Rodopuisto

Lintulavojen ja lintutornien lisäksi, silloin tällöin, ihan vaan vaihtelun vuoksi, käyn myös kukkienkatselulavoilla ;)

Helsingissä Alppiruusu- eli Rodopuistossa on lavoja, joilta voi katsella  useita metrejä korkeita ja hienoja alppiruusuja eli rodoja, sekä atsalejoja. Yllä oleva kuva on astalejojen katselulava. Nyt juuri parhaillaan niin rodot kuin atsaleatkin kukkivat. Ensin rodot tekevät kävyn kaltaisen kukinnon alun. Varsinkin kaksivärisissä rodoissa tämä ”käpyvaihe” on kivan näköinen.

Ja, sitten, käpyvaiheensa jälkeen, rodot pikkuhiljaa, vähä vähältä, puhkeavat kukkaan.

Rodopuistoa on kahdeksan hehtaaria. Rodojen välissä kulkee hiekkateitä ja kivoja lankkupolkuja. Niitä kulkiessa korkeat rodot kaartuvat pään päällekin.

Helsingin Rodopuisto sai alkunsa jotakuinkin niin, että. Mustialassa Carl Gustav Tigerstedt alkoi kasvattaa isänsä A.F Tigerstedin arboretumissa rodoja. Joskus, jo jonakin sotavuotena, kun lunta ja pakkasta oli ollut paljon, Tigersted kiinnostui kovasti eräästä rodostaan, joka kesti pakkasta erinomaisen hyvin. Ja, sitten vuonna 1975, juuri tuon kyseisen pakkasta poikkeuksellisen hyvin kestävän kukan siemenet istutettiin Helsinkiin ja Alppiruusupuisto sai alkunsa.

Alppiruusupuisto perustettiin suolle (tänäänkin siellä kukkii ja kasvaa joitakin suolajikkeita, kuten suopursua ja lakkaa), mäntyiseen ympäristöön. Vanhimmat puiston alppiruusuista ovat todella puumaisen isoja tätä nykyään.

Puistossa on jalostettu rodoja mahdollisimman pakkasen kestäväksi, sekä erilaisia kauniita värejä, ja erilaisia kokoja. Rodojen jalostus on ollut alusta lähtien Helsingin yliopiston tutkijoiden työtä. Alueesta itsessään vastaa Helsingin kaupunki.

Puisto on erikoisuus koko maailmassa, koska se on kaikille avoin kaupunkipuisto ja yhtäaikaisesti se on myös yliopiston tutkimusalue. Erikoisuutta on tietenkin myös siinä, että puistossa rodolajien ja myös lajikkeiden määrä on tuhansissa. Tämä puisto on myös ”tuottanut” kahdeksan  kotimaista rodolajiketta.

Rodopuistossa omana alueenaan on sitten atsaleapuisto, jonka tuoksu on todella, todella päätä huumaava. Puisto sai alkunsa vuonna 1988 aloitetusta atsalean jalostusohjelmasta. Atsaleat kuuluvat rodojen sukuun.

Atsaleat pudottavat lehtensä talveksi, toisin kuin rodot, jotka ovat vihreinä talvellakin. Atsaleat eivät myöskään ole yhtä korkeita kuin jotkut rodot parhaimmillaan ovat. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin atsalea-alueella kasvaa muun muassa kaikki Suomessa (ja ilmeisesti Euroopassa?) myynnissä olleet atsaleat, sekä tietenkin paljon, paljon muita atsalejoja. Yhteensä alueella on ainakin 1500 atsaleaa. Atsaleat on alueelle valittu myös siten, että aina jotkin niistä olisivat kukassa kesän aikana. Atsalejoja alueella on jalostettu erityisesti sään kestäviksi, mutta myös eri värejä ja eri kokoja.

Vaan kukat eivät tänä vuonna olleet ainoita, mitkä rodopuistossa kiinnittivät huomioni. Huomasin siellä nimittäin myös lintuja. Tali- ja kuusitiaisia, mustarastaita, peippoja, kyyhkysiä ja käpytikka… Kun puistossa käy varhaisella aamulla, jolloin siellä ei vielä ole väen paljoutta, tulevat oravat ja tiaiset lähes tulkoon päälle asti. Niitä on ruokittu siellä sen verran hyvin, että ne eivät pelkää ihmisiä, vaan päinvastoin, hakeutuvat hakemaan ruokapaloja. Vanhat rodot ovat varreltaan hyvin puumaisia, ja niinpä rodojen paksuilla varsilla ja oksilla hyppelevät pikkulintuset, ja rodopensaiden suojissa kulkevat mustarastaat ja kyyhkyset. Männyissä oli runsaasti linnunpönttöjäkin.