Haikarauutisia

Härkälinnut (Podiceps grisegena/  Red-necked Grebe, eng.) ovat saapuneet samoille paikoille kuin viime vuonnakin Lahden Alasenjärvellä. Seurailin viikonloppuna kahden härkälintuparin touhuja.

Ne uivat pareittain ja alkoivat mylviä toisilleen – siis yksi pari mylvi toiselle parille. Pari alkoi uida ripeällä vauhdilla toista paria kohden mylvien, ja tämä toinen pari ui pakoon. Sitten jonkun hetken kuluttua tilanne kääntyi. Se pari, joka lähti pakkoon uimaan, alkoikin nyt mylvien uida toista paria kohden. Ja, toinen pari ui mylvien pakoon.

Äänestä päätelleen härkälinnuilla ei ollut hauskaa, vaan ne olivat sangen tosissaan kommunikoidessaan toisilleen isoäänisesti.

Alasenjärvellä ilokseni huomaan nyt kanandanhanhia ja telkkiä paikoilla, jossa niitä aiempina vuosina en ole nähnyt. Myös haapanat uiskentelevat siellä. Ja, tikat touhuavat metsässä:

Viikonloppuna kävin Hollolassa Kutajärven lintutornilla ja lintulavalla. Minä pidän Kutajärven lintutornista ja maastosta kävellä sinne, sekä tornista avautuvista näkymistä. Linnut ovat siellä suhteellisen lähellä, ja kiikareillakin näkee melko hyvin jo monenlaista. Lintulavalla on kiva syödä eväitäkin ja juoda kahvia termarista. Lavan rakenteet suojaavat tuulelta. Tosin, tällä iltalintuiluretkellä ei eväitä ollut mukana. Kuuma tee termarista olisi kyllä tehnyt hyvää, sillä tuuli kävi pohjoisesta ja se oli kylmä. Kutajärvellä on havaittu 216 lintulajia, ja se onkin yksi erittäin arvokas lintualue Suomessa.

Kurjen (Grus grus/Common Crane, eng.) näin kiikareilla läheltä. Se sulautui ruovikkoon ja pensaikkoon upeasti. Näin myös muun muassa silkkiuikun, nokikanoja, lokkeja ja kuikan. Kaulushaikaran (Botaurus stellaris/ Great Bittern, eng.) sumutorvimainen ääni kuului useasti, mutten sitä nähnyt. Sen ääni on kuin pulloon puhallus. Ja, se ääni kuuluu kauas. Tällä kertaa se kuului jo parkkipaikalle asti lävitse metsän. – Niin, Kutajärvellä näin sitten tietenkin myös lintuja, joita en tunnistanut ;)

Sinisorsat (Anas platyrhynchos/Mallard, eng.) kellimässä aamuauringossa Alasenjärvellä:

Eilen iltasella lintuilin Viikissä. Ja, näin elämäni ensimmäisen kattohaikaran (Ciconia ciconia/ White Stork, eng.) Hakalanniemen lintutornista. Myös harmaahaikaroita näin. Sekä lintuja, joita en tunnistanut ;) Ja, joukon tuttuja nokikanoja, kyhmyjoutsenia, silkkiuikkuja…

Muistan lapsuudesta kouluajoilta, kun biologian kirjat kertoivat, ettei haikaroita ole Suomessa. Nykyään niitä on. Toissa kesänä näin harmaahaikaran Hailuodossakin, kuten myös Kutajärvellä ja Viikissä. Viime vuonnakin näin harmaahaikaroita Kutajärvellä ja Viikissä. Tänä keväänäkin haikaroita on tullut moniin paikkoihin. Ehkä haikaroiden saapuminen pesimään Suomeen kertoo ilmaston lämpenemisestä.