Haarapääsky

Pääskyt ovat lintuja, joiden keväinen saapuminen huomataan, vaikka ei juuri muihin lintuihin kiinnitettäisikään huomiota. Pääskyt huomataan. Kesällä niitä katsahdetaan taivaalle, tai sähkölangalle. Niiden olemassaolo tiedostetaan, vaikka ei juuri muiden lintujen olemassaoloa tiedostettaisikaan. Pääskyt myös yleensä saavat olla rauhassa ihmisiltä. Ne ovat ikään kuin pikkulintujen aatelia: jotakin hienoa, jotakin jonka olemassaolo on tärkeää. Ne ovat jotakin huomioitavaa. Ja, ehkä myös kunnioitettavaa.

Pääsky-sanakin on ikivanha suomalaisperäinen sana. Se ei ole lainasana, eikä johdettavissa toisiin kieliin. Sananakin pääsky on jotakin ainoalaatuista. Jotakin hienoa ja arvokasta.

Sanotaan, että ei yksi pääsky kesää tee. Ja, vappu tulee käki kainalossa, pääskynen pivon pohjassa. Kerrotaan, että kesään ei ole päivääkään pääskysestä. Ja pääsky tuo toivon tullessaan. Tiedetään, että talo, jonka räystäille pääsky on asettunut pesimään, saa onnea osakseen. Pääsky tuo taloon onnen mukanaan. Ja, varmana tietona todistetaan, että pääskyn pesän tuhoaminen johtaa ihmisen onnettomuuteen.

Pääsky ei siis ole mikä tahansa lintu. Pääsky on jotakin erityistä. Arvokasta ja ainoalaatuista. Pääskyjen olemassaolo tiedostetaan.

Haarapääskyt (Hirundo rustica/ Barn Swallow) elävät eteläisessä Afrikassa, Etelä-Aasiassa, Australiassa ja Etelä-Amerikassa. Kevään tullen ne lentävät pesimään pohjoisempaan Aasiaan, Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Suomeen haarapääskyt saapuvat huhtikuun lopulta alkaen. Tänne matkanneet haarapääskyt ovat kesänsä asuneet eteläisessä Afrikassa. Ne ovat taitavia lentäjiä, kuten jokainen on saanut huomata, omin silmin. Ne ovat myös nopeita, sillä niiden lentovauhti on jopa 120 km tunnissa (ja muistetaanpa vain, että Peukalo-Liisakin matkusti ystävällisen ja taiturillisesti lentäneen haarapääskyn selässä).

Pesänsä haarapääskyt rakentavat yleensä maaseuduille. Ne eivät ole kaupunkilintuja, eivätkä metsälintuja. Pesä on savella vuorattu avoin pesä, joka sijaitsee esimerkiksi kattoräystäillä, kattojen ja seinien ulkonemissa, vajojen sisällä. (Jopa Hailuodon lautallekin (sopivan ulkonevan rautapalkin päälle) on pääsky perustanut niin useina kesinä pesänsä! Ja, näinpä Sotkamon keskustan parkkihallin sisällä pesän, jossa kivasti rintarinnan nökötti neljä haarapääskyn poikasta) Haarapääskyt eivät juuri ihmisiä pelkää, vaan ne ovat ihmisiin sopeutuneet: asettuvat asumaan ihmisen tekemän rakennelman yhteyteen. Ne lentelevät taiturillisesti maalaistalojen pihoilla, ja istuksivat välillä sähkölankojen päällä siipiänsä lepuutellakseen, tai ihan vain maalaismaisemia ihaillakseen. Tai, kenties ne sähkölangalla istuessaan tuumivat, että ihmisten lähellä asuminen tuo onnea ja onnistuneen pesinnän.

Haarapääsky munii 4 – 6 munaa, ja hautoo niitä kaksi viikkoa. Kesän aikana se saattaa tehdä toisenkin poikueen. Poikasia syötetään hyönteisillä vuorokaudessa kutakuinkin 1200 kertaa. Siinäpä on haarapääsky-vanhemmilla hommaa! Onneksi ensimmäisen poikueen nuoret linnut saattavat myös alkaa syöttää toisen poikueen poikasia. Vanhemmat poikaset siis saattavat olla vanhempiensa apureina. Poikaset pyrähtävät pesästä pois kolmen viikon ikäisinä.

Haarapääskyjä on monin kolkin maailmaa. Ja, lähes kaikkialla niihin suhtaudutaan kunnioittavasti ja ihaillen. Ja, niistä on muuallakin kuin Suomessa paljon perimätietoja: uskomuksia ja kertomuksia. Kansanperinteiden viisauksia.

Tallinnassa, tai muualla Virossa matkustelleet, ovat huomanneet, että Viron 500 kruunun setelissä on kuvattuna lentävä haarapääsky. Haarapääsky onkin Viron kansallislintu vuodesta 1962. Haarapääsky viroksi on suitsupääsuke. Suitsu tarkoittaa savua, ja nimi viittaa siihen, että se aikoinaan on pesinyt savuisissa pirteissä. Raamatun teksteihin liittyen suitsupääsukea on kutsuttu myös Jumalan kanaksi ja Jeesuksen linnuksi. Myös Virossa haarapääskyn uskotaan tuovan onnea taloon. Ja, onpa siellä joskus uskottu, että jos kevään ensimmäisiä pääskysiä on parillinen määrä, merkitsee se kesähäitä. Niin, ja jopa niinkin on joissakin seuduin Viroa muinoin uumoiltu, että kevään ensimmäisen pääskyn havaittuaan, on syytä tehdä kuperkeikka, sillä siten estetään selkävaivat koko alkavan kesän ajaksi. Myös Virossa tiedetään, että pääskyn pesän tuhoaminen aiheuttaa onnettomuutta, tai sitten se aiheuttaa kasvoille pääskyn pilkkuja eli pisamia.

Haarapääskyjä on monin puolin maapalloa ja se on vielä elinvoimainen laji. Kuitenkin hälyttävänä huolena on sen määrän radikaali väheneminen. Ihmiset luopuvat maatalouden harjoittamisesta eri puolilla maailmaa, karjatalous on vähentynyt, jäljelle jääneet viljelyt ovat yksipuolistuneet ja samalla haarapääskyjen luontaiset pesimäympäristöt katoavat. Maaseudut asfaltoituvat lähiörakentamisen myötä. Suomessa haarapääsky on vähentynyt kolmanneksen kahdessa vuosikymmenessä. Haarapääskyjen tulevaisuus ei näytä, tässä suhteessa, hyvältä.

Haarapääskyn puuorrella (kattolipan alla) kuvasin Hailuodossa 5.7. Ja, sähkölangalla istuvat haarapääskyt on kuvattu Sotkamossa 8.7.