Poikasten elämää

Sain eilen kutsun päästä aitiopaikalta seuraamaan erään pöntön elämää. Ja, nyt kertomus, mitä siellä pöntöllä tapahtui.

Pöntössä kirjosiepon poikaset pitivät ääntä. Ne kaipasivat vanhemmiltaan ruokaa. Ja, vanhemmat lentelivät pyydystämässä kesän herkkuruokia ja kantoivat nokissaan niitä poikasilleen.

Eräs poikanen kurkotteli pöntön aukosta, katseli vihreää maailmaa ja piipitti isoäänisesti emojaan kutsuen.

Kun se kurkotteli ulos, niin yhtäkkiä se putkahti koko pöntöstä pois, ja tupsahti puun rungolle.

Siinä se hämmentyneenä ja ehkäpä hieman peloissaankin jatkoi vanhempiensa kutsumista. Halusi ruokaa.

Ja, hetken kuluttua, se avasi pienet siipensä ja lensi matalalentoa epävarmana vaappuen useita metrejä. Katosi minun näköpiiristäni.

Vaan samassa toinenkin poikanen kävi pöntön aukosta kurkistelemaan. Sekin halusi ruokaa. Ehkä se myös ihmetteli, minne oli sisar kadonnut kotipöntöstä. En ehtinyt jäädä seurailemaan, mutta luulen tuonkin poikasen jo pudonneen pöntön aukosta ja aloittaneen pesäkolon ulkopuolisen elämänsä kaikkine vaaroineen ja iloineen.