Keväällä, kun puissa ei ole lehtiä, linnut sekä näkyvät että kuuluvat. Kun lehdet kasvavat puihin, lintuja on vaikeampi nähdä, mutta niiden laulua kuulee yhä. Ja, sitten saapuu keskikesä, jolloin linnut hiljenevät. Kunnes…
Eilen linnut lähes riehaantuivat. Eri lajien poikaset sirkuttivat ja lensivät sinne tänne, melko pelottomasti ja uhkarohkeasti. Emot lentelivät lähettyvillä johonkin istumaan ja katsomaan jälkikasvunsa perään. Jotkut emot vielä ruokkivat poikasiaan. Nyt on mitä parhain aika opetella poikasten tunnistusta!
Luulenpa seuraavissa kolmessa kuvassa olevan västäräkkien poikasia:
Alla kuvassa poikanen oli melko nukuksissa: sen silmät olivat välillä ummessa. Se oli siinä pöyhöttänyt itsensä pyöreäksi palloksi.
Ja, tässä kuva samasta poikasesta valppaana, juuri hetkeä ennen kuin se lähti lentoon (sen kroppa ei enää näytä niin pyöreältä pallolta ja kaulan seutu on noussut esiin):
Olipa kertakaikkisen helppoa lintuilla, kun linnut, suoraan sanottuna, parveilivat ympärillä. Käpytikatkin (kolme) intoutuivat keskikesän hiljaisen jakson jälkeen jälleen lentelemään ja tiksuttelemaan. Ne myös kisailivat keskenään (tai, en minä tiedä oliko se kisailua, kahnailua vai kosiskelua, kun kaksi tikkaa keskenään kävivät toisiaan kohden). Yksi tikka lennähti puuhun vajaan kahden metrin päähän minusta.
Ja, jotta lintuilu olisi vieläkin helpompaa, niin lopulta pieni punarinnan poikanen lensi avoimesta ovesta sisään asti. Se lensi saman tien ikkunan äärelle ja oli peloissaan, että mihin tulikaan lennettyä. Niin pieni se oli ja järkytyksissään, ettei edes kiinni otettaessa pyristellyt vastaan. Se avustettiin vapauteensa takaisin mitä pikimmiten.
Tänään linnut vaikuttavat yhtä innokkailta lentelemään ja ääntelemään kuin eilenkin. Lintuilupäivä siis jälleen.
Kesän mittaan on tullut tehtyä pieniä reissuja, ja reissuilla olen lintuillutkin. Kuvia on paljon ja niiden järjestäminen vie aikansa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! Thank you for your comments.
(Please, do not write links in your comment)