Käki

Runsaan viikon ajan on Lahden seudulla joka puolella kuulunut käen (Cuculus canorus/ Common Cuckoo) kukuntaa. Kuulostaa kuin tänä keväänä käkiä olisi runsaasti. Niiden kannat vaihtelevatkin: toisina vuosina käkiä on huomattavasti enemmän kuin toisina.

Kaikkihan tietävät, että käki ei muni omaan pesäänsä, vaan se munii toisten lintujen pesiin. Käellä on käsittämätön kyky: se munii samanvärisiä munia kuin ne munat, jotka ovat pesän isäntälintujen munat. Kukin käkinaaras yleensä erikoistuu johonkin isäntälajiin ja munii vain kyseisen lajin näköisiä munia. Ilmiö on uskomaton! Käkien munia on löydetty noin sadan eri lintulajin pesistä.

Käen isäntälajina on enimmäkseen ollut leppälintu. Leppälinnut kuitenkin ovat oppineet melkoisen hyvin tunnistamaan käen munan. Ne kykenevät poistamaan pesistään jopa puolet käen munista. Ja, muissa tapauksissa leppälinnut usein hylkäävät koko pesän tunnistaessaan siellä käen munan. Seuraus tietenkin on, että käen kanta pienenee, kun sen munat jäävät hautomatta.

Minusta käen kyky munia samanvärisiä munia kuin isäntälinnun munat, on kameleonttimainen kyky. Toisaalta mietin, onko käki aina toiminut siten, että ei itse haudo, vaan tiputtaa munat toisten lintujen pesiin. Onko tämä pitkällä aikavälillä syntynyt toimintamalli ja sitä ennen se olisi jopa itse hautonut munansa? Ja, jos niin on ollut, voisiko käen toimintamalli vielä joskus uudelleen muuttua: muut linnut, kuten leppälintu, oppivat torjumaan käen munien haudonnan, ja käen puolestaan olisi oman lajisäilyvyytensä kannalta opittava toisenlainen keino lisääntymisensä varmistamiseen? Voisiko se itse oppia pesimään ja hautomaan munansa? Jos se itse hautoisi munansa, niin se vaikuttaisi myös sen muuttokäyttäytymiseen, ts. sen muuttoajat muuttuisivat. Muuttomatka Afrikkaan on pitkä, ja jos se itse pesisi ja hautoisi munansa, niin muuttomatkalle se ei kovin varhain enää ehtisikään lähteä.

Käkeen ja sen kukuntaan liittyy monenlaisia uskomuksia. Käen kukunnasta vanhat ihmiset ovat laskeneet elinvuosiaan ja nuoret ovat laskeneet vuosia häihinsä tai vuosia lapsen syntymään. Uskottiin myös niin, että mikäli sairas ihminen kuuli keväällä käen kukuntaa, niin hän ei kuolisi samana vuonna.

Viikko sitten Linnaistensuolla Lahdessa näin erään kuivettuneen männyn oksalla linnun ja heti ääneeni sanoin: ”Tuolla oksalla on jokin pieni haukka!” Kun lintua katsoi kiikareilla, huomasi sen olevan käki. No, tietenkin sisimmässäni olin hieman nolona, kun ensin luulin käkeä pieneksi haukaksi. Lohduttelin mielessäni itseäni sillä, että en ollut aiemmin nähnyt käkeä. Kun sitten suoreissun jälkeen luin kirjallisuutta käestä, huomasin olevan yleistä, että käkeä luullaan pieneksi haukaksi. Tähän jopa liittyy vanha uskomuskin: käki saa kevään jälkeen ohravihneen kurkkuunsa, jolloin se ei voi enää kukkua ja silloin se muuttuu haukaksi.

Kuvat käestä otin Linnaistensuolla.

Lähteitä ja luettavaa:

Käki - Pohjois-Karjalan maakuntalintu

Käki kukkuu