistuu, kun auringon valo osuu sopivasti lintuun. Ja, kun valo ei taas kohdistu lintuun, silloin värisävy on toisenlainen. Kuvaa ottaessa aamuauringon säteet yrittivät työntyä sumun lävitse erityisesti metsälintujen - ja myös mustapääkerttujen - suosimaan luumupuuhun (tiaiset puolestaan tykkäävät enemmän pelmentää omenapuissa – tässä havaintopaikassani).


2 kommenttia:

  1. Sinullehan on unessa käynyt siten kuin minulle oikeassa elämässä: kuvasin vuosi sitten punarintoja, mutta osa olikin sinirintoja! Olen siitä kirjoittanutkin toisen blogini puolella:
    http://kirlahblog.blogspot.fi/2011/09/yllatys-tamakin.html

    VastaaPoista
  2. Kirlah,
    olipa upea ja ihana yllätys sinulla, kun kuvasitkin sinirintoja! Ottamasi kuvakin sinirinnasta on hyvä.

    Odotan aika kovasti sinirintojen muuttomatkaa ja sitä pysähtyvätkö ne Lahden havaintopaikkani lähettyville. Viimesyksynä (7.10) havaintopaikan pihan omenapuussa oli sinirinta. Sen näkeminen siinä oli samanlainen yllätys kuin sinullekin oli yllätys huomata sinirintoja punarintoja kuvatessasi.

    Uneni kyllä oli hyvin samankaltainen hetki kuin sinulle kävi todellisuudessa :)

    Anu

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.